Granadan reissu meinasin alkaa huonosti. Oltiin tuttuun tapaan sullottu itsemme täpötäyden paikallisbussin kyytiin ja matka taittui enemmän tai vähemmän mukavasti kohti määränpäätä. Myyntimiesten hattarapussit hakkasivat takaraivoon ja bussi pysähteli parin kilometrin välein pudottamaan porukkaa pois kyydistä. Meidän rinkat kökötti bussin perällä tilanpuutteen vuoksi ja kaveri pyysi kolmatta kertaa matkan aikana tarkistamaan että meidän rinkat on yhä kyydissä. Vastasin myöntävästi ennen kuin olin ehtinyt edes kääntää päätäni - ihan vain huomatakseni että omani loisti poissaolollaan.
En ehtinyt alkaa edes panikoimaan kun katseeni kiinnittyi paluusuunnasta bussia kohti juoksevaan hahmoon, jolla oli jotain punaista ja valtavaa päänsä päällä. Mun rinkka! Tilanne näytti onneksi olevan bussin henkilökunnalle tuttu ja kulkupeli alkoi hidastaa vauhtia ennen kuin ehdin edes alkaa elekielellä selittää että mun rinkkani on bussin väärällä puolella. Bussin takaluukku lävähti auki ja mun rinkka viskattiin kyytiin vauhdissa.
Oltiin matkattu Nicaraguassa vasta reilu viikko, mutta en ihmetellyt enää yhtään sitä, että turistivirrat olivat alkaneet viime vuosina valua maahan. Oltiin eletty paratiisisaarella ja länsimaalaisten valtaamassa turistikaupungissa, surffattu, koettu paikallista elämää markkinoilla ja nyt meidän silmiemme eteen heitettiin kuvankaunis kolonialismin aikainen kaupunki. Ihana ja värikäs Granada! Pieni ja unelias Granada! Kaupunki täynnä karkkipaperien värisiä taloja ja entisaikoina rakennettuja kirkkoja, jotka nekin loistivat sateenkaaren väreissä. Kaupunki jonka jokainen rakennus tuntui olevan valokuvan arvoinen ja jossa ajatus päättömästä vaeltelusta ympäri kaupunkia sai aivan uuden käsityksen joka kadunkulman ollessa niin yksinkertaisen kaunis.
Väli-Amerikassa parasta on kontrastit. Kuvankauniit värikkäät kadut ja tunkkaiset markettikujat. Paistorasvan tuoksu ja tuoreet avokaadot. Turistikadut ja paikallinen elämä. Kaiken sen kohtasin Granadassa. Oli ihanaa istua keskuspuistossa syöden jäätelöä ja katsellen ympäröivää maailmaa. Oli ihanaa vaeltaa pitkin kaupungin katuja ja imeä itseensä sen tunnelmaa. Vielä ihanampaa oli kuitenkin kiivetä erään kirkon kellotorniin katsomaan sitä maailmaa lintuperspektiivistä. Sieltä avautuvaa maisemaa katsellessa oli vaikea kuvitella millaisen vallan alla tämäkin kaupunki oli rakennettu. Miten kolonialismista on voinut syntyä jotain niin kaunista?
En usko että mulla on koskaan ollut yhtä kuuma kuin Nicaraguassa. Lämpötilat oli kaikkialla kolmenkymmenen yläpuolella ja ilmassa ei ollut pienintäkään tuulenvirettä. Granadan alueella ei sen lisäksi ollut satanut viikkoihin. Kävin öisin sotia dormin tuulettimista ja lilluin luvattoman pitkiä aikoja jakutsissa, mutta kerrankos sitä eletään. Samaisen mantran innoittamana aloin myös suunnitella elämäni ensimmäistä tulivuoriretkeä. Ennen reissua olin päättänyt pitää hyvän etäisyyden tulivuoriin, mutta nyt mulle oli syttynyt palo nähdä tulivuoren kraaterissa läiskyvää laavaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!
