maanantai 8. helmikuuta 2016

Vuosi kasvissyöjänä

Kun mä palasin vuosi sitten huhtikkuussa kaakkois-Aasiasta lentoyhtiön pyörätuolikuljetuksella puoli jalkaa tunnottomana mun perhe oli huomattavasti enemmän huolestunut siitä seikasta, että mä olin lopettanut lihansyönnin kesken reissun. Mun ruokavalio oli lapsesta saakka koostunut ruokaympyrästä, jossa proteiini valloitti vähintään puoli lautasta. Vähintään puolet, koska ainoat kasvikset joista pidin rajoittuivat kurkkuun, tomaattiin, perunaan ja raakoihin porkkanoihin. Vaikka kasvissyönti oli eettisten syiden takia pyörinyt mielessä jo vuosia niin vielä Kiinaan muuttaessanikin ajatus pelkkiä kasviksia sisältävistä aterioista oli utopistinen. Kiinassa mun hostperheiden ruokailutottumukset johtivat siihen, että toisinaan ateriat perustuivat pelkille kasviksille, mutta vapaa-aikana pidin vakaasti huolen siitä, että suuhuni päätyi jotain eläinperäistä.

Miten mä sitten päädyin kasvissyöjäksi? Heräsinkö mä vain eräänä aamuna uuteen elämään vai oliko päätöksen takana vuosien harkinta? Sanoisin että vähän molempia.


Vuosi sitten mä seisoin erään vietnamilaisen hostellin keittiössä. Hostellin tapana oli järjestää vieraille illallisia pientä maksua vastaan ja jokainen saattoi osallistua ruoanlaittoon ja oppia samalla laittamaan vietnamilaista ruokaa. Sen päivän menuussa koreili kevätkääryleitä ja auttavista käsistä ei ollut pulaa. Ruoanlaiton alkaessa pöydän päässä seisova poika kysyi onko tarjolla kasvisvaihtoehtoa. Jostain syystä mulla on aina ollut pakkomielteenä tietää miksi ihmiset on päättäneet lopettaa lihansyönnin ja päädyin jälleen esittämään pojalle saman kysymyksen. Odotin jotain geneeristä vastausta, sitä ettei tyyppi pitänyt lihasta, ettei hän pystyisi itse tappamaan eläintä tai saarnausta eläinten kärsimyksestä. Näiden sijaan poika totesi lyhyen mietinnän jälkeen, että se tykkäsi ajatella, ettei mikään maailmassa ollut kuollut sen takia. Että se ei kokenut että sillä oli oikeus anastaa jonkuntoisen elämä. Mä en tiedä mikä niissä lauseissa kosketti mua niin paljon, mutta ne jäivät elämään mun sisälle. 

Ne lauseet pyörivät mun mielessä viikon päivät. Mä jatkoin lihansyöntiä, mutta katselin mun burgerin välissä olevaa pihviä ja curryssa lilluvia kananpalasia vähän eri näkökulmasta. Siinä mun lautasella näkötti yhtäkkiä jotain kuollutta, jotain jonka kuolemasta mä olin vastuussa. Havaintonahan tuo ei ollut kummoinen - varsin looginen oikeastaan. Henkisellä tasolla pyöriteltiin kuitenkin vähän syvällisempiä kysymyksiä: Miksi mä tapoin? Miksi mä koin että mulla on oikeus tappaa? Ja ennenkaikkea, jos mä en edes ollut se henkilö joka oli fyysisesti vastuussa jonkun kuolemasta, miten mä oikeutin sen että joku oli tapettu mua varten? Mä mietin sen mun ruoassa olevan eläimen arvoa. Tajusin ettei sillä ollut sitä. En mä ollut koskaan miettinyt sen suurempia tarinoita mun lautasen täytteeksi päätyvälle sisällölle ja vaikka olin aina syönyt lihaa, kalaa tai kanaa olin aina syönyt niitä kaupan paketeista löytyviä fileitä. En eläimiä vaan fileitä, suikaleita ja pihvejä. Sitä on tavallaan helpompi sulkea silmänsä siltä mitä itse asiassa tekee, mun ne eläimet lojuvat siellä muovikääreissä tunnistamattomissa muodoissa. On helpompi syödä niitä suikaleita kuin jonkun lihaksia. Nämä ajatukset pyörivät mun päässä viikon verran. Sinä yönä kun hyppäsin Cambodian bussiin päätin että tähän se loppuu. Ei enää ikinä.


