Kun sain viime keväänä vaihtopaikan olin ihan rikki. Mulla oli mun tutkinnon puitteissa mahdollisuus lähteä tasan yhteen yliopistoon länsimaiden ulkopuolella, mutta vaikka kaikkeni tein niin paikka meni lopulta jollekin toiselle. Itkin päiväkausia. Yli puolet vaihto-ohjelmaan hakeneista jäi ilman paikkaa ja kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt vaan osata iloita siitä että mulle ylipäätään tarjottiin mahdollisuutta lähteä ulkomailla. Mutta en ollut. Ikävöin Kiinaa ja Aasiaa päivittäin niin paljon, että otin kielteisen päätöksen Hong Kongin vaihtopaikasta äärettömän henkilökohtaisesti. Vaihto oli ollut mun ainoa mahdollisuus palata Aasiaan. Mun koko elämä oli pieninä palasina ympäri maailmaa eikä mikään olisi tehnyt mua yhtä onnelliseksi kuin mahdollisuus palata Kiinaan ja nähdä siellä mun ystäviä ja kiinalaista perhettä.
Otin mulle tarjotun vaihtopaikan Yhdysvalloissa kuitenkin vastaan. Vihasin Aberdeenia ja olin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni pois. Jenkkeihin muutto kiinnosti yhtä paljon kuin vessanpesu, mutta Aberdeeniin jääminen vielä vähemmän. Kesän reissun ja siitä syntyneen viisumiongelmien takia jouduin vaihtamaan vuoden vaihto-ohjelman yhden lukukauden vaihtoon. Tsemppasin itseäni lähtemään. Kyllä siellä tulisi olemaan kivaa.
Koko kesän uskoin meneväni. Vielä Aberdeeniin muuttaessani uskoin vakaasti että seuraavaa lukukautta en viettäisi täällä. Jenkkeihin muutto ei kuitenkaan aiheuttanut mussa pienintäkään innostuksen kipinää. Koko ajatus lähinnä ahdisti. Mutta mitä vaihtoehtoja mulla oli? Joko lähtisin nyt tai en lähtisi ollenkaan. Jos en lähtisi, mun unelma yliopistovaihdosta ei koskaan täyttyisi.
Kun pari viikkoa sitten kohtasin kaverini, joka kertoi mulle lopettavansa yliopiston ja peruneensa seuraavan lukukauden vaihdon koska oli onneton ja tarvitsi omaa aikaa, syttyi mun päässä ajatus siitä että tämä ei ollut sitä mitä mä halusin. Do what makes you happy on ollut mun mantra vuosikaudet ja sitä mantraa on antaumuksella seurattu, mutta vasta tuon keskustelun jälkeen tajusin että vaihto Jenkeissä ei olisi tehnyt mua onnelliseksi. Se ei ollut se unelma mitä mä olin tavoitellut. Hong Kongin vaihto oli, mutta kun siltä oli katkaistu viime keväänä siivet yritin täyttää sen jättämän aukon jollain muulla siinä onnistumatta.
Olin pyöritellyt asiaa mielessäni lähes kaksi viikkoa ennen kuin uskaltauduin laittamaan viestiä mun vaihtokoordinaatorille. Mua pelotti tosi paljon miten asiaan reagoitaisiin, mutta sen suhteen oltiin tosi ymmärtäväisiä. Ehkä vähän liiankin, koska mun vaihtoyliopistolta lähetettiin viestiä ja sanottiin, että olisin tervetullut sinne syksyllä 2017 jos tilanne muuttuisi. Koin huonoa omatuntoa asiasta, mutta päätös olla lähtemättä oli lopulta todella vapauttava.
Itken ehkä vielä yhden itkut sille unelmalle joka ei koskaan käynyt toteen, mutta sen jälkeen otan suunnaksi uudet seikkailut. Perumalla vaihdon säästin pari tonnia pelkissä viisumi-, vakuutus- ja lentokuluissa ja päätin sijoittaa rahat johonkin mikä tekee mut oikeasti onnelliseksi. Taidan siis lähteä pitkästä aikaa käymään kotona Beijingissä. Oon etsinyt ahkerasti lentoja, mutta joulu on huonoa aikaa matkustaa edes Kiinaan, joten voi olla että reissu siirtyy huhtikuulle kun mulla on kuukausi lomaa yliopistosta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska pelkkä ajatus siitä että mä saatan seuraavan puolen vuoden sisällä astella taas tuttuja katuja pitkin ja nähdä ystäviä vuosien jälkeen tekee mut onnellisemmaksi kuin mikään muu maailmassa.
