Kuinka turvallista on matkustaa väli-Amerikassa?

Yleisin kysymys mitä multa kysytään väli-Amerikkaan liittyen on ehdottomasti turvallisuus. Etsiessäni tietoa turvallisuudesta ennen omaa reissua sain huomata väli-Amerikan turvallisuustilanteen jakavan mielipiteitä. Jonkun mielestä koko väli-Amerikan läpi saattoi matkustaa huoletta, toinen taas varoitteli lähtemästä mihinkään Costa Ricaa pidemmälle runsaan rikollisuuden takia. Aika heikoin eväin lähdettiin siis matkaan, mutta mä voin näin reissun jälkeen todeta että turhaa stressasin etukäteen ja omien kokemusten perusteella en näe mitään ongelmaa väli-Amerikassa matkaamisen kanssa!

Koska turvallisuus on älyttömän suhteellista, lienee syytä näkökulmasta turvallisuuteen tätä tekstiä on kirjoitettu. Mä en lähtökohtaisesti ihan vähästä hätkähdä eikä mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään että mun sukupuoli voisi määrittää sitä minne voin matkustaa. Oon reissannut viime vuosien aikana kolmella mantereella turistikohteissa ja niiden ulkopuolella, yksin ja yhdessä - joskin useimmiten yksin - enkä osaa nimetä yhtäkään tilannetta joka olisi oikeasti pelottanut tai häirinnyt mun mielenrauhaa niin paljon että jostain paikasta olisi jäänyt negatiivinen kuva.

Millainen turvallisuustilanne Väli-Amerikassa on?

Väli-amerikka on tilastollisesti turvattomin paikka, jossa olen tähän mennessä elämääni matkannut. Turvattomuus ja rikollisuuen suuri määrä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei väli-Amerikkaan voisi matkustaa tai että koko ajan pitäisi olla varuillaan. Järjenkäyttö on yhtä tärkeitä kuin missä tahansa muuallakin ja loppupeleissä omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa hyvin paljon omalla käytöksellään ja matkakohdevalinnoillaan.

Tunnustan että mua pelotti väli-Amerikan reissulla enemmän kuin milläkään muulla matkalla, mutta näin jälkikäteen uskon median ruokkineen pelkojani aikalailla. Sen, että Hondurasista löytyy useampia maailman vaarallisimmiksi nimettyjä kaupunkeja ja sekä huume- että jengiväkivalta ovat vakavia ongelmia sekä Hondurasissa, El Salvadorissa, Guatemalassa ja osassa Meksikoa, ei kuitenkaan loppupeleissä tarvitse vaikuttaa omaan matkaan.

Se että ongelmia esiintyy ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että turvallisuustilanne koko maassa olisi huono. Kaikki edellä mainitut huume- ja väkivaltarikoksista kärsivät maat on niputettu ulkoministeriön matkustustiedotteen alle nimikkeellä noudatettava erityistä varovaisuutta. Kuitenkaan esimerkiksi pohjois-Meksiko ja Yucatan eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia turvallisuuden suhteen ja sekä El Salvadorista että Hondurasista löytyy useita suosittuja reppureissu- ja loma-kohteita!

Costa Rica ja Nicaragua

Costa Rica on turistikohde isolla T:llä. Se näkyy myös turvallisuudessa enkä koskaan kokenut olevani minkäänlaisessa vaarassa. Nicaragua on vähemmän kehittynyt kuin Costa Rica, mutta suurilta osin myös hyvin turvallinen matkustaa. Muun väli-Amerikan tapaan suurkaupunkeja kannattaa vältellä ja joistain turistikohteista kuten Leonista löytyy hämärämpiä naapurustoja, mutta muutoin en näe Nicaraguassa tai Costa Ricassa mitään turvallisuusriskejä. Sekä Nicaragua että Costa Rica on ulkoministeriön puolesta rankattu kategoriaan "noudatettava tavanomaista varovaisuutta". Samasta kategoriasta löytyvät mm. Saksa ja Ruotsi.

El Salvador ja Honduras

Me ohitettiin Honduras ja El Salvador kokonaan puhtaasti siitä syystä, ettei tavattu Costa Ricassa tai Nicaraguassa ketään joka olisi pysähtynyt kyseisissä maissa ja oletettiin näin ollen automaattisesti, että turvallisuustilanne on niin heikko ettei sinne kannata lähteä pyörimään. Ulkoministeriö on todennut sekä Honduraksen että El Salvadorin kohteeksi jossa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. Sekä Hondurasissa että El Salvadorissa on kuitenkin paljon kohteita joissa vierailu on tehty turisteille turvalliseksi kuten meillekin myöhemmin selvisi. Hondurasin Bay Islandit ovat huikean suosittu turistikohde ja El Salvadorin rannikko on täynnä turisteille rakennettuja surffikyliä jotka on rajattu valtavin aidoin ja aseistetuin miehin turret piilossa ulkomaailmalta.

En ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut ketään joka näiden mestojen ulkopuolella olisi maita lähtenyt tutkimaan, mutta aina löytyy joku tutun tuttu joka on matkannut ympäri El Salvadoria paikallisbusseilla ilman mitään ongelmia. On siis aika paha lähteä sanomaan mikä tilanne maissa oikeasti on ja kuinka vaarallista turistien olisi loppupeleissä niitä lähteä vapaammin kiertämään.

Guatemala

Guatemala oli mun lempimaa väli-Amerikassa eikä mulle koskaan käynyt edes mielessä että siellä matkustaminen voisi olla turvallisuusriski. Guatemala on suosittu reppureissu-kohde ja osa maasta, esimerkiksi Antigua ja Flores ovat myös amerikkalaisten perheiden suuressa suosiossa. Suurimmissa turistikohteissa vartijat ja turistipoliisit partioivat yötä päivää ja monessa Guatemalan kohteessa pystyi myös huoletta liikkua pimeän aikaan vaikka yleensä välttelinkin pimeällä liikkumista.

Ulkoministeriö puolesta Guatemala on kuitenkin rankattu kategoriaan "noudatettava erityistä varovaisuutta", mikä rehellisesti sanottuna tuli mulle yllätyksenä. Bussien ryöstöt ovat tottakai yleisiä, ylämailla on oman ymmärrykseni mukaan yhä levottomuuksia ja maan kohdalla puhutaan usein myös vakavasta huume- ja jengirikollisuudesta, mutta mikään edellämainituista ei vaikuttanut omaan matkantekooni millään tasolla ja suosittelisin Guatemalaa lämpimästi ihan kenelle tahansa. Pientä taustatutkimusta tekemällä ja turistireiteillä pysyttelemällä pystyy helposti pitämään itsensä turvassa.

Meksiko (Chiapas, Yucatan, Quintana Roo)

Meksiko on turvallisuuden suhteen todella jakautunut maa. Yucatanin niemimaa on niin turistoitunut etten osaa edes kuvitella miten joku voisi tuntea olonsa siellä uhatuksi. Suurkaupungeissa täytyy tottakai noudattaa samanlaista varovaisuutta kuin missä tahansa muuallakin, mutta väittäisin Quintana Roon ja Yucatanin olevan turvallisia reissata kenelle tahansa.

Chiapas kuuluu ulkoministeriön luokitusten mukaan niihin Meksikon alueisiin, jossa tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta. Mä en kuitenkaan kokenut Chiapasissa matkustamista yhtään sen ongelmallisemmaksi tai vaarallisemmaksi kuin Nicaraguassa ja Costa Ricassa matkaamista. San Christobal oli itse asiassa yksi harvoja väli-Amerikan kaupunkeja jossa käytiin iltaisin ulkona ja missä kaikki alueet joilla käveltiin tuntui turistin näkökulmasta turvallisilta. Pientä San Christobalin läheisessä kylässä sattunutta välikohtausta lukuunottamatta ei tunnettu oloamme koskaan uhatuksi.

Chiapasiin matkatessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä että alueella esiintyy toisinaan vielä vuosikymmeniä vallankumouksen jälkeen poliittista liikehdintää. Esimerkiksi kaksi viikkoa ennen Meksikoon saapumista koko Guatemalan ja Meksikon välinen raja oli suljettu chiapasilais-opettajien järjestämien mielenosoitusten vuoksi. Turvallisuuteen rajojen sulkeminen ei vaikuta, mutta matkantekoa se voi vaikeuttaa suuresti.

Millaisia vaaratilanteita kohtasin matkalla?

Chiapasissa päädyttiin vahingossa täysissä hyökkäys- ja puolustusvalmiuksissa olevien poliisijoukkojen keskelle. Oltiin välttämättä haluttu päästä tutustumaan San Christobalin lähellä oleviin pikkukyliin ja löydettiin lopulta itsemme läheisen kylän pääaukiolta, joka oli saarrettu rynnäkkökilvin ja massiivisten kiväärien aseistetuin poliisein. Aukiolla oli rekkalasteittain poliiseja ja taksikuskin pelästynyt ilme sekä "muchos problemas" -toteamus riitti vakuuttamaan meidät siitä että nyt ei oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä vaiheessa kun tajuttiin poliisien olevan Meksikon poliisivoimista venähtivät meidänkin naamat. Kylällä oli nimittäin meidän tietojen mukaan omat poliisinsa eikä valtion poliisilla ollut kylään mitään asiaa. Kuski ajoi meidät takaisin San Christobaliin ja hostellille päästyämme googleteltiin tilannetta ja huumeet näyttivät olleen suuressa osassa kylän vanhimman ja neljän muun ihmisen murhaan kylässä. Ampumatilanne oli tapahtunut edellisenä päivänä ja viiden kuolonuhrin lisäksi viisitoista ihmistä oli loukkaantunut. Oltiin aika hyvillä mielen siitä ettei oltu lähdetty kylään päivää aikaisemmin.

