Surffaamassa Nicaraguassa - Playa Madera, San Juan del Sur

Heti alkuun anteeksipyyntö huonolaatuisista kuvista! Sää oli kamala ja kameran asetukset näköjään vielä sitäkin kurjemmat.

Kello on vasta kahdeksan aamulla, mutta kun aletaan lastaamaan surffilautoja rekan lavalle ensimmäiset pisarat putoavat taivaalta. Hiekkatie on kuoppainen, rekkalavan metallitangot hakkaavat kipeästi selkää ja yritän olla kiinnittämättä katsettani ojanpohjalle sortuneisiin tienpätkiin. Kun saavutaan rannalle taivas on tumma ja jossai kaukana jyrisee ukkonen. Meri on silti täynnä ihmisiä. Sää ei riitä pitämään ketään poissa aalloilta. Sinne säntään minäkin.

Surffaaminen on aina paljon vaikeampaa kuin muistikuvissa. Vaikka surffilaudan päällä elämässäni viettämäni päivät voikin laskea yhden käden sormin, huomaa silti, että viime kerrasta on jo aikaa. Vaalenpunaiset mielikuvat lajista karisevat mielestä kun ensimmäinen aalto pyyhkäisee ylitseni ja kierin aaltojen alla vettä suusta pärskien, suola silmiä kirvellen. Aallot puskevat vastaan ja lihaksia särkee jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Silti veri vetää mua takaisin aaltojen keskelle.

Ei ole vastaavaa tunnetta kuin se, kun pääset aallon harjalle ja vesimassa kaappaa sut mukanaan. Ne sekunnit, kun vilkaiset taaksesi, tiedät aallon osuvan kohdalle, se hetki kun alat melomaan hullun lailla käsilläsi ja kun tunnet aallon tarttuvan lautaan. Kaikista maaginen hetki on se nykäisy. Se kun hidastettu hetki loppuu ja alat yhtäkkiä syöksymään päätä huimaavaa vauhtia kohti rantaa. Se tunne kun meri on kaikkein voimakkainta maailmassa. Yrität nousta laudan päälle seisomaan. Ehkä onnistut, todennäköisesti et. Olisi mahtavaa jos onnistuisit, mutta sillä ei ole loppupeleissä niin väliä. Vain sillä on että sä sait hetken matkustaa aaltojen harjalla ja olla osana vyöryvää vettä.

Nielen päivän aikana ainakin litran merivettä, luulen hukkuvani kahdesti ja meinaan useampaan kertaan alkaa itkeä ihan vain siitä syystä etten pääse rikkoutuvien aaltojen toiselle puolelle ja edes nousemaan laudan päällä, ennen kuin ne sortuvat mun päälleni ja heittävät mut taas kohti rannikkoa. Siellä meressä kelluessa muistaa miten surffaaminen on yhtä aikaa ihan älyttömän ihanaa ja ihan täyttä paskaa. Ei ole ihanampaa tunnetta kuin laineiden yllä lentäminen, mutta kun sinne laineiden päälle on vain niin pirun vaikea päästä.

Ukkosmyrsky osuu vihdoin kohdalle ja siirrytään ravintolan suojaan. Mun päätä särkee ja on ihan älyttömän kylmä, vaikka lämpötilat liikkuukin kolmenkympin yläpuolella. Paluumatkalla olo vain pahenee ja kipeänähän siinä sitten ollaan. Olo on hirveä, mutta ehkä kaikista eniten harmittaa kuitenkin se, että mereen ei ole enää täällä asiaa.

Aloittelijan surffivinkit Nicaraguaan - Playa Madera

Nicaraguan surffikohteet: Suurimmat surffikeskittymät Nicaraguassa on San Juan del Sur ja Popoyo. San Juan del Surista pääsee ympäröiville rannoille helposti päivittäin hostellien (Casa Oro) järjestämillä kuljetuksilla, mutta monet rannoista tarjoavat myös yöpymismahdollisuuksia mikäli surffaamaan haluaa päästä kukonlaulun aikaan. Kysy Casa Orosta suosituksia rannoille! 

Playa Maderas: Playa Maderasta suositeltiin aloittelijoille ja siitä syystä mekin päädyttiin paikalle. Ranta oli huonommallakin säällä ruuhkainen ja meressä sai varoa muita surffaajia, mutta vähän surffanneelle se oli mun mielestä hyvä vaihtoehto. Rannalla on hostelli ja kaksi ravintolaa, julkiset vessat kuitenkin puuttuvat. Matka Playa Maderalle kesti puolisen tuntia San Juanista, se taitettiin rekan lavallaja menopaluu oli noin 3-5$.  

Lautojen vuokraus: Laudat voi vuokrata San Juan del Surista kuljetuksen yhteydessä. Me vuokrattiin lauta Casa Orosta ja voin kyllä suositella, koska saatiin tosi asiantuntevaa palvelua. Laudoista ei tarvitse tietää yhtään mitään, riittää kun osaat kertoa kuinka kokenut surffari olet! Päivävuokra meidän laudalle oli about 10$ ja jos et ole kokenut surffari niin suosittelen lämpimästi jakamaan laudan kaverin kanssa, koska lajin rankkuuden takia koko päivää meressä tulee tuskin vietettyä. Laudoista kannattaa pitää hyvää huolta, koska kaikki kolhut korvataan omasta pussista ja pantiksi joutuu yleensä jättämään oman passinsa!