En ehtinyt alkaa edes panikoimaan kun katseeni kiinnittyi paluusuunnasta bussia kohti juoksevaan hahmoon, jolla oli jotain punaista ja valtavaa päänsä päällä. Mun rinkka! Tilanne näytti onneksi olevan bussin henkilökunnalle tuttu ja kulkupeli alkoi hidastaa vauhtia ennen kuin ehdin edes alkaa elekielellä selittää että mun rinkkani on bussin väärällä puolella. Bussin takaluukku lävähti auki ja mun rinkka viskattiin kyytiin vauhdissa.
Oltiin matkattu Nicaraguassa vasta reilu viikko, mutta en ihmetellyt enää yhtään sitä, että turistivirrat olivat alkaneet viime vuosina valua maahan. Oltiin eletty paratiisisaarella ja länsimaalaisten valtaamassa turistikaupungissa, surffattu, koettu paikallista elämää markkinoilla ja nyt meidän silmiemme eteen heitettiin kuvankaunis kolonialismin aikainen kaupunki. Ihana ja värikäs Granada! Pieni ja unelias Granada! Kaupunki täynnä karkkipaperien värisiä taloja ja entisaikoina rakennettuja kirkkoja, jotka nekin loistivat sateenkaaren väreissä. Kaupunki jonka jokainen rakennus tuntui olevan valokuvan arvoinen ja jossa ajatus päättömästä vaeltelusta ympäri kaupunkia sai aivan uuden käsityksen joka kadunkulman ollessa niin yksinkertaisen kaunis.
Väli-Amerikassa parasta on kontrastit. Kuvankauniit värikkäät kadut ja tunkkaiset markettikujat. Paistorasvan tuoksu ja tuoreet avokaadot. Turistikadut ja paikallinen elämä. Kaiken sen kohtasin Granadassa. Oli ihanaa istua keskuspuistossa syöden jäätelöä ja katsellen ympäröivää maailmaa. Oli ihanaa vaeltaa pitkin kaupungin katuja ja imeä itseensä sen tunnelmaa. Vielä ihanampaa oli kuitenkin kiivetä erään kirkon kellotorniin katsomaan sitä maailmaa lintuperspektiivistä. Sieltä avautuvaa maisemaa katsellessa oli vaikea kuvitella millaisen vallan alla tämäkin kaupunki oli rakennettu. Miten kolonialismista on voinut syntyä jotain niin kaunista?
Granada vinkit
Majoitus: Hostal Mochilas. Riippumattoja, jakutsi ja rentoa meininkiä. Suosittelen lämpimästi!
Nähtävyydet: Karkkikaupan väriset kadut ja lukemattomat kolonialismin aikaiset kirkot ja rakennukset. Xalteva parkissa kannattaa käydä ja Iglesia de Mercedin huipulta on mahtavat näkymät kaupungin ylle. Chocomuseo on pieni mutta sympaattinen. Jos hautausmaista tykkää niin Cemeterio de Granadalla kannattaa ehdottomasti pyörähtää.
Ruoka: Parque centralin eteläisellä laidalla oleva jäätelöbaari on must-kohde kaikille jäätelöstä tykkääville ja laihalla lompakolla matkaaville.
Liikenneyhteydet: Pohjoisesta tullessa Granadaan pääsee paikallisbusseilla Managuan kautta tai turistibusseilla suoraan Leonista. Käytännössä kaikki etelästä tulevat bussit pysähtyvät Granadassa matkalla Managuaan. Turistikuljetukset mahdollisia myös Costa Ricasta ainakin San Josesta ja Liberiasta. Granadasta on myös satunnaisia lauttayhteyksiä Ometepelle.
Haha eikä toi rinkka-tarina on jotenkin niin suloinen ja hauska :D Hienoja kuvia muuten! Näiden sun postausten takia mun Etelä/Keski-Amerikkaan menemisen into on vaan kasvanut kasvamistaan. Ehkäpä löydän itseni sieltä vielä joku päivä ;)
VastaaPoistaAinakin näin jälkeenpäin :D Silloin bussissa kuumotti pikkasen. Suosittelen kyllä lähtemään jos tilaisuus tulee vastaan, huikea paikka!
