keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Belleville, Pariisi

Kun mä klikkailin itselleni huoneen Pariisin halvimmassa majapaikassa en koskaan villeimmissä haaveissanikaan olisi uskonut, että se pieni rähjäinen hotelli, jonka kolmesta suihkusta toimi vain yksi ja jonka sisätiloissa ei ollut lämmitystä lainkaan, olisi sijainnut kaikista sielukkaimmassa ja mun silmissäni kauneimmassa osassa kaupunkia. Vaikka palelin joka yö ja sain Aberdeeniin palattuani jäätävän flunssan, kohtasin elämäni järkyttävimpiä kylppäreitä ja kävelin päivittäin viisi kilometriä vain päästäkseni keskustaan, olin mä aivan lumoutunut. Belleville, je t'aime! 





Me asuttiin myös keskellä katutaiteen kirjoa. Ikkunasta ulos katsoessa vastakkaisella seinällä koreili appelsiinipäinen mies. Muutaman askeleen päässä poikkikadulla kaikki seinäpinta hukkui värien ja maalien sekamelskaan. Niin kukkaruukut kuin katujen pienet pylväät loistivat tuhansissa kuvioiden kirjossa, enkä mä tiennyt laisinkaan minne mun olisi pitänyt katseeni kohdistaa. Siellä tuoksui maalilta ja spray-pulloilta. Siellä seisoi ihmisiä tekemässä uutta taidetta vanhan päälle. Parin kadun päässä oli seinien kokoisia valtavia taideteoksia joita olisin voinut jäädä tuijottelemaan ikuisuuksiksi. En ole koskaan spray-maalannut kaduilla, mutta jos osaisin suuntaisin Pariisiin. Siellä katutaidekin on mahtipontisen kaunista.





Me asuttiin niin autenttisessa Aasiassa, etten ole moista eläessäni Aasian ulkopuolella nähnyt. Se ei ollut perinteinen kantonin hapanimeläkastikkeilta tuoksuva China Town vaan jokaiselta nurkalta sai ihan oikeita nuudelikeittoja, baozeja ja jiaozeja. Poltin suuni kiskoessani dumbling keittoa ja huomasin yhä osaavani käyttää syömäpuikkoja. Ravintoloiden ruokalistoista puuttui englanti, joten luin niitä kiinaksi ja hölötin tarjoitalle muutaman sanan mandariinia yhteisen kielen puutteessa. Supermarketissa hipelöin kiinalaisia sieniä, soija-kastikkeita ja kaikkia niitä keksejä ja kakkusia joita tapasin Kiinassa popsia viikoittain. Lähikadun vaatepuodit oli kuin suoraan clothing marketeilta. Ei mun tarvinnut nähdä myyjiä tai kuulla liikkeissä pauhaavaa kiinankielestä musiikkia, sillä kaupan näyteikkunasta roikkuvat vaatteet paljastivat tyylillään sen mistä päin maailmaa oltiin. Ostin kuuden euron kengät jotka eivät olleet alennuksessa.





Bellevillessä oli sunnuntaimarkkinat. Satoja metrejä pelkkiä markkinakojuja, jotka myivät kaikkea kyljyksistä ja kasviksista juustoihin. En osannut edes nimetä kaikkia kojuista löytyviä vihanneksia. Bellevillen kaduilta löytyi myös viiden euron pitsapaikkoja, falafelia ja lukematon määrä vietnamilaista ruokaa. Meillä oli oma pieni leipomo, josta haettiin päivittäin kakkuja. Sen leipomon mies muistutti mua aina Itse ilkimyksen Grusta vaikkei mulla oikeastaan kielitaidottomana ollut mitään hajua mitä se meille puheli. Kalju se oli ja samanlainen nenäkin löytyi. Ruokaa, sitä oli yksinkertaisesti kaikkialla! Jos söisin lihaa olisin varmasti popsinut päivittäin vartaissa pyöriviä kanoja, sillä koskaan ei mikään lintu ole tuoksunut yhtä hyvältä! Nyt tyydyin haistelemaan niitä ja kurkkimaan sisään tuhansista ravintoloiden ikkunoista ja haaveilemaan omasta pienestä keittiöstä Pariisissa. Sellaisesta jonne kantaisin markkinoilta ostamiani tuoreita vihanneksia ja jonka pöydältä löytyisi aina croisantteja ja tuoretta leipää. Toisaalta jos olisin rikas pariisilainen saattaisin käydä syömässä ulkona päivittäin.




Ihana ihana Belleville! Pariisin tarinat on myös vihdoin paketissa. Jottei Pariisin seikkailut kuulostaisi ihan utopiselta unelmalta niin kerrottakoon, että 26 tunnin bussimatka Pariisista Aberdeeniin oli kaukana siitä. Megabus pisti myös jälleen parastaan olemalla vaatimattomat kaksi ja puoli tuntia aikataulusta myöhässä jo Glasgowhin saavuttaessa. Sen jälkeen meitä viskottiin bussista pihalle ensin Glasgowssa ja sitten Dundeessa ja lopulta muutaman bussivaihdon jälkeen bussiyhtiö tilasi mulle ja parille muutamalle matkustajalle taksin Dundeesta Aberdeeniin. Viiden kilometrin kävelymatka keskustasta asuntoloille tuhat kiloa painavan rinkan kanssa keskellä yötä ei ollut herkkua sekään. Mutta Pariisi oli loistava 

// Belleville got me with Chinese food. And the street art. And the local markets. If I'd be Parisian I'd more there straight away, fill all my cupboards with all those fresh veggies the name of which I don't know and spend my nights out eating Vietnamese food, dirt cheap pizza or dumblings. I wouldn't mind giving a try for spray painting as well. The rest of the world needs places like this.

2 kommenttia:

  1. Oh the art is in the street! wondeful, thank you for this beautiful sharing!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. You're welcome! It was such a nice area!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...