Laukauksia Leonissa, Nicaragua

Leon oli karhea ja levoton. Luulin ensimmäiset illat kuuntelevani ilotulituksen räjähtelyä, kunnes hostellin omistaja kertoi iltaisin kaupungin täyttävän paukkeen olevan peräisin aseista. Oltiin kaupungissa joka oli aikanaan ollut Sandinista vallankumouksen sydän ja jossa sosialistista vallankumousta muisteltiin yhä lämmöllä.

Olin jo ennen Leoniin pääsyä päättänyt, että mun olisi päästävä kävelemään Leonin katedraalin katolle oli hinta mikä hyvänsä. En katunut päätöstä. En olisi koskaan kuvitellut voivani löytää väli-Amerikasta sellaista näkyä. Tuntui että meidät oli heitetty hetkeksi arabimaailmaan. Koko katto hohti valkoisena ja auringon heijastuessa sen pinnasta olin lähes sokea. Varpaita poltti sukkienkin läpi ja olin varma että jokainen aurinkorasvan pisara suli ensimmäisen katolla vietetyn sekunnin aikana. Se oli silti yksinkertaisesti lumoava näky. Katolta näki aina läheisille tulivuorille saakka ja jaksoin jatkuvasti hämmästellä sitä miten pieneltä Leon näytti ilmata käsin.

Tuntuu että käytän väli-Amerikan kaupungeista jatkuvasti samoja adjektiiveja, mutta en voi kertoa Leonista mainitsematta sen värikkäitä katuja joita koristivat kolonialismin aikaiset rakennukset, sitä valtavaa kuumuutta joka pakotti meidät pysymään sisätiloissa iltapäivisin tai markettien elämää. Marketit tekevät mulle kaupungin. Leonin kadut tuntuivat aina hiljaisilta, mutta astuessani marketeille tunnen saavani aivan uudenlaisen otteen paikallisesta elämästä. Muistelen yhä lämmöllä sitä peintä paikallista mummoa joka myi mulle keskustan marketeilla avokaadoja puolta halvemmin kuin yksikään toinen torikauppias. Muistelen sitä lumoavaa katuruoan tuoksua joka täytti sieraimet ja sai mut toivomaan että kana olisi kasvis. Ja sitä torimyyjää joka oli nauraa itsensä hengiltä kun unohdettiin ottaa mieheltä vaihtorahat ihan vain siksi, ettei millään uskottu kasvisten voivan olla niin edullisia.

Poneloyan rannat oli autiot ja aurinko niin kirkas että valkoinen hiekka sokaisi. Siellä oli vain äärettömyyksiin jatkuva hiekkaranta, muutama satunnainen rakennus ja joukko hiekkarannan kupeessa käyskenteleviä lehmiä. Oltiin matkattu sinne Leonista uidaksemme viimeistä kertaa Tyynessä Valtameressä ennen kuin tie veisi Guatemalaan, mutta aallot oli valtavia ja virtaukset niin voimakkaita, että uskaltauduttiin vaan juoksemaan aaltojen välissä meren syleilyyn ja sieltä pois ennen kuin seuraava iski rantaan. Siellä meressä seistessämme aallot vei matkaansa maan meidän jalkojemme alta ja kivet raapivat varpaita. Pelkään välillä merta ja aina Tyynenmeren kohdatessani muistan miksi. Katselin hymyssä suin kun joukko paikallisia yritti töniä toisiaan mereen ja joku hurjapäinen poika nappasi kehollaan kiinni valtavia aaltoja ja liukui niiden matkassa takaisin rantaan. Tuntui huikealta olla viikkoja kestäneen Nicaragua-kierroksen jälkeen jossain missä ei tarvinnut kohdata yhtäkään turistia.

Katsoin leonilaisessa pesulassa pyörivän espanjankielisen version elokuvasta Spirit - villi ja vapaa, joka on yksi mun kaikkien aikojen suosikki lastenelokuva. Nautin ensimmäistä kertaa Nicaraguassa siitä luksuksesta että saatoin käydä ostamassa ruokatarvikkeita viittä neliömetriä suuremmasta liikkeestä ja söin sen seurauksena kolmen päivän sisään ainakin kymmenen donitsia. Jokin ei kuitenkin mennyt oppikirjan mukaan.

Kaikki Leonista lukemani kertomukset ennen matkaa hehkuttivat kaupunkia päästä varpaisiin. Olin valmis rakastumaan kaupunkiin, mutta en tuntunut saavan siitä kiinni. Se Leon mistä olin lukenut tuntui olevan vain kaukainen muisto siitä avoimen kapinallisesta kaupungista mistä mm. Johanna kirjoitti. Tuntui siltä että Leonista oltiin rakentamassa uutta Granadaa. Granadan mittapuulla se oli toki yhä rosoinen ja karu, mutta turismin vaikutukset näki ja tunsi ja jostain syystä se vaivasi mua paljon enemmän kuin Granadassa, joka tuntui selkeästi pelkältä turistikohteelta.

Ps. Mun Leonin kuvasalso rajoittuu näköjään aika pitkälti Leonin katedraalin kattoon ja keskustan kliinisimpiin huudeihin. Ei kaikkialla näyttänyt tältä!

Leon vinkit:

Majoitus: Hostal Casa Ivana. Super sympaattiset työntekijät ja biljardipöytä. Öisin tosin yhtä tuskaisen kuuma kuin kaikki muutkin Nicaraguan hostellit. 

Nähtävyydet: Leon Cathedralin katto on käymisen arvoinen mesta! Leonista löytyy huikean paljon kauniita kirkkoja ja kolonialismin aikaisia rakennuksia ja niitä ympäri tallatessa saa helposti kulumaan päivän tai pari. 

Päiväretket: San Jacinton mutatulivuoret kannattaa käydä ehdottomasti tsekkaamassa. Leonista pääsee myös paikallisbussilla rannalle puolessa tunnissa. Poneloya on huikean kaunis paikka eikä muista turisteista ole pulaa, joskin uiminenkin on aallokon takia varsin hankalaa. Tarjolla on myös mm. volcano boardingia ja tulivuorivaelluksia.

Liikenneyhteydet: Paikallisbusseilla matkaavat joutuvat vaihtamaan bussia Managuassa matkalla Granadasta Leoniin. Helpointa matka on taittaa minibusseilla, muuten Managuassa joutuu vaihtamaan myös bussiasemaa. Kaikki väli-Amerikan turistibussit pysähtyvät Leonissa ja se on ehdottomasti helpoin paikka napata kyyti El Salvadoriin, Hondurakseen tai Guatemalaan jos ei ole tarpeeksi uskallusta lähteä ylittämään rajoja paikallisbussien kyydissä. Leonista on myös parhaat yhteydet maan pohjois-osien kyliin ja kaupunkeihin!