Kasvissyönnin aloittaminen oli hassua. Helppoa siinä mielessä, että söin ulkona joka päivä eikä mun tarvinnut murehtia siitä mitä kokkaisin - enhän mä olisi edes osannut kokata mitään lihatonta. Vaikeaa siinä mielessä, että mä en oikeastaan tiennyt kasvissyönnistä juuri mitään - paitsi sen että tofu on pahaa - enkä ollut koskaan syönyt ns. vapaaehtoisesti pelkistä kasviksista koostuvia ruoka-annoksia. Mä en edelleenkään ollut mikään kasvisten suurin fani. Mä rakastin lihan makua ja muistin ihan selvästi miltä savustettu lohi tai naudanlihapihvi maistuivat. Mun lihannälkä oli kuitenkin tasapainossa lihansyöntiin kohdistuvien epäkohtien kanssa eikä mulla koskaan tullut vastaan tilannetta, että olisin kokenut jonkun lihakimpaleen olevan mun eettisiä arvoja tärkeämpiä. Aluksi en tiennyt mitä söisin. Kaakkois-Aasiassa kasvissyöjän vaihtoehdot on odotusten vastaisesti aika rajalliset, mutta pikkuhiljaa tottui paistetujen nuudelien, riisin ja kasvisten erilaisiin komboihin ja oppi iloitsemaan kun menuussa oli joskus silloin tällöin currya tai nuudelikeittoa.

Mä söin lähes koko ensimmäinen vuoden pelkästään kasviksia lisukkeiden kanssa. Mulla ei ollut sen suurempaa tietämystä kasvissyönnistä saati sitten lihankorvikkeista ja niiden valmistuksesta, joten tofu, quorn, seitan sun muut ihmetykset pysyivät kaupan hyllyillä. Quorn on totta puhuen ainoa edellämainituista tuotteista joita tänäpäivänäkään käytän. Quorn-kana aiheuttaa mulle yhä ihmetystä: se näyttää, maistuu ja haisee ihan kanalta, mutta ei ole lihaa nähnytkään. Toisaalta, mun makuaisti on muuttunut aika lailla niistä päivistä kun mä söin lihaa. On ihan totta että kun lihan jättää pois ruokavaliosta ja lautasta dominoimasta kasvisten maku tulee ihan erilailla esiin. Mä en koskaan nuorempana voinut sitää kukka- tai parsakaalia, saati sitten munakoisoa tai paprikaa. Ne maistuivat kaikki ihan yhtä hirveällä, mikä toisaalta tuntuu ihan hullulta ajatukselta nyt, koska eihän niillä ole mitään yhteistä. Kaikki löytyvät tänäpäivänä mun viikoittaisesta kauppakassista.


Tuntuuko olo kevyeemmältä ja elämä terveellisemmältä? Lihansyönti siinä määrin missä mä olen sitä harrastanut suurimman osan elämästäni ei ole ollut terveellistä missään määrin, mutta vaikka liha on jäänyt pois ruokavaliosta ei se ole terveellisemmäksi muuttunut. Burgereita ja pitsaa tulee vedettyä ihan samoissa määrin kuin aina ennenkin ja kauppakassista löytyy yhä donitseja ja sipsejä. Oon huomannut myös että oon korvannut lihan osittain juustolla ja sitä tulee vedettyä suuremmissa määrin kuin ennen. Ei kovin terveellistä siis sekään. Olo tuntuu kevyemmältä, mutta ei siksi että suonissa virtaisi vähemmän rasvaa tai sokeria. Olo tuntuu kevyemmältä koska mun ei enää tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä että jossain parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalla karjatilala leikataan kurkkuja auki mun mielihalujeni takia. Sitä se lihansyönti nimittäin loppuenlopuksi on: omien mielihalujen tyydyttämistä toisten elämän kustannuksella.


