Edinburgh

Vanhan kaupungin kaduilla soi säkkipilli ja tasainen turistivana kulkee kävelykatua pitkin kohti kaupungin yllä kohoavaa linnaa. On utopistinen olo. Olen alle kolmen tunnin junamatkan päässä kotikaupungistani, mutta voisin yhtä hyvin olla toisessa maassa. Kaikki se Skotlanti minkä mä ennen tunsin oli harmaata graniittia. Rosoista ja vähän uhmakasta. Sitten mä seison yhtäkkiä High Streetilla, missä ihmiset hymyilevät ja nauravat ja missä hiekan ruskeat rakennukset huokuvat lämpöä. Vaikka taivas on harmaa kaupunki henkii positiivista fiilistä ja se tuntuu tarttuvat jokaiseen vastaantulijaan.

Edinburghissa tunsin itseni kiinalaiseksi turistiksi kulkiessani kaupungin kaduilla kamera silmien korkeudella. Glasgow-fanina olisin halunnu olla vähemmän innoissani kaupungista, mutta kaikki tuntui suurelta ja korealta ja se mikä ei ollut suurta ja koreaa tuntui vain äärettömän uniikilta. Siellä oli Frankenstein teemainen pubi ja kahvila jossa Rowling kirjoitti ensimmäiset Harry Potterit. Maailman ensimmäinen kloonattu lammas ja maailman suurin viskipullojen näyttely - näin väitti ainakin matkaseurani.

Kiipesin Calton Hillille katsomaan näkymiä kaupungin ylle. Ne olivat yhdet elämäni kauneimmista kaupunkinäköaloista. Bongailin dinosauruksia Skotlannin kansallismuseossa ja toivoin että pääsymaksu Edinburghin linnaan olisi vähän inhimillisempi. Kävelin ympäri vanhan kaupungin kauniita katuja ja ihmettelin miten kaupallistettu koko Skotlannin konsepti on. Puolet vanhasta kaupungista tuntui nimittäin olevan pelkkää matkamuistomyymälää turisteille suunnattuna Scottish experiencejä. Se ei kuitenkaan haitannut vaan fiilikset oli hyvin samanlaiset kuin Oxfordissa kuukausi sitten. Joskus sille on syynsä että joku kaupunki vetää vuosi toisensa jälkeen ihmisiä puoleensa ja mä luulen löytäneeni Edinburghista ne syyt.

Piti näköjään asua yli vuosi Skotlannissa ennen kuin ehdin Edinburghiin asti. Ottaen huomioon että kyseessä on mua kaikista lähimpänä oleva suurkaupunki sinne olisi voinut valua ehkä vähän aiemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Hurjan paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, mutta sehän on päiväretkissä parasta että aina jää hyvä syy palata. Tulevaisuudessa voisi yrittää suunnata Edinburghiin ainakin kerran lukukaudessa imemään itseensä vähän suurkaupunki fiiliksiä. 

Ps. Briteissä vietettiin eilen Guy Fawkesin päivää (firework night) sen kunniaksi, että kyseinen heppu ei onnistunut 1600-luvulla räjäyttämään Lontoon parlamenttitalon maan tasalle. Only in Britain. Ja kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni juhla vaan ilotulitukset ja bonfiret jatkuivat pitkälle yöhön - tai olisivat jatkuneet jos Aberdeenissa ei olisi tänä vuonna satanut.