Mietin pitkään mitä kuvia liittäisin tähän tekstiin, mutta lopulta tuntui ettei mulla ollut edes muuta vaihtoehtoja kuin laittaa kuvia niistä unelmista, joista tuli totta. Minkä unelman toteuttaminen on tehnyt susta maailman onnellisimman ihmisen?
Voi miten rohkea ja tärkeä päätös! Oon niin onnellinen sun puolesta, kun pääset takaisin Beijingiin käymään ens vuonna :)
VastaaPoistaKiitos :) Mä en malta odottaa! Tuntuu että räjähdän riemusta ihan vain koko juttua ajatellessa!
PoistaMä olen monesti ollut juuri ennen lähtöä vähän vastahakoinen lähtemään pidemmäksi aikaa ulkomaille, mutta lopulta se on kuitenkin kannattanut ja avannut ihan uusia ovia. Mäkin hain kerran vaihtoon Kiinaan Tianjiniin, mutta se vaihto ei koskaan onnistunut, ja lähdin sitten Kiinan sijaan Tsekkiin. Ensin harmitti, ei huvittanut lähteä ja mietin, että mitä hemmettiä siellä tekisin yksikseni, mutta halusin kuitenkin lähteä jonnekin vaihtoon ennemmin kuin jäädä Suomeen. No, lopultahan se Tsekin vaihto oli yksi mun elämän parhaista ajanjaksoista ja muutti kaiken. En mä täällä Brasiliassakaan varmasti olisi, jos olisin jättänyt menemättä, koska mulla ei olisi mitään syytä opiskella portugalia. Mun unelmatkin olisi varmasti ihan toisia mitä ne on nyt. Enkä olisi varmaan ikinä löytänyt mun sielunkumppania. Mutta kaikki olisi varmaan silti mennyt ihan hyvin, vain toisella tapaa.
VastaaPoistaSulla taitaa kuitenkin olla vähän eri juttu kuin tuollainen ohimenevä lähtövastahakoisuus, jos koko vaihto on alusta asti vain ahdistanut. Joten onpa ihanaa että pääset takaisin Kiinaan käymään perumalla jotain, mikä ei tuonut yhtään iloa ainakaan etukäteen! Jenkkiläinen opiskelijaelämä jossain kampuksella kyllä kieltämättä kuulostaakin vähän vastenmieliseltä ajatukselta, sen enempää sitä tuntematta. Mutta itse olisin silti saattanut tilaisuuden tullen sinne lähteä, ihan vain päästäkseni niihin upeisiin kansallispuistoihin. :D Niinhän se vähän täällä Brasiliassakin on mennyt, heh.
Silloin kun mä otin ton vaihtopaikan vastaan mua pelotti ehkä kaikista eniten juuri se, että mä tulisin katumaan koko loppuelämäni sitä että en lähtenyt. Tosi monillehan yliopistovaihdot on elämän parasta aikaa. Sieltä löytyy ystäviä (ja poikaystäviä) loppuiäksi, vaihtokokemus kasvattaa hurjasti ihmisenä ja mitä näitä nyt on. Silloin kun sain paikan oli tosi absurdia koska en keksinyt yhtään syytä lähteä jenkkeihin, mutta en myöskään yhtään syytä jäädä. Musta ei tavallaan tuntunut että toi vaihto antaisi mulle niitä juttuja joita elämääni tarvitsin jos se käy yhtään järkeen? Mitään suurempia itsenäistymisen kokemuksia tuskin olisin kokenut, poikaystävä löytyy ja tuntu että sydän oli ihan tarpeeksi rikki sen takia että kaikki kaverit asu jo muutenkin ympäri maailmaa. Oli vaan tarve päästä pois Skotlannista.
PoistaJäähän se varmaan vähän kalvamaan mitä kaikesta tosta olis voinut saada irti, mutta tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä että tein ihan oikean päätöksen :) Mä luulen että mulle tuli isoimpana juttuna varmasti se miten erilaiset fiilikset mulla oli tästä vaihdosta koko ajan verrattuna kaikkiin viime vuosien tapahtumiin. Oon aina ennen lähtenyt into piukeana ja odotukset korkealla kohti uutta ja ihmeellistä ja nyt fiilikset oli vaan koko ajan luokkaa nääh. Jenkit ei kiinnostanut maana, edessä olisi ollut taas asuntolaelämää, oma turvallisuus huoletti tosi paljon jostain syystä ja kaiken huipuksi tutkailtuani tarpeeksi aikatauluja totesin, että viettäisin Jenkeissä todennäköisesti tasan sen lukukauden ja lentäisin sitten heti Suomeen kesätöihin eli sinne meni se keväällä iloa herättänyt matkailu aspektikin :D Onneksi on Kiina!
