Auringonlaskujen San Juan Del Sur, Nicaragua

San Juan Del Sur on kaupunki, jossa jokainen vastaantulija on pitkätukkainen lihaksikas australialainen jätkä, joka on saapunut kaupunkiin mielessään ainoastaan surffaus. Lukematon määrä rekkoja lähtee aamuisin kuljettamaan surffareita kaupunkia ympäröiville rannoille aaltojen päälle tanssimaan ja iltapäivisin märkätukkaiset joukot palaavat rannoilta täyttämään kaupungin lukemattomat länsimaalaiset pubit. Olisin voinut kuvitella vihaavani San Juania; sitä tunnetta että tämä surffikaupunki olisi voinut sijaita missäpäin maailmaa tahansa täysin samassa muodossa. Mutta surffikaupuni on aina surffikaupunki ja surffikaupunkeja ei vain voi olla rakastamatta.

San Juanissa kaikkien rakennusten seinät on maalattu kirkkailla väreillä ja rantakadun seiniä koristavat graffitit. Pubeja ja länsimaalaisia ravintoloita seisoo kadulla vieretysten, mutta siellä täällä jossain nurkassa pönöttää pieni paikallinen kuppila, jota pyörittää paikallinen nainen hymy korvissa ja jonka menu on vain espanjaksi. On paikallinen marketti, jonka vieressä olevasta tiendasta saa nutellaa ja länsimaalaista juustoa, ja paikallinen second hand shop länsimaalaisen merkkiliikkeen vieressä. Surffareiden lisäksi kaupungin kadut ovat valloittaneet neljänkymmenen asteen helteessä viimeisen päälle meikatut, merkkivaatteissa kulkevat parikymppiset naiset, jotka mitä ilmeisimmin haaveilevat paikassa surffareiden kainalossa, mutta jotka aiheuttavat kaduilla enemmän hämmennystä kuin ihastusta.

San Juanin ranta on mun lempipaikka kaupungissa. Se on täynnä ihmisiä aina iltaisin työ- ja koulupäivien päätyttyä. Paikalliset lapset potkivat siellä palloa ja tulevat meidän luokse kokeilemaan jonglöörausta. Siellä on joka ilta sinnikkäästi paikallisia käsitöitä kauppaava mies, joka ei suostu sulkemaan silmiään siltä, että tämän kaupungin vierailijajoukko ei ole otollisinta arvotavaroiden asiakaskuntaa. Joku on aina uimassa ja jostain kaukaa kuuluu aina lähenevän ukkosen jyly. Pelkään aina rannalle lähtiessäni pelkään että ukkonen ehtii sinne ennen auringonlaskua. Aina rannalla istuessani ja auringonlaskua katsellessani kädestä löytyy rannalla olevasta jäätelökioskista ostettu tötterö. Joinain päivänä kamerasta loppuu akku, toisena juoksen karkuun valtavia vihreitä koppakuoriaisia. Joku valittaa siitä että olen rannalla aina liian kauan, mutta miten auringonlaskua voi muka katsella liian pitkään? Väli-Amerikan auringonlaskut on kuuluisia syystä eikä ne koskaan näytä samalta.

Saavuttaan San Juaniin surffaamaan, mutta ensimmäisen surffipäivän jälkeen mulle nousee ensin päänsärky, sitten kuume ja kun illalla tulee aika lähteä syömään oon käytännössä puolitajuton. Kun seuraavana aamuna olo on vielä edellistäkin iltaa kurjempi alan teatraalisena sairastajana käymään läpi listaa mahdollisista kohdalle osuneista sairauksista. Listalla koreilevat niin malaria, denguekuume kuin zika-virus ja oon aika varma siitä, että kuolinvuoteeni tulee olemaan tämän hostellin dormissa. Makaan sängynpohjalla kolme päivää vettä vastahakoisesti lipittäen ja dormin elämää puolitajuttomana seuraten. Ei tule edes mieleen hankkia omaa huonetta. Neljäntenä aamuna herään kuitenkin maagisesti kuolleista vailla merkkiäkään sairaudesta. En tiedä miksi olen yhtäkkiä elossa, mutta kiskoin sen kunniaksi napaan lautasellisen pannukakkuja. Sairaana oleminen on perseestä, mutta reissussa vielä noin kymmenen kertaa kamalampaa.

San Juan on täynnä mitä ihmeellisempiä tyyppejä. Se on paitsi Nicaraguan surffimekka, myös koko väli-Amerikan bilekeskittymä, jonne porukka saapuu vain osallistuakseen väli-Amerikan kovimpaan pub crawliin. Tapasin tytön joka oli ollut kaupungissa neljä viikkoa vain kyseisten bileiden takia ja revin koko loppumatkan huumoria meidän dormin vallanneesta tyttöporukasta, jotka meikkasivat ja laittoivat hiuksiaan neljä tuntia allasbileitä varten. Ihan huono mesta San Juan ei kuitenkaan ollut, koska tapasin siellä elämäni ensimmäiset mukavat aussit, joihin tykästyin niin paljon että matkattiin lopulta puoli Nicaraguaa kimpassa. Australialaisilla lienee mukavien ihmisten maine, mutta mun kohdalle on sattunut vain niitä feikeiltä ja välinpitämättömiltä tuntuvia, mukaletkeitä oz-ihmisiä, joita ei ole kiinnostanut muu kuin viina ja oman nimensä unohtaminen. Aussi-allergia on kuitenkin vihdoin kukistettu!

San Juan Del Sur vinkit

Majoitus: Hostal Javier's House. Mahtava sijainti ja vielä sitäkin mahtavampi ja sympaattisempi omistaja. Ilmaiseen aamiaseen kuuluu vaatimattomasti maailman paras pannukakku ja valtava kasa tuoreita hedelmiä. Dormin saa itse valita, mutta pyykkiä en suosittele täällä pesemään mikäli vaatteistaan ei halua päästä eroon. 

Ruoka: Söin elämäni parhaat quesadillat Avenue El Abanilista löytyvästä paikallisesta kuppilasta, jonka mainoskyltissä lukee jotain "awesome food" -tyylistä. Täällä ei voi mennä pieleen, mutta erikoismaininta kasvisburritoille ja kasvisquesadilloille joita parempia ei maa päällään kanna! 

Liikenneyhteydet: San Juaniin päästäksesi nappaa mikä tahansa Rivasin suuntaan kulkeva bussi ja vaihda siellä San Juanin bussiin. San Juania ympäröiville rannoille pääsee hostellien järjestämillä kuljetuksilla. 

Nähtävyydet ja aktiviteetit: Auringonlaskut ja Christo de la Misericordian näköalapaikka. Bilettäjille Sunday Funday ja päiväristeilyt jahdeilla kaupungin edustalla. Surffaaminen on kuitenkin se syy miksi porukka tänne valuu ja kun Nicaraguassa kerta ollaan niin niitä aaltoja kannattaa lähteä kokeilemaan vaikkei koskaan aiemmin olisi surffannut!