Tarinoita Espanjasta, tarinoita maailmalta

Olen vaeltanut kuluneen viikon aikana lähes 50 kilometriä Espanjan kansallis- ja luonnonpuistojen halki. Olen istunut rannalla auringonlaskun oranssissa valossa lukemassa kaikkia niitä kirjoja, joita en kuluneiden vuosien aikana ole ehtinyt lukemaan. Olen kurkistellut rotkoihin, vieraillut luolastoissa, eksynyt erämaahan, kiertänyt linnakkeita, muinaisia kylpylöitä ja vanhoja kaupunkeja sekä vain pysähtynyt seuraamaan kaikkea sitä elämää ympärilläni. Mutta ennen kaikkea olen tavannut ihmisiä. Hurjan määrän kauniita ihmisiä, jotka on koskettaneet ja inspiroineet. 

Kohtaan vaelluspolulla venezuelalaisen miehen. Se kertoo mulle vuosikymmenien takaisesta Venezuelasta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Mies kertoo pienen pienistä paratiisisaarista, joille saattoi aikanaan kahlata kahlata rannikolta ja joilla saatettiin viettää viikkoja luonnon ehdoilla eläen. Mies kertoo mulle Caracasia ymparöivien vuorien yli kulkevasta moottoritiestä joka oltiin tapana sulkea joka sunnuntai, jotta koko kaupunki voisi lähteä sinne viettämään aikaa. Venezuela on miehelle kaunein paikka maailman päällä, mutta siitä on yli neljä vuotta kun mies viimeisen kerran vieraili Venezuelassa. Miehen veli kidnapattiin, kaikki miehen tuntemat ihmiset lähtivät, eikä mahdollisuutta palata ole tullut. On liian vaarallista.

Sillä miehellä oli niin kaunis aksentti, etten voi olla kysymättä mistä se oli kotoisin. Walesin rajoilta. Siellä se ei tosin enää elänyt. Se oli muuttanut Kreikkaan tekemään vapaaehtoistyötä pakolaisten kanssa. Se kertoo mulle tarinoita leireiltä. Ihmisistä, jotka on menettäneet kaiken identiteettiään myöten. Leirien valtarakenteista, siitä miten valkoinen ihminen on yhä kaiken yläpuolella. Se walesilainen mies puhuu mulle myötätunnosta, välittämisestä ja yhteydestä maailmaan. Siitä miten kaunista on lähteä kulkemaan omia polkujaan.

Mietin sita ruotsalaista poikaa, joka muutti ensin Meksikoon ja sitten Espanjaan kirjoittaakseen kirjan. Sitä hollantilaista naista joka teki maailman parasta pinaatticurrya ja joka kehotti hyväksymään kaiken mitä elämä heittää vastaan, koska kaikesta selviää. Mietin sita israelilaista poikaa jonka takapihalla kasvaa avokadoja ja manteleita ja joka suunnittelee kiipeävänsä ensi vuonna Annapurnan huipulle. Kaikilla näillä ihmisillä on niin monta tarinaa kerrottavana.

Ei kukaan koskaan kertonut, että Espanja voisi olla muutakin kuin aurinkorantoja. Ei kukaan koskaan kertonut, että voisin Espanjassa kokea sekä kesän, syksyn etta talven. Että luonto täällä olisi niin huikean kaunista. Että se olisi niin hurmaavan monipuolinen että se veisi multa jalat alta ensimmäisen viikon aikana. Anteeksi Espanja. Ja kiitos minulle itselleni siitä että annoin Espanjalle mahdollisuuden ennakkoluuloistani huolimatta.

Jouluksi Espanjaan!

Hola! Tämä vuosi näyttää jatkuvan hispaanisten kulttuurien keskellä, mä ostin nimittäin juuri lentolipun Espanjaan. Suuntana on kahden viikon päästä Andalucia ja mä olen älyttömän innoissani. En ole koskaan käynyt manner-Espanjassa ja etelä-Eurooppa kokonaisuudessaan on mulle ihan tuntematonta seutua eli jännän äärellä ollaan!

Kiina-suunnitelmat siirtyy siis keväälle, mutta se oli odotettavissa. Mä olen hyväksynyt tilanteen paremmin kuin suurin osa mun ystäväpiiristä, joka näkee Espanjan yhä lähinnä koodinimenä jollekin kaakkois-Aasian maalle. Reaktiot on olleet samaa luokkaa kuin silloin kun kerroin lähteväni vaihtoon jenkkeihin ja multa on useampaan kertaan kysytty että hei mitä sun päässä nyt oikeasti liikkuu ja aiotko lähteä Fugeen lihapullia syömään.

Pakko myöntää että Irwinin Las Palmas soi päässä kun aloin huumorimielessä googlettamaan Espanjaa pari viikkoa sitten, mutta voihan jumatsukka! Miksei kukaan kertonut mulle että Espanjasta löytyy aurinkorantojen lisäksi ihan huikeaa luontoa ja historiallisia kaupunkeja? Tuli ihan samanlainen mind blown kun Meksikon kanssa viime keväänä. Mikään ihosyöpä reissu ei siis todellakaan ole edessä vaan tarkoituksena on vähemmän turistisilla rannoilla rentoilun ja espanjan oppimisen lisäksi tsekkailla Andalucian luontoa ja historiallisia kaupunkeja.

Pakko muuten tähään väliin sanoa, että kuvittelin aina nuorempana sen pimeän voimat vievän talven olevan jotain keski-ikäisten huuhaata, mutta täällä sitä kärvistellään saman ongelman kanssa vaikka lasissa on vasta reilut parikymppiä. Hyvä kun pääsen aamulla sängystä ylös ja nukkumaan olen valmis auringon laskiessa neljältä. Pari extra tuntia aurinkoa tulee siis todellakin tarpeeseen.

Vinkkejä Andaluciaan voi heitellä. Kaikki tunnetuimmat paikat lienee jo kertalla ja näin tottapuhuen oon tainnut suunnitella tekemistä ainakin kahden kuukauden tarpeisiin, mutta jos jollain on mielessä jotain mahtavia luonto- tai off the beaten path -kohteita niin kertokaa silti ihmeessä!

PS. Pahoittelut päivitystauosta taas vaihteeksi. Lukukauden loppukokeet starttaa ensi viikolla ja oon viettänyt ihan liian paljon aikaa kirjastossa nenä kiinni kirjoissa. Tuntuu että on muutenkin tuhat asiaa hoidettavana. Tammikuussa on edessä muutto uuteen kämppään ja vaihdon peruttua kaikki paperihommat on yliopistoon liittyen aivan päin honkia.