UUSI BLOGI

Moikka maailma! Siitä on yli puoli vuotta kun pistin lapun Wanderwallin luukulle. Alkuperäinen suunnitelma oli pitää blogitaukoa sen verran että oma elämä ehtisi vähän tasaantua, mutta kevään mittaan ajatus Wanderwallin pariin paluusta alkoi tuntua yhä epätodennäköisemmältä.

Mietin pitkään haluanko palata blogimaailmaan ollenkaan. Mua on jo pitkään vaivannut ajatus siitä että Wanderwall on saavuttanut suurimmat mahdolliset puitteet mitä se suomenkielisen yleisön edessä voi saavuttaa. Kiinnostusta mun blogia kohtaan on toki riittänyt runsaasti au pair -juttujen ja Skotlannissa opiskelun puitteissa, mutta niille kaikista rakkaimmille reissujutuille ei täällä valitettavasti tunnu olevan yleisöä. Monet on toki lukeneet mun tekstejä ja toivottavasti saaneet niistä jotain inspiraatiota, mutta fakta on se että Suomi on pieni maa ja aika harva täällä on oikeasti kiinnostunut matkustamaan Guatemalan sademetsiin.

Olen näiden lisäksi kaivannut lisää haasteita, verkostoitua (ei muuten ole ihan helppo homma kun et ole koko blogin olemassaolon aikana asunut Suomessa) ja ehkä itsellenikin vähän yllättäen halunnut viedä blogia ammattimaisempaan suuntaan. Ajatus englanniksi bloggaamisesta on pyörinyt päässä jo vuoden päivät, mutten ole uskaltanut ottaa härkää sarvista ja ryhtyä toimeen. Kaipuu bloggaamisen pariin on kuitenkin ollut kova, joten päätin olla välittämättä suuren maailman haasteista ja pistin viime viikolla pystyyn uuden blogin!

Fairly Global -nimen alla kulkeva reissublogi on (ainakin toistaiseksi) kokonaan englanninkielinen, sisältää himpun verran vähemmän puhdasta fiilistelyä ja himpun verran enemmän kohteiden kannalta hyödyllistä faktaa ja on samalla juuri sellainen projekti jonka parissa haluan tällä hetkellä puuhailla! Vaikka englanninkielisen blogin seuraaminen ei sen kummemmin kiinnostaisi niin olisi ihan mahtavaa jos voisitte käydä tykkäämässä blogista facebookissa, instagramissa tai vaikka twitterissä että saisin projektin kunnolla alkuun!

*UUTEEN BLOGIIN PÄÄSET TÄSTÄ*

Wanderwalliin valuu yhä hurjasti porukkaa mm. Skotlannissa opiskeluun liittyen ja blogi jää siksi ainakin vielä toistaiseksi näkyville. Mulle saa yhä lähettää sähköpostia opiskeluihin liittyen ja vastaan muihinkin kysymyksiin mielelläni.

Kiitos kaikista vuosista ja siitä että olette jaksaneet roikkua mukana. Wanderwallia on luettu sen olemassaolon aikana 150 000 kertaa, kommentteja on jätetty reippaasti yli 1000 ja vakituisia lukijoita on kertynyt huima määrä. Tämä blogi ei olisi ollut mitään ilman teitä!

 Nyt on kuitenkin aika lähteä kohti uusia seikkailuja!

Blogitauko ja pieni elämäntilanne päivitys

Wanderwall on mulle paikka iloisten ajatusten ja onnellisten muistojen jakamiseen ja haluan säilyttää sen sellaisena. Puhun yksityiselämästäni harvakseltaan, mutta koska koen että mulla on jonkinsortin velvollisuus lukijoitani kohtaan ilmoittaa missä mennään, miksi musta ei ole kuulunut mitään viikkoihin ja miksi seuraavat kuukaudet saattavat olla blogin puolella hiljaisia

Olin etukäteen valmistautunut siihen että tästä vuodesta saattaa tulla vaikea, mutta tammikuun alussa koko elämä räjähti käsiin tavalla johon en ollut osannut mitenkään varautua. Espanjanreissu jäi kesken ja palasin kaksi viikkoa sitten maitojunalla takaisin Britteihin. Oon yrittänyt tehdä jotain tolkkua elämääni ja tulevaisuuteen huonolla menestyksellä ja tuntuu siltä että tarvitsen vähän etäisyyttä kaikkeen kunnes saan elämän taas rullaamaan.