PoistaVoi juku onneksi sait rinkan takaisin turvaan! :D Kyllä nämä postaukset kasvattavat halua nähdä nuo maat ja paikat omin silmin <3
VastaaPoistaOnneksi! Sehän siinä olis ollut kun olisin saapunut Granadaan ja rinkkaa ei olisi ollut missään :D
PoistaAina mä kommentoin näin, mutta taas on tuttuja maisemia! Ihanaa, miten nuo kadut eivät ole muuttuneet piiruakaan sitten oman vierailuni, edelleen on yhtä värikästä. <3 Granadassa oli tosi kaunista (ja ihanaa länkkärimukavuusruokaa), mutta musta sitä vaivasi vähän sellainen hengettömyys, kun tuolla historiallisessa keskustassa asui turismin myötä nousseiden hintojen takia aika vähän paikallisia. Mutta niin taitaa käydä aika monessa vanhassakaupungissa. Ehkä siks heittäydyttiin vähän villeiksi, lähdettiin bilettämään, kävelemään öisille kaduille ja tutkimaan yksiä vanhan sairaalan raunioita, jonne menin konekiväärivartijan kielloista huolimatta, haha. Todella fiksua. :D Se sairaala oli ehkä siistein juttu kaupungissa värikkäiden talojen lisäksi!
VastaaPoistaIhan sikakiva kyllä palata omiin Väli-Amerikan reissun muistoihin näiden sun eläväisten kertomusten myötä, kiitos siitä!
Linkkaan vielä omat vanhat Granada-postaukset, jos joku kiinnostuu lukemaan kaupungista enemmänkin: https://discoveringsunbeams.wordpress.com/2012/10/23/variterapiaa-granadan-kaduilla-osa-1/ ja https://discoveringsunbeams.wordpress.com/2012/10/24/granada-osa-2/
Tuolla oli meidän vierailun aikaan jotenkin tosi absurdia koska puitteet kunnon länkkäriturismille näytti olevan kunnossa, mutta turisteja oli ihan vain kourallinen! Onneksi Granada on sen verran pieni että keskustasta ei tarvitse lähteä kovin kauas niin löytää vähän arkisempaa menoa. Mä tykkäsin hurjana niistä Mercado Municipalin nurkista ja sit siellä samoilla kulmilla olleesta marketti-alueesta joka näytti olevan kasattu mustista muovisäkeistä. Joka paikka kärysi ja siellä oli tosi pimeää ja tunkkaista mut ahh :D Lämpötilat kyllä verotti mun voimia aika paljon ja enemmänkin olisi voinut kierrellä. Toi sairaala kuulostaa ihan huisilta paikalta, olisinpa tiennyt sen olemassaolosta!
PoistaKiitos siitä että sä linkkailet sun omia juttuja tänne :D Mä käyn aina lukemassa sunkin jutut paikasta!
Haha joo, meidänkään aikana ei todellakaan ollut ruuhkaa! Muutama hassu gringo meidän lisäksi vaan. Ehkä se sesonki on sitten johonkin muuhun aikaan vuodesta, mäkin kun olin kesällä liikenteessä. :D Ne mercadon nurkat oli mustakin kivoja ja sieltä tosiaan löyty enemmän autenttista menoa. Mustat muovisäkit jäi kyllä kokematta :D Marketit on parhautta!
PoistaHuh, mä säikähtäsin NIIN pahasti, jos huomaisin että oma rinkka on hävinnyt! Mä luin tota sun tekstiä nopeesti ja luulin eka, että joku pölli sen ja juoksi karkuun. Ei onneksi sentään :D Huhhuh...
VastaaPoistaJoka tapauksessa, näyttää ihanalta tuo Granada! Varsinkin kaikki nuo rakennukset ovat niin kauniita. Jos koskaan (tai sillon kun!) menen tuohon paikkaan, palaan varmasti sun vinkkeihin :)
Haha en edes tiedä miten olisin reagoinut siihen jos olisin nähnyt jonkun pinkovan karkuun mun rinkka mukana :D En varmaan kovin hyvin ottaen huomioon että olin just vaihtanut kameran muistikortteja ja koko aiemman reissun kuvat oli rinkassa.
PoistaToi oli kyllä ihan huippu kaunis mesta! Suosittelen käymään jos noille kulmille eksyy.