Paluu Aberdeeniin

Lensin takaisin Aberdeeniin vajaat kaksi viikkoa sitten ja meno on ollut hektistä. Tuntuu että suurin osa ihmisistä joihin viime vuonna tutustuin on singahtanut maailmalle ja saavuin tänne keskellä freshers weekiä tarkoituksena käyttää kaikki sosiaalinen energia uuden tekemiseen, näkemiseen ja kokemiseen – ja tietty niiden uusien kavereiden metsästämiseen! Luennot alkoivat vihdoin tällä viikolla, mutta meno ei ole juuri rauhoittunut. Oon kuluneiden viikon aikana käynyt piknikeillä, bonfireilla, pelaamassa lipunryöstöä, istumassa pubeissa, jonglööraamassa ja espanjan language exchangessa. Oon fiilistellyt Skotlannin menoja ja nauttinut olostani niin paljon, että oon päässyt jopa jossain määrin irti Aberdeen-vihastani ja päättänyt antaa kaupungille uuden mahdollisuuden. Se on paljon se! 

Paljon on kuitenkin muuttunut viime vuodesta ja ajattelin tehdä vähän tilannepäivitystä siitä millaista menoa on tänä vuonna luvassa!

Uusi kämppä ja kämppis

Asuin viime vuonna samassa rakennuksessa 160 muun opiskelijan kanssa. Kylppärissä oli minuutin kerrallaan pelittävät nappisuihkut, jotka jaettiin 20 ihmisen kesken ja keittiössä mahtui hädin tuskin kääntymään ympäri. Mulla oli loistavat keittiökaverit ja tapasin ihania ihmisiä asuntoloissa, mutta asuntolaelämä oli hektistä ja ihmisiin ystävystyminen vei aikaa, koska kaikilla oli erilaiset aikataulut ja yhteisiä tiloja ei ollut lainkaan.

Tänä lukukautena meno on muuttunut aika radikaalisti. Mulla on yksi kämppis 40 käytävätoverin sijaan, noin triplasti tilaa viime vuoteen verrattuna, asun keskustan ja kampuksen välissä kaupungin laidan sijaan ja meillä on yksinkertaisesti älyttömän sympaattinen kämppä vanhassa harmaassa kivitalossa, jonka puinen portaikko on kuin suoraan elokuvista. Oon luopunut käsipyykistä pyykkikoneen myötä ja iltaisin voin upota kylpyammeeseen rentoutumaan tai maata sohvalla syömässä jäätelöä.

Mulla on myös suomalainen kämppis mikä on alkuun tuntunut hassulta. Ei tunnettu toisiamme entuudestaan, mutta ollaan tultu tosi hyvin juttuun. Oon kuluneen viikon aikana puhunut enemmän suomea Aberdeenissa kuin koko viime vuoden aikana, mutta kaipa tähänkin tottuu!

Uudet societyt ja kaverit

Heittäydyin viime vuonna kaiken uuden ja jännittävän vietäväksi. Aloitin surffauksen, ju jujitsun ja sirkuksen tarkoituksena kokeilla kaikkea uutta, mutta jossain vaiheessa vuotta huomasin valinneeni ns. vääriä societyja. Ju jitsu ja surffaus ei tuntuneet antavan mulle mitään muuta kuin kipeitä lihaksia, kiukutteluja ja kauhean määrän marinaa siksi että kaikki sosiaaliset tapahtumat tuntuivat keskittyvän ryyppäämisen ympärille. Lopetin molemmat ensimmäisen lukukauden jälkeen, mutta sirkukseen rakastuin palavasti ja suunnitelmissa on perehtyä tänä syksynä ihan kunnolla hulavanteiden maailmaan ja mahdollisesti jopa opetella jonglööraamaan keiloilla!

Tänä vuonna vähän viisaampana oon lähtenyt mukaan sellaisiin juttuihin jotka on mulle omia ja joista tiedän varmuudella löytäväni samanhenkisiä ihmisiä ja tähän mennessä suunnitelmat on menneet nappiin. Sirkuksen ohella oon käynyt veggie societyn piknikillä, pelaamassa lipunryöstön erään vaellus societyn kanssa, kirjoittanut nimeni antropologia societyn postituslistalle ja ilmaisuut kiinnostukseni niin international kuin conservation societya kohtaan. Ensi viikonloppuna lähden vaeltamaan highlandseille ja heti seuraavana päivänä on kaverin tuparit. Huikean paljon uusia juttuja, huikean paljon uusia ihmisiä! Vanhoja toki unohtamatta!

