Siellä tuoksuu suitsukkeilta. Ilmaan nousee savua. Ihmiset sytyttävät puiset tikkunsa ulkona palavissa liekeissä ja alkavat rukoilla. He polvistuvat ja kumartavat. Vain polvistuakseen ja kumartuakseen uudestaan. Joidenkin pää osuu maahan. Toiset seisovat vakavina katse kohti taivasta. Päämäärä on sama.
Sisätiloissa ihmiset kumartuvat kankailla vuoratuille penkeille. Niiden edessä on alttarit, joille on sytytetty joukko kynttilöitä. On pöytä uhrilahjoille. Sivualttarit esineineen ja pienempine patsaineen. Ja kaiken keskellä on vaikuttamassa valtava Buddha. Jokainen patsas henkii rauhaa ja rakkautta. Jokainen hymyilee tavalla, joka kertoo heidän päässeen sisälle maailman ytimeen. He ymmärtävät. He näkevät. Saavat toivomaan, että jonakin päivänä minäkin ymmärtäisin.
Mulle temppelit ovat paikkoja joista löydän vastauksia. Kun on vaikea olla löydän itseni sellaisen porteilta. Oon oppinut välttelemään turistilaumoja. Löytämään ne temppelialueen kolkat joissa kukaan ei kulje. Tai jos kulkee niin samoissa tunnelmissa kuin minä. Etsimässä. Ja siellä missä ihmisvirta vaeltaa olen oppinut sulkemaan korvani heidän huudoltaan. Temppeleihin astun aina yksin. Silloin en tarvitse ketään. Sillä kukaan ei osaa kertoa mulle vastauksia, jotka on mahdollista löytää ainoastaan sisimmästään.
Temppeleissä mun sisällä on mittaamaton määrä rauhaa. Mä tunnen olevani harmoniassa. Kun katson Buddhaa silmiin mut valtaa hyvänolon tunne. Silloin mä haluan muuttua. Silloin mä haluan jättää taakseni tämän maailman ja paeta. Kaupunkien betoniviidakoita. Vihaa. Yhteiskunnan rakenteita. Teknologiaa. Valmiita ajatuksia joita päähämme iskostetaan. Uutisia. Kaikkea mille mun elämä tuntuu olevan rakennettu. Kun mä vaellan temppelialueella mä haluan saavuttaa jotain suurempaa. Sellaista mikä tapahtuu ihmisen sisällä eikä ulkopuolella.
Sitten kohtaan munkinkaapuun pukeutuneen miehen jolla on kädessä älypuhelin. Se ottaa sillä kuvia sivurakennukseen pystytetyn museon patsaista. Jokin mun sisällä murtuu. Mietin voiko kukaan tosissaan paeta tätä maailmaa.
Hienoja kuvia. Musta on upeeta, että pidit kiinni unelmastasi ja raivasit tien juuri sinne, minne halusitkin. Vaikka en oo kovinkaan ehtinyt kommentoimaan sun postauksia niin oon kyllä seuraillut sun menoa ja mun täytyy myöntää, että ihailen sua niin paljon! Niin sitä pitää tyttö, näin niitä unelmia kurkotetaan taivaalta.
VastaaPoistaToivottavasti Beijing antaa sulle sen mitä niin kovasti lähdit hakemaan.
Sitä toivon minäkin ja siihen suuntaan taidetaan olla matkalla!
PoistaKiitos. Ja samat sanat sulle. Ei joka tyyppi lähde vaihtariksi ja sen jälkeen muuta ulkomaille opiskelemaan. Kyllä siinä pitää löytyä uskoa ja unelmia!
Jee vihdoin auppariblogi maasta jota mun lukulistalta ei vielä löydy :D tosi huippua että oot lähtenyt kiinaan. Se tuntuu aina niin kaukaselta mutta silti sinne haluis mennä. Ite oon tällä hetkel englannissa aupairina joka kyllä nyt tuntuu pikkuselta paikalta tähän verrattuna. Mä liityn kyl lukujoukkoo, keep on going! ;)
VastaaPoistabeeskneesbritain.blogspot.com
Hahhah eipä tänne kovin moni au pair taida eksyä!
PoistaKäyn kurkkailemassa sun brittilän seikkailuja :)
Nyyh. Miksei täällä ole temppeleitä..?
VastaaPoistaNyyh niinpä :(
Poista