Manuel Antonio National Park, Costa Rica

On niin aikainen aamu ettei edellisyön sade ole vielä lakannut. Sademetsässä on hiostavan kuuma, hiljainen tunnelma. Ollaan tähän aikaan aamusta puiston ensimmäisiä vierailijoita ja ainoat korviin kantautuvat äänet kuuluvat sademetsästä. Sillä on ihan omanlaisensa sävelmä. Polulla meidän jalkojen juuressa askelten töminää karkuun hyppii pienen pieniä sammakoita. Ne on varsin vekkuleita pieniä otuksia. Ja vihernuolimyrkkysammakoina kykeneväisiä pysäyttämään myrkyllään ihmisen sydämen, kuten myöhemmin googlauksen tuloksena selviää. Konnapolun päässä on vesiputous ja paluumatkalla tuijotan silmä kovana puunrungon koloon katoavaa punaista rapua. Ollaan kävelty vasta kymmenen minuuttia.

Metsä kohisee. Lauma apinoita lentää polun yli korkealla puunlatvoissa. Katselen miten ne ponnistavat vauhtia ja loikkaavat kevyesti puusta toiseen poikaset kyydissään. Hetken kuluttua polun reunustama metsä täyttyy punaisten rapujen merestä ja pian meitä vastaan löntystelee polkua pitkin pesukarhu. Jähmetytään paikoillemme, mutta otus viis veisaa meistä ja pian se sujahtaa kuivuneeseen joenuomaan ja alkaa kaivamaan maan alta rapuja aamiaiseksi. Ravut raksahtelevat pesukarhun hampaissa ja eläin on tuskin kadonnut mutkan taa kun joku ilmoittaa jo löytäneensä liskon polun toiselta puolelta. Tuntuu että koko maailman eläimet ovat pakkautuneet tähän puistoon.

Valkohäntäpeurat pistävät juoksuksi metsän siimeksessä ennen kuin ollaan edes ehditty huomata niiden olemassaolo. Aguteiksi arvelemani olennot viipeltävät nopeaan tahtiin pienissä laumoissa ympäri puistoa. Pienelle possumaisella olemuksellaan ne varastavat mun sydämen enkä malta koskaan ola pysähtymättä katselemaan niiden touhuja. Jännittävin hetki kaikista on kuitenkin se, kun suuren oksan latvustoihin tuijotteleman turistiryhmän inspiroimana mekin jäädään kuikuilemaan puussa makoilevaa olentoa. Laiskiainen. Siellä se hiljaa laskeutuu liaania pitkin maanpintaa kohti. Niin hiljaa että kun kaksi tuntia myöhemmin kävellään saman aukion poikki on otus laskeutunut vain metrin tai pari.

Tekee mieli huutaa siksi että kaikkialla on vain niin kaunista. Sade on lakannut ja harmaa taivas on alkanut väistyä auringon tieltä. Se värjää meren turkoosin siniseksi. Kierretään kaikki alueen näköalapaikat ja vieraillaan jokaisella karttaan merkityllä rannalla. Ne on utuisia, niiden hiekka on tummaa ja valkoiset aallot pyyhkäisevät koko rantahietikon yli. Juoksen aaltojen rannan päälle kuljettaman tukin päälle karkuun. Rannoilla kuulen vain aaltojen kovaäänistä kohinaa. Kaikilla paitsi sillä yhdellä rannalla. Sillä valkoista hiekkaa hohtavalla, jossa turistilaumat ottavat kiljahdellen kilpaa kuvia toisistaan, joutuvat pesukarhulauman ryöstämäksi ja jossa aallot nappaavat mukaansa liian lähelle rantaviivaa unohtuneita sandaaleja. Mun lenkkarit kastuvat läpimäriksi, mutta Tyynenmeren valtavissa aalloissa lilluessa siitä on vaikea murehtia.

Kun iltapäivällä vaelletaan pois puistosta olo on onnellinen. Ollaan nähty niin paljon enemmän kuin uskalsin edes haaveilla. Niin monia lajeja, joihin useimmat puistossa vierailevat ihmiset eivät edes törmää. Manuel Antonio jäi reissun kohokohdaksi eläinbongauksen osalta. Se jäi muistoihin myös Costa Rican parhaana päivänä ja yhtenä väli-Amerikan kauniimmista kansallispuistoista.

MANUEL ANTONIO VINKIT

Vierailuaika: Suosittelen saapumaan paikan päälle heti kun puisto avautuu. Aamuisin näkee eniten eläimiä, paikalla on vähiten turisteja ja lämpötilat ovat siedettävät. Puistoon päivittäin myytävien lippujen määrä on myös rajoitettu eli high seasonilla mattimyöhäisille voidaan myydä ei-oota. 

Vierailun kesto: Me vietettiin Manuel Antoniossa kuutisen tuntia ja ehdittiin siinä ajassa kiertää kaikki vaelluspolut, syödä lounasta ja viettää aikaa rannalla. 

Kulkuyhteydet: San Josesta pääsee kanabussilla suoraan Queposiin ja matka kestää kolmisen tuntia. Paikallisbussi Queposista Manuel Antonioon kulkee puolen tunnin välein ja kestää parikymmentä minuuttia. 

Hinta: Sisäänpääsymaksu on 16$ ulkomaalaisille. Lisämaksusta voi paikan päällä lunastaa itselleen oppaan, mutta eläimien bongaus on puistossa omien kokemuksien perusteella niin helppoa, etten siitä lähtisi maksamaan. 

Muuta huomioitavaa: Vaelluspolut on todella hyväkuntoisia ja helppokulkuisia ja hyvällä peruskunnolla pääsee pitkälle. Rannan aallokko on voimakas ja kamat kannattaa uimisen ajaksi jättää niin kauas rannasta kuin mahdollista. Eläimet puistossa ovat tottuneita vierailijoihin ja eväät lähtevät helposti apinoiden ja pesukarhujen matkaan.