Uudet kurssit ja muutoksia tutkintoon

Mä luovuin kokonaan politiikan ja kansainvälisten suhteiden opiskelusta. Molemmat ykkösvuoden kurssit oli kuolettavan tylsiä eikä muutosta tälle vuodelle ollut kurssien kuvausten perusteella luvassa, joten katsoin parhaaksi luovuttaa. Politiikka oli arvosanojen perusteella mun vahvimpia aineita viime vuonna, mutta tuntui etten onnistunut sisäistämään asioita laisinkaan vaan opettelin lähinnä ulkoa kurssien sisältöjä ja kuuntelin ihan pihalla kun muut keskusteli tutoriaaleilla brittipolitiikan kiemuroista.

Kursseista kerron lisää myöhemmin, mutta näin tiivistettynä puolet syksyn opintopisteistä tulee antropologan kursseista ja niiden ohelle oon ottanut espanjaa ja maantietoa. Molemmat aineet oli mielessä viime vuonna, mutta espanja meni päällekkäin antropologian kurssin kanssa ja vaihdoin maantieteen viime hetkessä latinalaisen amerikan kulttuurihistoriaan, mitä kaduin tosi paljon myöhemmin. Kahtena seuraavana vuonna mun opiskelut koostuu 100% antropologiasta, joten päätin pyhittää tämän vuoden vapaavalintaiset kurssit hispanic studiesin ja human geographyn perusopinnoille. Olin viime vuonna tosi innoissani siitä miten sain politiikan ja antropologian kautta kaksi täysin erilaista näkökulmaa asioihin ja nyt mukaan heitetään vielä maantieteellinen näkökulma! Ihan mahtavaa!

Vuoden vanhempana ja viisaampana

Ehkä suurin helpotus viime vuoteen nähden on kuitenkin se, että tietää vähän paremmin mitä haluaa tehdä ja miten hommat täällä toimii. Ykkösvuotisille jutellessa muistaa miten monimutkaiselta kaikki vuosi sitten tuntui kun piti opiskelun aloittamisen lisäksi muuttaa uuteen maahan ja kaupunkiin, hankkia uusia kavereita ja tottua yliopiston menoon. Nyt on helppo vastailla kysymyksiin siitä moneen societyyn kannattaa liittyä, millaisia kursseja kannattaa ottaa, miten haastavaa opiskelu vieraalla kielellä on ja neuvoa niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin työnhaussa tai kirjaston tulostimen käytössä.

On myös helpottavaa miten paljon vähemmän asioista stressaa. Viime vuonna pelotti mennä ensimmäiselle luennolle ilman kirjoja, tänä vuonna en edes ajatellut ostaa niitä. Viime vuonna kaikki viralliset asiat piti saada hoidettua heti kun tänne muutti, tänä vuonna jaksoin käydä hakemassa uuden opiskelijakortin vasta neljä päivää saapumisen jälkeen, kasa virallisia papereita odottaa edelleen keittiönpöydällä ja esim. paikallista pankkitiliä mulla ei edelleenkään ole.

Uudet ongelmat

Pelkkää ruusuilla tanssimista ei tämän lukuvuoden alku kuitenkaan ole ollut. Asuntoloissa kaikki oli hoidettu meille valmiiksi ja jos ongelmia tuli apu oli sadan metrin päässä. Nyt omalla kontolla on lukemattomien virallisten asioiden hoitaminen ja siihen on ollut tottumista. Meille tipahtelee kirjeitä niin sähköyhtiöiltä kuin gas security –asioista ja linja käy kuumana landlordeille milloin mistäkin asiasta. Wifi-sopimuksien kanssa ollaan tapeltu koko kulunut viikko ja vihdoin kaikkien puhelimessa vietettyjen tuntien ja lukemattomien sähköpostien jälkeen vaikuttaa siltä, että wifi on meille tulossa. Landline-ongelmien takia asennus on tosin siirtynyt lokakuun puoleenvälin lokakuun alun sijaan.

Paperihommia saa pikkuhiljaa alkaa hoitamaan myös kevään vaihdon suhteen. New Mexicoon pitäisi lähettää niin kirjeitä omalta yliopistolta kuin todistuksia varallisuudesta. Kuumottaa myös aika paljon saanko mä sieltä opiskelija-asuntoa kun kyseessä on ns. kaupunki- eikä kampus-yliopisto. Toivotaan parasta!

***

Mulla on tulevilla viikoilla tulossa pari postausta  liittyen omaan elämään ja elämänmuutoksiin, mahdollisesti myös pari Skotlannin meinigeistä ja yliopistoelämästä! Palataan sen jälkeen viime kesän reissuun ja Nicaraguaan joka vei jalat alta!