torstai 16. toukokuuta 2013

Prejekti Kiina

Kiina on kommunistinen. Ja vaarallinen. Siellä kellään ei ole mitään ihmisarvoa. Kehenkään kiinalaiseen ei voi luottaa. Ne vie sun rahat tai pahimmassa tapauksessa kidnappaa koko naisen. Ja niin edespäin. Ajattelin tulla avautumaan hieman päätöksestäni lähteä Kiinaan, tuohon Facebookittomaan rihkamatuotteiden tyyssijaan.

Jaksoin yllättävän pitkään uskotella itselleni haluavani englanninkieliseen maahan. Britit pyöri mielessä viime syksynä ja selailin jo silloin kys. saaren au pair ilmoituksia. Sitten se vain iski. Että hei, jos nyt jonnekin lähdetään niin sitten lähdetään kunnolla eikä jäädä parinsadan kilometrin päähän nysväämään. Etelä-Afrikka, Israel, Egypti, Thaimaa, Malesia, Madagascar, Intia... Maa, jonka kulttuuriympäristö olisi mahdollisimman kaukana omasta.






Olin jo puolimatkassa Etelä-Afrikkaan kun eksyin puolivahingossa lukemaan vaihtariblogeja ja todellisuus iksi taas kasvoihin. Ketä minä tässä oikein yritän huijata? Tottakai se on Aasia. Se on ollut Aasia siitä lähtien kun 5-vuotiaana löysin itseni tv-ruudun takaa tapittamasta Pokemonia. Se on vuosien saatossa yhä suuremmaksi kasvanut unelma, joka on toteutettava, että voidaan jatkaa eteenpäin. Että voidaan kasvaa vähän enemmän aikuiseksi unelmien kautta. 

Maavaihtoehtoja oli tasan kolme: Japani, Kiina ja Korea. Olisinko lähtenyt Japaniin jos olisin saanut tilaisuuden? Takuulla. Herättelen itseasiassa yhä kauhukuvia siitä, että taivaasta tipahtaisi mahdollisuus lähteä kyseiseen maahan. Kyllä, popitan edelleen X Japania ja D'espairsRayta, tuijotan doramaa ja pohdin mitä eroa on wa'lla ja ga'lla. Jos au pair -prosessin alussa minulle olisi tarjottu Japania olisin ollut valmis pakkaamaan laukkuni ja lentämään samantien. Harmi vain ettei au paireille ole siellä pahemmin kysyntää. Korea ja Kiina olivat jotkuinkin samalla viivalla, mutta ensimmäiseksi mainitun au pir tilanne on jotakuinkin sama kuin Japanilla. Joten jäljelle jäi se Kiina.




Olinko epävarma? Kyllä. Kiina oli vaihtoehdoista kaikista vierain. Minulla ei rehellisesti sanottuna ollut minkäänlaista käsitystä maasta. Tietoni Kiinasta rajoittuivat pitkälti kirjoitusjärjestelmään, maan suuruuteen ja siihen kommunismina tunnettuun termiin. Tiesin että kieltä olisi todella vaikea niin puhua kuin kirjoittaa, eikä englantia osattaisi nimeksikään. Olin lukenut, että kiinalaiset ottavat todella huonosti kontaktia länkkäreihin ja minua mietitytti saisinko ketään kavereita. Mietityttää itseasiassa edelleen. Miten sopeutuisin kiinalaiseen yhteiskuntaan? Koen itseni todella vapaamieliseksi, mitä sitten kun minun pitäisi yhtäkkiä oppia käyttäytymään ja puhumaan yhteiskunnan asettamilla normeilla? Mitä minulta odotettaisiin? Mitä jos nämä muiden värittämät kauhukuvat Kiinasta osoittautuisivatkin todeksi? Näitä ja sataa muuta kysymystä pyörittelin päässäni päätöstä tehdessäni. Sen tehtyäni olin edelleen epävarma, mutta hetki hetkeltä päätös alkoi tuntua yhä oikeammalta. Se on Kiina ja Kiinana pysyy.

Olen nyt vajaan kuukauden pyöritellyt päätöstä päässäni ja tuntuu järjettömältä, miten paljon pelkäsin ja epäröin päätöstä tehdessäni. Mitä enemmän luen Kiinasta, omaksun tietoa ja opin, sitä paremmalta päätös tuntuu. En osaa enää kuvitella lähteväni minnekään muualle. Enkä edes halua. Kiina tuntuu parhaalta ratkaisulta jonka olen elämässäni tehnyt. Mielikuvitukseni luomat kiiltokuvat tulevat taatusti harmaantumaan, tulen kokemaan suuria vaikeuksia yrittäessäni sopeutua kulltuuriin ja kamppaillessani kielimuurin kanssa, mutta uskon, että elämä Kiinassa tulee olemaan sen arvoista. Minulla on mahdollisuus tutustua maailmaan, jota harva tuntee ja vielä harvempi ymmärtää. Aion ottaa siitä kaiken irti.

