Monteverde Cloud Forest – Santa Elena Cloud Forest Reserve

Same same but different, tiskin takana istuva mies toteaa kun kysytään onko Santa Elenan luonnonpuiston ja Monteverden kansallispuiston välillä mitään eroa. Same forest, less tourists. Siellä voi kuulema kuulla lintujen laulun ja näkynä Arenalin tulivuorelle on paljon parempi kuin kansallispuistosta. Se sattui olemaan myös paikallisen yhteisön vapaaehtoisvoimin pyöritettävä projekti ja pääsylipun hinta oli puolet kansallispuiston omasta.

Auto hajosi mäkeen. Oli ehkä odotettavissa ettei autolla, josta puuttui puoli ovea ja ulkonäöstä päätellen muutama muukin osanen, pötkittäisi kovin pitkälle, mutta tuli silti yllätyksenä kuinka nopeasti kuski luovutti, potki meidät pihalle autosta ja soitti uuden kyydin. Siihen loppui moottorin yskintä ja repaleiset penkit vaihtuvat kiiltävään nahkaan. Kyllä kelpasi taas kaahata kapeilla vuoristoteillä.

Koska meillä oli koko päivä aikaa päätettiin kiertää puiston kaikki lenkit. Metsä on valtava ja puut ulottuvat korkealle taivaaseen saakka. Niiden rungot ovat niin paksuja että tarvittaisiin joukko ihmisiä ulottamaan kädet niiden ympärille. Taivaasta sataa liaaneja, puiden runkoja koristavat mitä erikoisemmat kasvit ja maa on täynnä pieniä karvaisia matoja, jotka menevät kippuralle aina niitä lähestyessä. Kiivetään näköalatorniin ja siellä kaukana horisontissa seisoo Arenal. Missään ei näy ristin sielua. Ollaan kävelty kilometrejä, eikä ketään ole tullut vastaan.

Jokin siinä metsässä ei kuitenkaan vastannut mun kutsuun ja parin tunnin kuluttua tuli vähän höynäytetty olo. Ollaan matkustettu kauas ylös vuorille siitä ilosta että saadaan kävellä metsässä. Nähdään koko päivän aikana yksi ruskea lintu ja pari karvaista matoa. Kävellään läpi kaikki puiston lenkit, mutta kaikkialla näyttää samalta. Näköalatorni on yhden umpeen kasvaneen näköalapaikan lisäksi ainoa paikka, jossa näkee metsän ylle. Sky bridgeja ei täällä ole ensimmäistäkään. Ollaan ajettu tunteja kiemuraisilla vuoristoteillä tänne päästäksemme, mutta toivon yhtäkkiä että olisin taas bussissa.

Bussissa kaikki oli kaunista. Kapeilla vuoristoteillä kaahaavan bussin ikkunasta aukeavat näkymät ympäröiville kukkuloille ja aina merelle saakka olivat henkeäsalpaavat. Laskeva aurinko värjäsi maiseman tuhansilla väreillä ja julistin että tänne mä vielä jonain päivänä muutan asumaan. Vuorten rinteille pieneen mökkiin mistä voin iltaisin seurata vuorille nousevaa sumua. Silloin bussin ikkunasta ulos katsellessani uskoin Monteverden olevan jotain todella erityistä. Nyt se tuntui lähinnä turistihöynäytykseltä.

Sumu alkaa nousemaan. Me ei vain olla näkemässä sitä metsän keskellä. Kun kiivetään paluumatkalla toistamiseen näköalatorniin maisemia katsomaan alkaa sataa kaatamalla vettä. Kaikki on vain harmautta ja seuraavan bussin tuloon on aikaa yli tunti. Kökötetään katoksen alla kylmissämme, kunnes auto kaartaa sisäänkäynnille. Se on sama kaara joka aikaisemmin aamulla hyytyi mäkeen. Mitä sitä hyvää pois heittämään. Pian ollaan taas siinä pienessä, sieluttomassa Santa Elenan nimeä kantavassa kylässä joka tuntuu lähinnä sademetsämatkailun hiihtokeskukselta. Sellaiselta pieneltä kylältä johon saavutaan vain yöpymään viidakkoseikkailujen lomassa.

Monteverde ja Santa Elena vinkit 

Nähtävyydet ja aktiviteetit: Monteverde on turistikohde isolla T:llä. Raha haisee ja tarjolla on perinteisen cloud forest hiken lisäksi niin zip lineja, sky bridge walkeja, benji hyppyjä kuin yösafareita ja ratsastusretkiä. Rehellisesti sanottuna mä en haaskaisi aikaa, vaivaa ja rahaa tänne tulemiseen. Väli-Amerikka on täynnä cloud foresteja, joihin pääsee tallustamaan ihan ilmaiseksi ja jokaisen aktiviteetin pääsee tekemään muualla kolmasosalla näiden retkien hinnoista.

Santa Elena Cloud Forest Reserve: Sisäänpääsymaksu 14$, opiskelijoille 7$. Puiston sisäänkäynnille ei omien tietojeni mukaan kulje julkista liikennettä, mutta me saatiin ”retki” tilatessamme mahdollisuus ostaa myös kuljetus. Meillä ei ollut opasta enkä osaa sanoa kuinka paljon oppaan puuttuminen vaikutti meidän eläinbongaus mahdollisuuksiin, mutta kuuleman mukaan alueelta on bongailtu lähinnä lintuja. Matkaan kannattaa lähteä aikaisin aamulla jos Arenalin haluaa nähdä, mutta puistossa kannattaa myös viipyä iltapäivään asti mikäli sumuiset näkymät kiinnostaa. Polut on helppokulkuisia ja kaikki reitit kävelee helposi puoleen päivään. 

Liikenneyhteydet: Monteverdeen pääsee suoraan bussilla ainakin Puntarenasista. Helpointa on napata mikä tahansa Monteverden suuntaan kulkeva Inter American Highwayta pitkin ajava bussi ja hypätä Monteverden risteyksen kohdalla pois ja jäädä odottamaan seuraavaa ylös vuorille ajavaa bussia.

PS. Oon takaisin Aberdeenissa eikä meidän kämpässä ole wifiä. Jee. Asentaja on armollisesti luvattu lähettää paikalle lokakuun alussa eli seuraavan kuukauden ajan blogi päivittynee kirjastosta tai McDonaldsista. Että semmosta. Motivaatio kirjoittamista kohtaan on pikkasen lässähtänyt kun pelkkää whatsappailua varten saa pistää kengät jalkaan ja jolkotella mäkkärin nurkalle, eli saas nähdä mitä tästä taas tulee.