Kohti inhimillisempää elämää

Kun mä puolitoista vuotta sitten tein päätöksen ryhtyä kasvissyöjäksi mä tiesin, ettei se tulisi riittämään mulle. Paatuneena lihan- ja maitotuotteiden kuluttajana pelkkä lihan jättäminen pois ruokavaliosta tuntui vaikealta. Koska päätös perustui eettisille syille, tiesin kuitenkin että jossain vaiheessa elämää koittaisi hetki, jolloin päättäisin luopua kaikkien eläinperäisten ruoka-aineiden käytöstä. Se hetki on nyt puolitoista vuotta myöhemmin koittanut.

Katsoin kesällä liikaa vegaani-videoita youtubesta. Niitä toisinaan myötätuntoa herättäviä ja toisinaan naurunkyyneleet silmäkulmiin nostattavia fitness-videoita, missä raakavegaanit esittelivät muutamasta herneestä koostuvaa lounastaan ja selittivät anorektisen laihoina kuinka vegaaniksi siirtyminen oli parasta mitä heille oli koskaan tapahtunut. Ja sitten niitä vähän vakavampia videoita. Niitä joissa puhuttiin maito- ja munatuotannosta. Videoita jossa munatuotantoon kelpaamattomat poikatiput kulkevat liukuhihnoilla kuolemaansa ja sellaisia jossa lehmät teetetään raskaiksi maitoa tuottamaan, vasikat erotetaan välittömästi syntymän jälkeen emoistaan ja surmataan ennen aikojaan siksi että joku Milla tai Pekka saisi tyydytettyä lihanhimonsa. Alkoi ahdistamaan. Olin tiennyt maito- ja munatuotannon synkästä puolesta, mutta katsottuani tarpeeksi videoita kaikki jotenkin konkretisoitui: Mulla ei yhtäkkiä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa maitotuotteiden käyttö jos halusin pystyä elämään itseni kanssa.

Alku tuntui jännittävältä. Samalta kuin viime keväänä kun palasin kaakkois-Aasiasta kasvissyöjänä ja mun piti opetella laittamaan ruokaa. Mulla ei ollut mitään hajua mitä kasvissyöjät edes söi! Olin syönyt kuluneet kuukaudet tiiviisti paistettua riisiä, nuudeleita ja curryja enkä osannut alkuun hahmottaa mitä muuta kasvisruokaa maailmassa edes oli! Aluksi tuntui siltä että lautaselta puuttui koko ajan jotain, mutta parin viikon jälkeen huomasi miten säälittävän pieni ja mielikuvitukseton mun oma ruokakuplani olikaan ollut! Kaksi viikkoa sitten Aberdeeniin palattuani tuntui aluksi oudolta, ettei aamiaiseksi ollutkaan enää munia tai juustoleipiä. Jouduin luopumaan juustopitsasta ja cauliflower cheesestä, jotka kuului molemmat mun lempiruokieni joukkoon. Mutta viikon kestäneen ruoka-ikävän jälkeen ei enää edes tehnyt mieli ostaa cheddaria. Tuntui hyvältä ostaa hummusta mozzarellan sijaan ja sorbettia kermajäätelön tilalta tietäen, että ketään ei enää teurastettu tai kidutettu mun valintojen takia.

Suurimmat mielessä pyörivät kysymykset vegaaniksi siirtymiseen liittyen koskivat matkustamista ja sosiaalista elämää. Vaikka Briteissä ravintoloiden kasvisruoka-tarjonta on huikean paljon parempaa kuin Suomessa, tiesin että päätyisin jossain vaiheessa viettämään iltaa ravintoloissa, joissa mä en tiukalla vegaanisella ruokavaliolla voisi syödä mitään. Mä tiesin että kaverit kutsuisi mut jossain vaiheessa illalliselle ja vaikka tarjolla olisi 100% varmuudella kasvisruokaa se ei todennäköisesti olisi vegaanista. Oon myös tiedostanut, että jossakin päin maailmaa pelkkä ajatus kasvisruoasta on niin uusi ja ihmeellinen, että vegaanisten aterioiden saaminen olisi täysi mahdottomuus. Mulla oli viime kesänä väli-Amerikassa vaikeuksia löytää edes kasvisruokaa ja silloin kun ruokaa tuli vastaan oli liha poikkeuksetta korvattu juustolla. Jos olisin ollut liikkeellä vegaanina, en olisi voinut syödä paikallista ruokaa papujen ja riisin lisäksi lainkaan ja olisin useamman kerran jäänyt näkemään nälkää, koska vegaaneille sopivaa ruokaa ei yksinkertaisesti ollut tarjolla eikä keittiötäkään ollut jatkuvasti käytössä.

Joitain päätöksiä oli siis sosiaalisen elämän ja matkustamisen suhteen tehtävä. Päädyin varsin loogiseen ratkaisuun eli siirtämään oman keittiöni hiljalleen täysin vegaaniseksi, mutta antamaan vähän armoa sosiaaliselle elämälle ja matkustamiselle. Päätin siis olla kiukuttelematta juustosta, maidosta ja munista jos joku muu ne on lautaselleni kokannut. Päätin myös että jonakin päivänä latinalaiseen Amerikkaan tai muihun ruoallisesti haastaviin kohteisiin lähtiessäni nappaisin muna- ja maitotuotteet reissun ajaksi takaisin osaksi ruokavaliotani sekä elämän helpottamisen että oman terveyteni tähden.

Moni kysyy miksi. Että miksei se kasvissyönti riitä, miksi pitää luopua kaikista eläinkunnan tuotteista? Siksi ettei kasvissyönti riitä poistamaan toisten olentojen kärsimystä. Siksi että mä tunnen liikaa myötätuntoa elämää kohtaan riistääkseni joltakin hengen mielihalujeni vuoksi. Siksi että mä välitän ympäristöstä ja yritän omilla valinnoillani olla edistämättä ilmastonmuutosta. Ja kai sen terveydenkin voi listalle laittaa. Laktoosi-intoleranssia ei ole mulle koskaan virallisesti todettu, mutta jätettyäni maitotuotteet pois ruokavaliosta sain huomata, että siitäkin olin todennäköisesti kärsinyt. Eikä ne terveysvaikutuksetkaan toki siihen lopu.

Enpä olisi ikinä uskonut miten helppoa vegaaniksi ryhtyminen on ja miten paljon vegaanisia tuotteita ruokakaupasta löytää! Mun korviin on lisäksi kantautunut järjettömästi tietoa ruoka-aineista, joita en sekaanina tai vegenä olisi osannut edes nimetä! Huomenna ajattelin leipoa vegaanista suklaakakkua ja loppuviikosta taikoa majoneesia papu-liemistä. Ruoanlaitostakin on yhtäkkiä tullut taas jännittävää!