Blogi on siis toistaiseksi tauolla. Mulla oli ja on hurja määrä suunitelmai blogin suhteen tälle vuodelle eli toivotaan että saan asiat mahdollisimman nopeasti järjestykseen.

Hyvää alkuvuotta kaverit!

Tarinoita Espanjasta, tarinoita maailmalta

Olen vaeltanut kuluneen viikon aikana lähes 50 kilometriä Espanjan kansallis- ja luonnonpuistojen halki. Olen istunut rannalla auringonlaskun oranssissa valossa lukemassa kaikkia niitä kirjoja, joita en kuluneiden vuosien aikana ole ehtinyt lukemaan. Olen kurkistellut rotkoihin, vieraillut luolastoissa, eksynyt erämaahan, kiertänyt linnakkeita, muinaisia kylpylöitä ja vanhoja kaupunkeja sekä vain pysähtynyt seuraamaan kaikkea sitä elämää ympärilläni. Mutta ennen kaikkea olen tavannut ihmisiä. Hurjan määrän kauniita ihmisiä, jotka on koskettaneet ja inspiroineet. 

Kohtaan vaelluspolulla venezuelalaisen miehen. Se kertoo mulle vuosikymmenien takaisesta Venezuelasta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Mies kertoo pienen pienistä paratiisisaarista, joille saattoi aikanaan kahlata kahlata rannikolta ja joilla saatettiin viettää viikkoja luonnon ehdoilla eläen. Mies kertoo mulle Caracasia ymparöivien vuorien yli kulkevasta moottoritiestä joka oltiin tapana sulkea joka sunnuntai, jotta koko kaupunki voisi lähteä sinne viettämään aikaa. Venezuela on miehelle kaunein paikka maailman päällä, mutta siitä on yli neljä vuotta kun mies viimeisen kerran vieraili Venezuelassa. Miehen veli kidnapattiin, kaikki miehen tuntemat ihmiset lähtivät, eikä mahdollisuutta palata ole tullut. On liian vaarallista.

Sillä miehellä oli niin kaunis aksentti, etten voi olla kysymättä mistä se oli kotoisin. Walesin rajoilta. Siellä se ei tosin enää elänyt. Se oli muuttanut Kreikkaan tekemään vapaaehtoistyötä pakolaisten kanssa. Se kertoo mulle tarinoita leireiltä. Ihmisistä, jotka on menettäneet kaiken identiteettiään myöten. Leirien valtarakenteista, siitä miten valkoinen ihminen on yhä kaiken yläpuolella. Se walesilainen mies puhuu mulle myötätunnosta, välittämisestä ja yhteydestä maailmaan. Siitä miten kaunista on lähteä kulkemaan omia polkujaan.

Mietin sita ruotsalaista poikaa, joka muutti ensin Meksikoon ja sitten Espanjaan kirjoittaakseen kirjan. Sitä hollantilaista naista joka teki maailman parasta pinaatticurrya ja joka kehotti hyväksymään kaiken mitä elämä heittää vastaan, koska kaikesta selviää. Mietin sita israelilaista poikaa jonka takapihalla kasvaa avokadoja ja manteleita ja joka suunnittelee kiipeävänsä ensi vuonna Annapurnan huipulle. Kaikilla näillä ihmisillä on niin monta tarinaa kerrottavana.

Ei kukaan koskaan kertonut, että Espanja voisi olla muutakin kuin aurinkorantoja. Ei kukaan koskaan kertonut, että voisin Espanjassa kokea sekä kesän, syksyn etta talven. Että luonto täällä olisi niin huikean kaunista. Että se olisi niin hurmaavan monipuolinen että se veisi multa jalat alta ensimmäisen viikon aikana. Anteeksi Espanja. Ja kiitos minulle itselleni siitä että annoin Espanjalle mahdollisuuden ennakkoluuloistani huolimatta.