Toinen kuumottavampi tilanne oli pitkälti oman taustatutkimuksen puute. Päädyttiin eräänä päivänä lähtemään Huehuetenangoon katselemaan mitä sieltä löytyy ja todettiin olevamme väärässä paikassa kun ensimmäisenä aamuna herätessämme meidän hotellin eteen oli ilmestynyt muutama aseistettu vartija ja toisena aamuna vartijoiden määrä oli triplaantunut. Ei tiedetä liittyikö vartijat suoranaisesti meihin tai millä asialla ne siellä liikkuivat, mutta katsottiin parhaaksi liueta paikalta seuraavana päivänä.

Pientä ahdistusta aiheutti myös Huehuessa tapahtunut välikohtaus lähikaupassa. Olin kaivanut kamerani esille pääaukiolla paria valokuvaa varten ja päättänyt että se selviäisi olallani sata metriä takaisin hotellille. Hotellin viereisessä pikkukaupassa pysähtyessämme tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Pienen kaupan tiskin edessä istui poliisin uniformuun pukeutunut mies joku naulitsi katseensa minuun ja olalla roikkuvaan kameraani. Korruptio ei ollut näytellyt suurta osaa kuluneen reissun aikana, mutta hetken aikaa kaupassa seisottuani tuli se kuuluisa fiilis että nyt oltiin väärässä paikassa väärään aikaan. Kun kaupan omistaja otti minuun tiiviin katsekontaktin ja nyökäytti päätään hotellin suuntaan sillä silmällä että nyt olisi parempi liueta paikalta, päätin että kauppareissu loppui siihen ja seuraavana päivänä lähdettäisiin menemään.

Näitä en kuitenkaan lukisi oikeiden vaaratilanteiden joukkoon, koska oma henki ei missään vaiheessa ollut vaarassa eikä otettu minkäänlaista osumaa edes henkisesti. Mitään vakavaa ei siis reissun päällä sattunut!

Väli-Amerikassa matkustaminen naisena

Olin väli-Amerikassa matkassa miespuolisen kaverin kanssa ja tällä kokoonpanolla vältyin suurimmalta osalta siitä negatiivisesta huomiosta joita naismatkaajat toisinaan saavat osakseen. Toisaalta, kuljin monessa paikassa myös yksin enkä kokenut silloinkaan että mun sukupuoli olisi ollut uhka mun turvallisuudelleni.

Suurin osa mun saamasta huomiosta oli lähinnä nuorten jätkien satunnaista huutelua. Joku kehui silmienväriä ja toiset huutelivat guapaa (kaunis) perään, mutta tilanteet ei missää nimessä olleet uhkaavia vaan lähinnä machoilua jolle naurettiin sitten koko jätkäporukan että mun voimin. Huuteluakaan ei tullut vastaan kovin monessa paikassa ja se macho-kulttuuri mikä lattarimaihin liitetään ei ollut mun kokemusten mukaan kovin läsnä väli-Amerikassa.

Liikenne

Väli-Amerikkaan suuntaava voi Pan-American highwayn ulkopuolella varautua mutkaisiin ja usein heikkokuntoisiin teihin. Kaasua ei säästellä ja mä luulin monta kertaa viimeisen päiväni koittaneen kun paikallisbussit kaahasivat ajoneuvojen ohi mitä pienemmissä väleissä eikä ketään kiinnostanut tuleeko mutkan takaa joku mahdollisesti vastaan. Paikallisbussit on usein täpötäysiä eikä sellaisista luksuksista kuin turvavyöt ole kuultukaan - tilanne on tosin sama myös monien turistibussien kohdalla.

Bussiryöstöt ovat ongelma mm. Guatemalassa, mutta siihen ei voi juuri vaikuttaa. Sekä turisti- että paikallisbusseja ryöstetään eli ongelmaa on vaikea välttää. Paljon on kiinni myös huonosta onnesta. Meitä ei ryöstetty kertaakaan vaikka vietettiin busseissa aikaa varmasti yli 100 tuntia.

