Cambodia

Vietnamin hiekkarannat, havumetsät ja kaoottinen liikenne on jääneet kauas taakse. Oon istunut bussissa ensin kymmenen tuntia Nha Trangista Saigoniin ja hypännyt siellä välittömästi Phom Penhiin bussiin. Olin voinut pahoin Nha Trangista asti eikä toinen seitsemän tunnin bussimatka ei houkutellut, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut: viisumi vanhenisi seuraavana päivänä. Mun Vietnamissa tapaamisista ihmisistä oli tullut mulle lyhyessä ajassa tosi läheisiä ja mä olisin kovasti halunnut jatkaa niiden kanssa matkaa maan pohjois-osiin. Päivää ennen viisumin vanhentumista uusiminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, eikä hyppy rajan yli ja takaisin uuden viisumin toivossa ollut sekään helpoimmasta päästä välimatkojen takia. En silti tiennyt olinko tehnyt oikein valinnan lähtiessäni jälleen yksin matkaan.

Mulle kerrottiin että Cambodia on Vietnamia huomattavasti vähemmän kehittynyt ja yhä jossain määrin 70-luvulla tapahtuneen sisällissodan raatelema, mutten silti tiennyt mitä odottaa. En ennen kuin mut heitettiin raja-asemalla skootterin päälle yhdessä kambodialaisen taksikuskin ja ranskalaisen miehen kanssa. En ennen kuin me kaahattiin tukka hulmuten ja toisissamme roikkuen paikallisen liikenteen seassa lähimmälle automaatille nostamaan rahaa, jotta voitaisiin palat rajalle maksamaan meidän viisumit. En ennen kuin katsoin ulos bussin ikkunasta Cambodian puolella ja näin vain rutikuivaa maisemaa ja satunnaisia puisten paalujen päälle rakennettuja mökkejä. En tiedä missä ihmiset olivat, mutta tuntui siltä kuin elämä olisi pysähtynyt täysin siinä maailmankolkassa.

Phnom Penhiin saapuminen oli silti suurin shokki kaikista. Bussi pysähtyi joen toisella laidalla olevaan kylään, kaupunkiin tai lähiöön. En edes tiedä mikä se todellisuudessa oli, mutta se mitä siellä näin mursi lopullisesti mun käsityksen kaakkois-Aasiasta palmurantoina ja länsimaalaisten nuorien biletyspaikkana. Mulla ei ole sanoja kuvailemaan sitä näkyä joka ulkopuolella odotti. Tuntui siltä että olisin yhdenaikaisesti siirtynyt villiin länteen, afrikkaan ja myös ajassa sata vuotta taaksepäin. Koko aukio oli ruskean hiekkapöllyn peitossa, sellaisen samanlaisen kuin vanhoissa villin lännen elokuvissa. Bussin vieressä olevan rekan lavalle oli valtavaan kalterihäkkiin sullottu niin monta vinkuvaa sikaa ja porsasta kuin kuvitella saattaa. Bussin viereen asteli paikallisia naisia värikkäissä vaatteissa punotut korit päänsä päälle. Naiset vastaanottivat rahaa bussin ikkunasta korissa lojuvia lotuksen siemenkotia vastaan. Kaikki oli yhtä kaaosta. Bussi nytkähti liikkeelle ja kaasutti pienelle lautalle, joka heilui uhkaavasti jo laiturissa.

Cambodia kauhistutti ja ihastutti. Ostin Phnom Penhin kaduilta klassikkoteoksen, Survival in the Killing Fields, joka täytti mun iltani kauhukuvilla kansanmurhasta, mutta muistutti myös miten tärkeää on ymmärtää niiden ihmisten todellisuuksia, joiden maahan matkustaa. Rakastuin Siem Reapin pölyisiin katuihin ja olisin voinut viettää viikon päivät kävellen ympäri Angorin temppeleitä. Kaikista eniten mä kuitenkin vaikutuin suurten kaupunkien ulkopuolella löytyvien asumuskeskittymien rehellisyydestä. Länsimaisena ihmisenä on hyvä mässäillä muun maailman köyhyydellä, mutta ei käy kieltäminen, etteikö mun sydäntä olisi kaikista voimakkaimmin vieneet juuri ne köyhyyden ja länsimaalaisesta näkökulmasta nähdyn kehittymättömyyden tuotokset: kelluvat kylät joiden asukkaat harjoittivat yhä perinteisiä elinkeinoja tai eräällä Mekong-joen keskellä olevalla saarella ollut pieni poika, joka seisoi ohjaamassa valtavia kahden lehmän vetämiä vankkureita.

***

Uudistin vihdoin mun blogin ulkoasun! Mulla on ollut samantyyppinen ulkoasu-malli käytössä vuodesta 2013 ja se on tuntunut tosi tukkoiselta. Tummien sivuelementtien lähdön ja kuvien koon kasvamisen jälkeen on tuntunut heti paremmalta! Vanhat postaukset ei tosin oikein tykännyt kuvakoon kasvamisesta ja kuva-teksti asetelmat on jokseenkin vinksallaan, mutta yritän tehdä asialle jotain lähipäivinä. Ton kolme vuotta vanhan profiilikuvankin vois ehkä vaihtaa. Kuulisin mieluusti kommenttia ulkoasusta ja myös siitä millaseilla vauhdilla kuvat latautuu.

// My blog has a new layout woop woop! What I found more exciting though is that I've finally managed to write down all the stories I got from Vietnam and it's time to move to Cambodia! Such a gorgeous country the history of which both fascinates and terrifies me. There's however no doubt that I wouldn't have fallen in love with the temples of Angkor Wat, the floating villages and the fresh water dolphins. I got so many pictures and I just can't wait to share them!