Mä en oikein tiedä mitä mä halusin sanoa. Ehkä sen että mun on nykyään helpompi elää itseni kanssa. Oon enemmän sinut omien ajatusteni ja arvojeni kanssa, koska noudatan niitä mun jokapäiväisessä elämässä. Musta ei toivottavasti koskaan tule muiden valintoja kritisoivaa olentoa, enkä mä toivottavasti koskaan tule luokittelemaan ihmisiä sen perusteella mitä heidän lautasiltaan löytyy. Musta on kuitenkin okei aina välillä muistuttaa että sieltä lautaselta löytyy jonkun elämä. Oli se elämä sitten porsaan, kanan tai kalan - ja ehkä vielä erityisesti kalan, koska moni tuntuu tekevän eettisen valinnan lopettamalla nelijalkaisten syönnin ja pitää silti merenelävät lautasellaan. Siitä voitaisiin hyvin lähteä kiistelemään olenko mä tehnyt tarpeeksi. Onko se riittävää että vaikka mun lautselta ei enää löydy lihanpalasia, mä tuen silti toisiin olentoihin kohdistuvaa ääretöntä julmuutta ostamalla munia ja maitoa sisältäviä tuotteita? Ehkä ei. Mutta mä tykkään ajatella että teko, pienempikin, on jo askel oikeaan suuntaan. Minkäänlainen muutos ei tapahdu päivässä. Tai ehkä tapahtuu, mutta sen taustalla on usein oma tarinansa. Ehkä mä herään jonakin aamuna päätökseen luopua kaikista eläinkunnan tuotteista. Mä toivon että herään. Mutta siihen asti mä haluan ajatella, että oon tehnyt maailmasta edes vähän mukavamman paikan erilaislle olennoille.

Mä tiedän että suurin osa mun lukijoista on varsin perillä eläinten oikeuksista sun muista, mutta niille jotka eivät ole mä heitän vielä pari faktaa tähän loppuun. Ihminen ei tarvitse mitään ainoastaan lihasta saatavia ravintoaineita eikä kasvissyöjän tarvitse popsia mitään pillereitä pitääkseni itsensä hengissä. Kasvisruokavalio on sekaruokavaliota ympäristöystävällisempää ja (ainakin Skotlannissa) huomattavasti lihansyöntiä edullisempaa. Hyviä dokumentteja aiheesta ovat kuulema Cowspiracy ja Food Inc - joita en itse tosin ole nähnyt.

Kuvat on Shanghain ajoilta paikallisilta markkinoilta. Kaikki kuvien olennot on elossa tai kuolleet häkkeihinsä.

// Been veggie for a year! Got sick of causing torture and death for other beings and I'm feeling so much better now. Pics from a local market in Shanghai 2013.

9 kommenttia:

  1. here you have a very strong and upsetting text, which makes us think ...

    VastaaPoista
  2. Mua on kiehtonut kasvissyönti jo pitkään. En tiedä ajauduinko alunperin vain muoti-ilmiön matkaan, mutta oli syy mikä tahansa, on kiinnostuskin jo ihan hyvä alku. Rakastan lihan makua. Kunnon pihvi mediumina, nam. Lihan makuun on lisäksi tottunut jo pienestä pitäen. Se on helppo, yhteiskunnan ohjaama valinta. En ole saanut itseäni muuttumaan kokonaan kasvissyöjäksi, vaikka haluaisin. En itse valmista liharuokia, koulussa syön sitä välillä ja vierailuilla lähes aina.

    Haluaisin välittää lihansyönnin eettisistä virheistä niin paljon, että en vaan voisi jatkaa. Haluaisin kokea tunnontuskia, mutta en vaan jotenkin koe niitä tarpeeksi. Eettisiä syitä enemmän minua rationaalisena ihmisenä koskettavat ylipäätään ehkäpä ympäristösyyt. Pitäisikö herätellä omaa inhimillisyyttä ja empatiaa katsomalla vaikka noita dokumentteja, onko muita vinkkejä? Luonnossa on paljon lihansyöjiä ja olen tämän takia pitänyt sitä aina luonnollisena, mutta ihmisillä on kuitenkin tietoisuus, joka erottaa meidät näistä lihansyöjäpedoista. Tietoisuus ja mahdollisuus valita. Pitäisi siis valita, kun tietää mikä on parempi.

    Mutta samalla hävettää kaksinaismoralismi, kun harrastan silti yksityisautoilua ja ostan halvempia, ulkomaisia ruoka-aineita. Onneksi edes kierrätän...