No, peruminen ei välttämättä todella ollut huono päätös, ottaen huomioon tämän päiväisen USAn presidentinvaalien tuloksen. :)
VastaaPoistaEka asia mitä huutelin tänä aamuna kämppikselle oli että päätös olla lähtemättä tuntuu nyt aika hyvältä :D
PoistaHuh, kun oot ison päätöksen tehnyt! Mutta kuten anonyymi tuossa ylempänä jo vastasikin - tän päiväisten uutisten myötä USAn voi ihan suosiolla jättää välistä :D
VastaaPoistaEi mutta oikeasti, jos vakavissaan puhutaan, niin olen sitä mieltä, että ihan oikean ratkaisun teit. Itsekin parhaani mukaan yritän elää elämääni niin, että teen vain ja ainoastaan asioita, jotka tekee mut onnelliseksi ja vie mut kohti sitä, millaista haluaisin elämäni ja itseni olevan joskus. Täällä ollaan kummiskin niin lyhyt aika eikä meillä ole kuin tää yksi elämä, niin mitäpä sitä tuhlaamaan siihen, et tekee sellaisia "semi ookoo" juttuja ja jossittelee ja jahkailee. Varmasti se raha, jonka säästät jättämällä USAn välistä tulee parempaan käyttöön Kiinan reissulla. Lähdet ennemmin paikkaan, johon oikeasti haluat, kuin paikkaan, joka olisi jonkinsortin korvike jollekin paljon suuremmalle, jota tahdoit. Ja kaikellahan on aina tarkoituksensa - sillä on sit suuremmassa mittakaavassa joku merkitys, ettei tää kyseinen vaihtovuosiunelma toteutunut!
Kiitti Fiia :) Mä näen kaikissa jutuissa myös aina tarkoituksia ja tuntuu että ehkä elämällä on täällä mun varalle jotain Yhdysvaltoja hienompaa! En koskaan nähnyt itseäni siellä enkä varmaan tule koskaan näkemäänkään ja niinkun sanoit, elämän voi käyttää niihin ihan ookoo juttuihin tai sitten pyrkiä niitä ihan mahtavia juttuja kohti! Mitä enemmän asiaa mietin sitä enemmän tuntuu siltä että tein oikean päätöksen :) Ja joo, tän päivän uutiset kyllä vaan vahvisti sitä että Jenkit on about viimeinen paikka maailmassa missä haluan tällä hetkellä hengailla mamuna ja naisena.
PoistaVarmasti ei ollut helppo tehdä tota päätöstä, mut hyvä että kuuntelit niitä omia tuntemuksia ja intuitiota. :) Ei pidä väkisin tehdä!
VastaaPoistaEi ollut helppo päätös, mutta helpottava kun se oli vihdoin tehty! Turha sitä on itseään kiduttaa tekemällä asioita joita ei halua tehdä :)
PoistaRohkea päätös ja aivan varmasti siun kohdalla oikea! :) Toivottavasti Kiinan reissu onnistuu! Vähän samankaltaisia kysymyksiä käsittelin itse ennen Australiaan lähtöä. Kaikki sai alkunsa siitä kun aloin tosissani miettiä mitä haluan elämältä ja oliko elämä Suomessa sitä, varsinkaan sellaisena kuin se oli ennen lähtöä. Kirjotan tästä jossain vaiheessa blogissakin kun joskus sinne asti pääsen :D
VastaaPoistaMä alan pikkuhiljaa myös uskomaan että oikean päätöksen tein! :) Joo, ei varmasti mitään uusia kysymyksiä kenellekään joka on maailmaa lähtenyt valloittamaan. Olis tosi kiva lukea sunkin ajatuksia aiheesta!
PoistaHyvä, että uskalsit kuunnella itseäsi ja tehdä rohkeasti tuon päätöksen! Tämä postaus oli taas hyvä muistutus mullekin siitä, että mitään ei ole "pakko tehdä" vain siksi, että on tavallaan ajautunut johonkin tilanteeseen.
VastaaPoistaJep, itseään kannattaa ja pitää kuunnella! Se on vaan välillä valitettavasti helpommin sanottu kuin tehty ja joskus asioita joutuu pyörittelemään päässään pienen ikuisuuden että niihin saa tolkkua :D
PoistaKiitos tästä blogista. Olemme juuri lähdössä San Juan del Surista Granadaan ja innolla odotamme tulevaa kokemusta. Toivottavasti rinkat pysyy matkassa ;-)
VastaaPoistaRantapallo.fi/matkustavaiset
Minna ja Ilpo
Toivottavasti teillä tulee olemaan mahtava reissu edessä! :)
PoistaAivan ihanasti kirjotettu! <3
VastaaPoistaKiitos paljon :)
Poista