Luonnonkatastrofit

Väli-Amerikka sijaitsee sekä Karibian meren että Tyynen valtameren rannalla ja on näin olle altis sekä Tyynenmeren mahdollisille maanjäristyksille että Karibian hurrikaaneille. Alueella on lisäksi lukemattomia aktiivisia tulivuoria ja maanvyörymät ovat yleisiä sadekauden aikana. Maantieteellisesti alue ei siis ole turvallisin mahdollinen kohde, mutta riskit ovat loppuen lopuksi melko pienet. Helpoin tapa välttää suurin osa ongelmista on matkustaa sade- ja hurrikaanikauden ulkopuolella. Me oltiin reissussa sadekaudella eikä silti koettu suuria ongelmia. Maanvyörymiä näki huonokuntoisemmilla teillä ja meidän vierraillessamme Guatemalassa hurrikaani Earl pyyhkäisi Belizen ja Honduraksen rannikolla. Seuraamalla uutisia ja säätiloja on kuitenkin helppo pysyä kartalla trooppisista myrskyistä ja kiertää ne kaukaa.

Miten vaaratilanteita voi parhaiten välttää?

Väli-Amerikka ei loppuen lopuksi ole kovin paljon vaarallisempi paikka reissat kuin monet muut maailmankolkat. Väli-Amerikassa pätevät samat säännöt kuin muualla maailmassa ja järkeä käyttämällä, omalla intuitiolla ja pienellä varovaisuudella pärjää pitkälle! Seuraavia vikkejä seuraamalla omaa turvallisuuttaan voi parantaa huomattavasti!

- Vältä suurkaupunkeja. Rikollisuus on keskittynyt erityisesti suurkaupunkeihin suurten työttömyys- ja köyhyyslukemien takia.

- Älä liiku öiseen aikaan. On kaupunkeja joissa on ok liikkua iltaisin tietyillä alueilla, mutta joka paikassa ympäriinsä haahuilu pimeällä ei kannata. Kysy paikallisilta tai hostellilta onko ulkona turvallista liikkua pimeän aikaan. Muista myös varoa koiria mikäli liikut öiseen aikaan. Ne ovat pimeän aikaan hyvin reviiritietoisia eivätkä pelkää purra.

- Älä matkusta bussilla öiseen aikaan. Koska tiet ovat monin paikoin huonokuntoisia kannattaa kaupunkienvälinen matkustus tehdä päiväsaikaan.

- Älä kanna arvoesineitä näkyvillä. Riski tulla ryöstetyksi on huomattavan paljon suurempi silloin kun kaulassa roikkuu arvokoruja ja kädessä on tuhansien eurojen kamera. Toisaalta monissa turistikohteissa kameran esillä kantaminen on ihan okei.

- Selvitä tarkkaan mitä matkavakuutus kattaa. Väli-Amerikassa on tarjolla huikea määrä aktiviteetteja joita ei kannata missata, mutta aktiviteetit tapahtuvat aina omalla riskillä. Varmistamalla että oma vakuutus kattaa aktiviteetit voi säästää tuhansia.

- Selvitä kohteiden turvallisuustilanne etukäteen. Suurin osa perinteisimpien backpacker-routen kohteista on turisteille täysin turvallisia. Jos off the beaten path kohteet kiinnostaa kannattaa kuitenkin etukäteen tutustua turvallisuusriskeihin. Reaaliaikaisen tiedon löytäminen netistä voi olla hankalaa minkä takia parhaita tiedonlähteitä ovat yleensä paikalliset ja muut reissaajat.

- Kysy aina lupa valokuvaamiseen. Osa Guatemalassa ja Meksikon etelä-osissa asuvista alkuperäiskansoista suhtautuu hyvin vakavasti valokuvaamiseen. Olen kuullut useammasta tapauksesta jossa kamera on lähtenyt turistien kädestä ja se on tuhottu heidän edessään kun jonkun on täytynyt välttämättä ikuistaa paikallisia rituaaleja. Urbaanilegendaa tai ei, paikallisia tapoja kannattaa ja pitää kunnioittaa.

En yrityksistä huolimatta onnistunut kirjoittamaan kovin tiivistä pakettia väli-Amerikan turvallisuudesta, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea tekstin loppuun saakka ja toivottavasti tästä on iloa jollekin tähän maailmankolkkaan suuntaavalle.

Millaisia ajatuksia teksti herätti? Onko teillä ollut yhtä negatiivisia kuvia väli-Amerikan turvallisuudesta kuin mulla vai ootteko onnistuneet olemaan vähän mediakriittisempiä asian suhteen? Kuulisin mieluusti muiden ajatuksia ja kokemuksia aiheesta!