Canyoning, Dalat

"Vesiputous on kaksikymmentäviisi metriä korkea. Lean back more. Niin ne sanoo kun mun kantapäät on kallionkielekkeen ulkopuolella. Mä vilkaisen olkani taa vain nähdäkseni lähes pystysuoran seinämän. Vesi roiskuu ja työntää valtavalla paineella kun alan hiljaa laskeutua vesiputouksen seinämää pitkin. Pidä kiinni köydestä vaikka mitä tapahtuisi. Älä liukastu. Ja sitten viiden metrin korkeudella potkaise vauhtia kalliosta ja päästä irti. Pudotus tuntuu ikuisuudelta. Pitää vaan luottaa. Se tuntuu vielä vaikeammalta tunnin kuluttua kun vesiputous ryöppyy ylleni jäätävällä paineella ja alapuolella on vain kivikkoa. Olen lähes kuuro ja sokea, mutta joku huutaa päästämään irti köydestä. Painun pinnan alle ikuisuuden mittaiseksi ajaksi ennen kuin koski työntää mut takaisin pinnalle. Mä uskalsin." - 7.2.2015

Kuikuilen varovasti alas kallionkielekkeeltä. Meille on puettu valjaat ja ollaan hypitti köysissä alas loivaa alamäkeä saadaksemme tuntumaa varusteisiin. Olo ei tunnu kovin vakuuttavalta. Mihin mä oln taas ryhtynyt? Matkaa alhaalla virtaavan joen pinnalle on kymmenen metriä ja ei kulu kauaakaan kun ensimmäinen jalka lipeää ja siinä missä oli vielä hetki sitten jonkun kypärä sätkii nyt pari jalkoja. Retken vetäjät huutelevat ohjeita ja jono mun edessä lyhenee. Yhtäkkiä mä olen köyden päässä ja mun käsketään hymyillä kameralle ja lähteä liikkeelle. Jump higher! Photo! Mun pääni on täynnä ääniärsykkeitä. En ponnista tarpeeksi lujaa kallionseinämästä ja hypyt jäävät lyhyiksi. Hyppää. Anna varaa köydestä. Hyppää. Päästä lisää köyttä vapaaksi. En tiedä kauan olen hyppinyt kun tömähdän selälleni vesialueelle. Hetken päästä retkiopas kiinnittää itsensä valjaisiin ja tulee koko seinämän alas yhdellä valtaisalla hypyllä.

Luottamus itseensä ja omiin taitoihinsa kasvaa sitä myöten mitä useampia seinämiä tulen alas. Ensimmäiset kaksi ovat kallionseinämiä. Kivi on kuivaa eivätkä jalat lipsu. Kallionseinämien välillä kävelemme joen vierustaa viidakossa, laskemme joessa alas luonnon muodostamia kiviliukumäkiä ja lillumme virran mukana. Sitten alkavat vesiputoukset. Meidän kengät kerätään ja huomaan yhtäkkiä seisovani vesiputousten laella veden pauhutessa ympärilläni. Mitä mä nyt teen? Mä oon aina pelännyt korkeita paikkoja ja vesiputouksen voimakas virtaus on viimeisiä paikkoja jonne voisin kuvitella itseni. Sieltä vesiputouksen keskeltä mä itseni kuitenkin nyt löydän. En tiedä mitä se mulle tekee, sillä hetken päästä löydän itseni hyppäämästä kalliolta seitsemän metrin korkuudesta alla olevaan vesimassaan. Kahdesti. Suoraan vesiputouksen pyörteeseen.

The last one is called the washing machine! Näin julistaa meidän retkiopas. Näköyhteyttä vesiputoukseen ei kallionkielekkeen takia ole, joten opas käskee meitä kuuntelemaan tarkkaan. Me tullaan olemaan suoraan vesiputouksen alapuolella ja vesimassat tulevat syöksymään suoraan meidän päälle. Meidän pitää laskea irti köydestä parin metrin korkeudessa, jonka jälkeen virta painaa meidät pinnan alle muutaman sekunnin ajaksi. Se kuulosti pahalta jo oppaan sanomana, mutta sitä kauhun tunnetta kun vesiputous paiskoo vimmatusti vettä suoraan niskaan ja kasvoille on mahdoton kuvailla. On vaikea hengittää. Putouksen voima saa mut heittelehtimään köyden päässä. Yhtäkkiä köysi loppuu. Alhaalla odottaa metrin tai kahden pudotus valkoiseen koskeen. Olen vakuuttunut siitä että olen ymmärtänyt jotain väärin. Tuonneko kallioiden sekaan meidän on tarkoitus pudota? Mua huudetaan päästämään irti. En tiedä kumpaa haluan enemmän, jäädä sinne vesiputouksen pieksemäksi vai lähteä virran matkaan. Päästän irti ja painun välittömästi veden alle. Virta nappaa mut mukaansa ja tuntuu siltä kuin olisin upoksissa ikuisuuden. Näinkö mä kuolen? Pulpahdan takaisin joen pinnalle ja retkenvetäjät kiskovat mut kuivalle maalle.

Canyoning Dalatissa oli yksi mun Vietnamin reissun kohokohdista. Oikeastaan se kipusi koko kaakkois-Aasian reissun top5:seen. En voi muuta kuin suositella Highland Sport Travelia. Mun hostellilta lähti päivittäin minibussillinen porukkaa kokeilemaan canyoningia ja jokainen tuli takaisin hymy korvissa. Mustelmia löytyi ja jokaista lihasta särki, mutta nauru oli herkässä.

Kuvat on Highland Sports Travelin ottamia.

// Canyoning in Vietnam is one the best day trips I've ever done on my travels. Abseiling cliffs and waterfalls, floating along the river and doing massive jumps from the cliff... What else could you ask for?