    Eli siis arvostan sinua ja kaltaisiasi ihmisiä, jotka osaavat olla vahvasti yhtä mieltä! Pidän myös blogistasi, ja siitä, että kirjoituksesi provosoivat minua usein - mutta siinä provosoidessaan kaiketi samalla avartavat mieltäni hiukan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Mä en rehellisesti sanottuna oo edes ajatellut että jotkut mun teksteistä vois olla provosoivia (ehkä ne vähän on kun tarkemmin miettii) mut hyvä jos herättää jonkunlaisia ajatuksia!

      Mä ymmärrän täysin ton lihan maun ihanuuden. Vaikka en oo lihaa vuoteen syönyt niin voin silti sanoa että savulohi on ja oli maailman parasta. Ja toi naudanlihapihvi mediumina. Ja mitä näitä nyt on. Ton kommentin perusteella sä syöt jo tällä hetkellä huomattavan paljon vähemmän lihaa kun mitä mä söin koskaan ennen kasvissyöjäksi ryhtymistä. Ootko sä miettinyt miksi sä syöt lihaa kodin ulkopuolella? Tai lähinnä että syötkö sitä koska sun tekee mieli lihaa vai lähinnä käytännönsyistä?

      Mä oon ehkä vähän huono antamaan neuvoja tän suhteen koska tosiaan mä en ole noita "kauheimpia" dokumentteja nähnyt ja ne videot mitä mä oon katsellut ei silloin vuosia sitten herättäneet niin paljon empatiaa että olisin lihansyönnistä luopunut - eikä ne herätä vieläkään siinämäärin että ryhtyisin vegaaniksi. Kyllä niiden pitäisi, mutta mäkin koen olevan vielä siinä määrin itsekäs että haluan pitää "edes" ne juustot ja kananmunat lautasella. Mulla auttoi alkuun se että mä tavallaan pakotin itseni katsomaan ja ajattelemaan mun syömääni ruokaa kriittisesti (eli siis tyylillä että tolla ihmisellä on kuollut eläin lautasella haluanko mä muka oikeasti syödä sitä). Jos sulla painaa kupissa enemmän ympäristösyyt niin ehkä sun on fiksumpaa lähteä katselemaan kasvissyöntiä siitä näkökulmasta? Että mitä pahaa olen maailmalle tänään tehnyt syömällä nautaa :D Toi tilanne kun haluaisi luopua, mutta ei kuitenkaan pysty on tosi vaikea. Mä halusin lopettaa lihansyönnin jo nuorempana mutta en yksinkertaisesti "pystynyt". Tai siis että halusin vaan syödä lihaa ihan liikaa. Toisaalta taas jos mä pystyn luopumaan lihasta niin mä uskon että silloin pystyy kyllä ihan kuka tahansa, koska mä olin niin lihansyöjä kuin ihminen vaan voi olla pari vuotta takaperin. Oon muuten myös samaa mieltä tosta ajatuksesta että vaikka lihansyönjiä luonnossa riittää niin ihmiset erottaa noista lihansyöjistä moraali ja mun mielestä sillä pitäis myös olla vaikutusta meidän käytökseen. Miksi tehdä paha tai väärä valinta jos sen tietää jo pahaksi tai vääräksi sitä tehdessään? Se omien tottumusten muuttaminen on vaan tosi vaikeaa vaikka :)