6 kommenttia:

  1. Ihailen sun rohkeutta niiin palion! !!! Onneeee !!!!
    T:s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä siitä rohkeudesta tiedä mutta danke schön :)

      Poista
  2. Kyllä kannattaa lähtee Kiinaan! Oon ollu Kiina friikki koko ikäni(en tiiä alkoko se sillon kun lapsena sanoin äidille meneväni naimisiin kiinalaisen kanssa vaiko sillon kun yritin venyttää itselleni kiinalaisten kauniit simmut) ja niimpä lähdinkin yksin kahdeksi viikoksi Kiinaan tammikuussa! Oli kyllä ihan parasta mitä olen itelleni antanu!

    Ei ne kiinalaiset mulle ainakaa ollu epäkohteliaita. Lentokentällä, kun näytin eksyneeltä, yks kiinalais tyttö tuli avuks ja saatto mut hostelli huoneeseeni saakka! Lottokioskilla ostin nuudeleita ja ne teki ne mulle ihan paikan päällä, vaikka olin ajatellu tehä ne huoneessani. Toisen viikon vietin kiinalaisessa perheessä couchsurfingin kautta ja kävin jopa ihan yksinkin ruokakaupassa :D Se oli kyl aika vaikeeta ja pelottavaa aluks, kun mun kiinan taito ei oo kovin hyvä lukemisen kanssa. Osasin kuitenkin sanoo "lettutiskillä" mä haluan tota ja onneks se oli ihan hyvää :D Kyllä sielä kiinassa pärjää vähälläkin kieli taidolla, koska mä en osaa kovin hyvin kiinan tunneilla mitään, mut siellä huomasin olevani aika hyväkin. Löysin jopa Heidin kotiinki yksin, vaikka en ymmärtäny kiinalais pappojen neuvoja reitistä. Osasin vaa kysyy "missä?" ja osottaa osotetta XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, ihana kuulla muiden positiivisia kokemuksia! Toivottavasti omasta vuodesta tulee yhtä mahtava kokemus kun sun parista viikosta :)

      Itsehän puhun kiinaa niinkin loistavasti, että osaan esitellä itseni, kysellä kuulumisia ja kertoa olevani suomalainen. Tai ainakin omaan korvaan kuulostaa suhteellisen oikealta, siitä en tiedä miltä kiinalaisen korvaan kuulostaa (todennäköisesti ihan joltain muulta) :D Onneksi handlaan epämääräisen huitomisen ja hukassa olevalta näyttämisen, ehkä joku sankari sitten tulee ja pelastaa. Tai toivoa ainakin sopii ettei tarvitse räkä poskella laahustaa pitkin katuja ja miettiä että missä sitä asuttiinkaan...

      Poista
    2. Juu sujuu tommoset perus ittensä esittelyt multakin jossen jännitä liikaa :D positiivista oli huomata, kun vietin vikan Peking iltani homo baarissa, että juttuahan tuli mun suusta vaikka millä mitalla yhelle jätkälle ! Toisaalta siinä vaiheessa kun se alkoi puhumaan mulle, jouduin turvautumaan kaverin kääntämis apuun :D Sain mä ainaki siltä tyypiltä yhen kaljan ilmatteeks, kun vaan kysyin onko ne kaikki kuus kaljaa sen XD

      Nii ja en nyt tiiä kuinka suuri mahdollisuus tälläsille huijareille on, mutta mulle ja kaverille tuli Tiananmenin aukiolla pari muijaa juttelemaan ja kyselemään haluttaisko ne oppaiks ja et mentäis yhdessä syömään. Kaveri kerto et ne saatto olla sellasia huijareita, jotka lähtee sun kaa lounastaa ja pistää sut maksamaan koko laskun. Tai ainakin sille mun kaverille oli kerran käynyt niin...joten eipä lähetty niiden mukaan!

      Poista
    3. Hahhah, pitänee kasvattaa sanavarastoa sen verran että voi itsekin kysellä toisen juomista :--D Joo ei. Onneksi mula on reilut pari kuukautta aikaa vielä suunniteltuun lähtöön niin ehtii ihan kivasti kartuttaa sanavarastoa!

      Auts, pitääpä varoa :/ Kiva olla ihan hukassa kaikkien näiden "perushuijausten" kanssa... No, eiköhän hostperhe suhteellisen hyvin osaa informoida suuremmista vaaroista kun sinne asti pääsen. Ja pitäisi mun jonkunlaista ohjaustakin Kiinanpäässä saada. En sitten tiedä miten hyvin menee perille kun tapaan olla vähän liian hyväuskoinen krhm :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...