      Poista
  3. Mä aloin kasvissyöjäksi kuusi (! oho) vuotta sitten, ja syy oli aika lapsellisen helppo: En koskaan tykännyt lihasta enkä kalasta, joten oli helpompi alkaa kasvissyöjäksi ja näin välttää hankalat syömistilanteet. Olin aina ollut ihan naurettavan nirso, ja muistan, että ensimmäisen vuoden kasvissyöjänä söin lounaaksi ja päivälliseksi lähes poikkeuksetta vihreitä papuja ja perunaa... :D
    Mut nyt kun oon miettinyt asiaa jälkikäteen, niin kasvissyöjäksi alkaminen on ollut ehkä mun elämän parhaita päätöksiä ikinä! Kasvissyönti tavallaan pakotti uusien makujen ja juttujen kokeilemisen, ja nykyään pystyn syömään melkein mitä vaan (ennen en esim. koskenutkaan ruokaan mikä sisälsi sipulia... heh) ja tykkään kokeilla uusia makuja ja juttuja. Innostuin ruoanlaitosta ihan eri tavalla, ja nykyään se on mulle tosi rakas harrastus! Iän myötä myös kasvissyönnin eettisyys on tuonut lisäarvoa ruokavaliolle, vaikka tosiaan alun perin en sen takia lihan ja kalansyöntiä jättänytkään.
    Mun mielestä sun kasvissyöjäksi ryhtymisen "tarina" on jotenkin hieno. Ois kiva jos itekin vois kertoa muille alkaneensa kasvissyöjäksi tuntemattoman sanoista inspiroituneena, vs. nirsoilin pienenä ja aloin pavunsyöjäks :D Ehkä pitää kehitellä joku valkoinen valhe...

    Siis en ymmärrä, miten joku ei voi tykätä tofusta?! Mä en oo oikeestaan ollenkaan päässyt täällä Briteissä tofua kuluttamaan, kun host-vanhemmat haalii lähinnä Quorn-tuotteita (joiden valikoima täällä on kyllä ihan hillitön!!), mut Suomessa tofua kului aika hulluna... Nojoo, se plain tofuhan on sellaisenaan aika karseeta, mut oikein maustettuna ihan hullun hyvää! Vinkki: Kylmäsavustettu tofu = maailman parasta. Hapankorppupaneroitu kylmäsavustettu tofu = Universumin parasta.
    Ainiin, ja kerran maistoin täällä muuten kiinalaisen ravintolan takeaway-tofua, joka oli jotenkin mystisesti puffattu isoiksi ilmatyynyiksi. Googlettamalla sain selville, että efekti saatais jotenkin aikaan friteeraamalla pehmeetä tofua, mut asia jäi edelleen mysteeriksi... Kannattaa testata jos törmäät!
    Kikherneisiin mulla on kans joku ihan hullu himo. En saa niistä ikinä tarpeekseni, ja niit voi laittaa ihan joka paikkaan...

    Okei, voisin jatkaa taas vaikka kuinka pitkään. "Jotenkin" nää ruoka-aiheet aina iskee (siis ei sillä et mun elämä pyörin ruuan ympärillä tai mitään.....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä en ymmärrä miten joku ei voi tykätä lihasta! Tai kalasta! Mä olin niin fanaattinen lihan suhteen että mun on vaan ihan mahdoton ymmärtää miten joku ei siitä tykkää :D Toisaalta mua olis ollut mahdotonta pakottaa syömään papuja joskus menneisyydessä... Mutjoo mä en kyllä tiedä mitä mä edes söin sillon lapsena? Siis ton lihan lisäksi koska mäkään en sietänyt esim. sipulia missään vaan näykin ne iloisesti pois makaroonilaatikosta sun muista oli ne miten pieniä paloja tahansa. Puhumattakaan nyt mistään vähemmän yleisistä kasviksista! Mut niin se vaan muuttuu. Mä sain tänään päähänpiston tehdä kaalilaatikkoa siksi että ostin vahingossa jättimäisen kaalin. En oo koskaan voinut sietää kyseistä ruokaa ja nyt kun tein se oli tosi hyvää! Jos en olis luopunut lihasta niin en saletisti söisi vieläkään.

      Mun äiti laitto mulle jouluna kylmäsavutofua tolla hapankorppuhommalla ja mä en kyllä voi sanoa nauttineeni :D Siis olihan se ihan ok mutta en mä kyllä ikinä itse päättäisi että tänään syön kylmäsafutofua. Tai tofua muutenkaan. Mä oon muuten syönyt tota uppopaistettua tofua Aasiassa! En tiedä miksi unohdin sen tätä kirjoittaessani mutta toi uppopaistettu tofu on kyllä ehdottomasti parasta mitä oon mun elämäni aikana syönyt! Pitäis varmaan opetella laittamaan itsekin. Voi olla etten muuta sitten söisikään :D

      Musta tuntuu et tää ruokainnostus on kohta tarttumassa muhunkin :D

      Poista
  4. Itse olen ollut vuosia ilman punaista lihaa, hetken aikaa kasvissyöja ja aika pian sen jälkeen vegaani (tosin käytän hunajaa ja multa löytyy edelleen nahkakenkiä). En voisi enää kuvitella syöväni toisella tavalla eikä mun ole aikoihin tehnyt mieli mitään eläinperäistä. Sen sijaan söin jokin aika sitten soijasta tehtyä "kanaa", joka oli sen verran "kanamaista", ettei meinannut tulla syömisestä mitään. Ajatusmaailma muuttuu, makuaisti muuttuu ja mieltymykset muuttuvat.

    Ja vaikka jotkut luulevat, että vegaaninen ruokavalio tarkoittaa yhtä kuin terveellinen tai laihduttaminen, niin voi että :D Ihan yhtä lailla sitä saa napaansa sipsejä, pitsoja, pullia ja karkkeja vedellä. Vaikka itse pyrin syömään myös terveellisesti.

    Kasvissyöjänä varmaan pärjää ilman pillereitä (paitsi Suomessa d-vitamiinia pitäisi syödä kaikkien), mutta vegaanina tarvitsee myös huolehtia b12-vitamiinista. Mutta sitä saa suihkeena tai pillerinä, eikä sitä tarvitse syödä jatkuvasti, kun se varastoituu kehoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nahkatakki joka on ollu käytössä ainakin viisi vuotta ja käytän sitä edelleen. Joidenkin mielestä ehkä tekopyhää tääkin mut mun mielestä on vaan ihan loogista käyttää takki loppuun kun sen on kerran hankkinut.

      Mä luulen että mä löysin ton soijakanan vähän liian aikaseen sinä määrin et mä kyllä tykkään siitä ja syön sitä ilman mitään ongelmia :D Eli en päässyt sinne "kaikki liha tuntuu oudolta/kuvottavalta suussa" tasolle.

      Toi B12 vitamiini on se mikä mulle aiheuttaa tosi paljon hämmennystä! Tai lähinnä että miten paljon ja kuinka usein sitä pitäisi syödä. Vegaaniksi ryhtyminen ei oo mulle vielä tän päivän juttu, mutta aika usein tulee syötyä vegaanisat ruokaa ihan vahingossa ja joskus on käynyt mielessä että saankohan mä tarpeeksi B12:ta vaikka siis maitotuotteita sisältäviä ruoka-aineita tulee kuitenkin syötyä.

      Poista
  5. Mäkin rakastin ja rakastan edelleen kaikkia liharuokia, mutta aloin kans kasvissyöjäksi pikkuhiljaa jättäen eka punaisen lihan, sit kanan ja nyt on vähitellen jääny kalakin pois. Mun syy ei oo välttämättä eläinten oikeuksiin pohjautuva - pidän niitäkin kyllä tärkeinä mutta mun motivaationa oli ympäristösyyt. Monet ei varmaan ees tiedä et karjataloudesta aiheutuvat päästöt on monessa paikkaa päälimmäinen ilmastoa tuhoava tekijä. Paljon peltotilaa menee rehun kasvattamiseen, vaikka sitä tilaa vois käyttää ihmisten ruokkimiseen ruokakasveilla. Toki kasvissyönnissäkin on omat kysymyksensä, esim. ulkomaisten kasvituotteidem tuonti: kumpi sit on parempk, kotimainen liha vai kaukaa tuotu soija... Enivei, aina kiva nähdä että ihmiset oikeesti pohtii näitä juttuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ympäristösyyt on musta ihan yhtä oleellinen syy lopettaa lihansyönti. Mä kuuntelin viime Suomen reissulla sukulaisten aivopieruja siitä miten kasvissyönti ei pelasta maailmaa ja maailman pinta-ala ei riitä kasvisruoan valmistamiseen. Ei kai tällä hetkellä kun suurin osa siitä kuluu lihakarjan kasvatukseen vaadittavan rehun valmistukseen? Mä en oo niin kamalan perillä ympäristöasioista, mutta muistelen lukeneeni että naudantuotanto saastuttaa enemmän kuin yksityisautoilu. Mä voisin kuvitella ton valossa jopa noi ulkomailta tuodut ruoka-aineet on ympäristöystävällisempi valinta kuin kotimainen liha - vaikka riippuuhan se toki paljon myös lihasta!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...