lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kuka sä olet?

Mä olen ehkä maailman utelian ihminen. Mä haluan aina nähdä, kuulla, tietää ja kokea kaiken. Mä mietin mitä tuolla parkkipaikalla tapahtuu ja mistä noi ihmiset keskustelee tuolla käytävän toisessa päässä. Mietin miltä tuntuu laitesukeltaa, miltä arabian kieli kuulostaa suussa tai miltä mikäkin leipomon tiskiltä löytyvä kakkupalanen mahtaa maistua. Mietin paljon. Ja mua kiinnostaa kaikki.

Mua kiinnostaa myös aina hurjasti se kuka mun blogissa käy, kuka tänne kommentoi ja kuka klikkaa itsensä lukijaksi. Mä käyn aina uuden lukijan tai kommentin saadessani kurkkimassa pitääkö ne blogia ja jos pitää niin millaisia tyyppejä ne on. Jos ne ei pidä mä mietin vaan että hitsi toi tyyppi lukee mun juttuja, kukahan se on? Ihmiset jotka linjoilla roikkuvat ja jotka henkilökohtaisesti tunnen voinee laskea yhden käden sormilla. Mutta ketä ne kaikki muut on? Kuka sinä olet?




Mä löysin joskus aikoja sitten jonkun blogista kirjoituksen joka pyysi lukijoita kertomaan keitä ne oli. Nyt mä haluan että sä kerrot mulle kuka sä olet. Kerro ainakin missäpäin maailmaa olet, mitä puuhailet ja mistä haaveilet. Mä kuulisin mieluusti myös miten sä päädyit lukemaan mun tarinoita, mikä niissä kiinnostaa ja kuinka kauan oot ollut matkassa mukana? Jos haluat voit lisäksi kertoa mikä on parasta elämässä, kauneinta maailmassa ja mitä tekisit jos vain taivas olisi rajana. Jos sulla on blogi senkin saa linkata.

Kerro mulle jotain sinusta.


Tässä mä olen. Tukka sotkussa ja silmät kiinni. Yritin kovasti hymyillä kameralle, mutta se tuntui hassulta: en ole ottanut omasta nassusta kuvia kahteen vuoteen! En näytä yhtään itseltäni. En edes muista milloin mulla olisi ollut viimeksi kulmakarvat piirrettynä tai koska olisin näyttänyt näinkään huolitellulta. En vain osannut ottaa meikittömiä kuvia. Hiuksetkin on värjättynä ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Jostain syystä se saa mut tuntemaan itseni vähän feikiltä. Eikä se värjäyskään mennyt putkeen. Punainen taittui räikyvän pinkiksi, mikä ei näistä kuvista onneksi välity. Olo on kuin 15-vuotiaalla vanhempiaan vastaan kapinoivalla teinillä. Onneksi tukka kasvaa ja väri haalistuu. Naamakuviakaan ei tarvitse ottaa ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen!

28 kommenttia:

  1. heippa! :) asun vielä tän vuoden loppuun asti Denverissä, Coloradossa ja teen aupairin hommia. Haaveilen ulkomailla opiskelusta ja opintojen jälkeen myöskin ulkomailla asumisesta! en oo ihan satavarma miten päädyin lukemaan sun tarinoita, joskus etin googlen kautta ulkomailla olevien suomalaisten blogeja ja löysin sun blogin, vissiin siltä ajalta kun olit Kiinassa (tai jossakin päin Aasiaa heh) tai luin ainakin pari postausta niiltä ajoilta. Sittemmin sä kait linkkasit mun blogin sun blogiin :) mua kiinnostaa sun blogissa kuulla kaikki sun tarinat Skotlannista ja muualtakin! Jos en nyt ihan väärin muista niin oon lukenut sun blogia nyt varmaan viime kesän lopusta asti...? Elämässä parasta on spontaaniset seikkailut ja kauneinta on mun mielestä ihan kaikki, hiljasista vuorien näköaloista ruuhkaisiin metroihin.

    blogi löytyy osoitteesta www.aupairmoona.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes kiitos että kerroit jotain susta :) Sun blogia mä oonkin lukenut! Spontaaniset seikkailut, hiljaisten vuorten näköalat ja ruuhkaiset metrot on kaikki mun suosikkiasioita!

      Poista
  2. Hei! Olen Roosa, ja elän tällä hetkellä hiukan tylsää ja paikalleen juuttunutta elämää, haaveillen jännemmistä ajoista. Tänne blogiin taisin löytää ensimmäisen kerran silloin kun lähdit Kiinaan, ja täällä oon pysyny mukaansatempaavan kirjoitustapasi ja inspiroivien seikkailuidesi takia. Parasta elämässä on ne hetket, kun tuntee olevansa 100% elossa. Matkoilla, lempiartistien keikoilla, tai sinä pysähtyneenä hetkenä, syksyisen aurinkoisena päivänä, yksin, sillä isolla kivellä pururadan vieressä. Maailman kaunein asia on oma rakas kerällä nukkuva kissa. En oo ihan varma siitä, että mitä tekisin jos vaan taivas olis rajana. Lähtisin varmaan ottamaan siitä selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, ja blogikin löytyy, vaikkei siellä ihan kauheesti just tällä hetkellä mitään tapahdukaan. -> roosa-ruusunkukka.blogspot.fi/

      Poista
    2. Kiitos että avauduit :D Sun blogi näytti tutulta vaikka tunnustettakoon että ihan vähään aikaan en oo käynyt siellä pyörimässä. Ehkä tää asiaa pitää muuttaa. "Lähtisin varmaan ottamaan siitä selvää" on ihan mahtava vastaus! Ja noiden 100% elossa hetkien perässä mäkin juoksen paikasta toiseen!

      Poista
    3. Rehellisesti sanottuna en tiedä onko siellä mitään järkevää luettavaa just nyt, mutta jos suunnitelmat toteutuu niin kesällä tulee varmaan aika paljon intterrailijuttua, jos kiinnostaa :D

      Poista
  3. Hei! Täällä ilmoittautuu australiansuomalainen antropologi :) Löysin sun blogin varmaan noin pari vuotta sitten jonkin toisen blogin kautta. Kiina kiinnostaa, ja Aasia, ja maailma.
    Minusta on hauska lukea kirjoituksiasi ja seikkailuistasi. Muistan kuinka nuorena ajattelin monista asioista samalla tavoin kuin olet kirjoitellut ja olin tosi ilahtunut, että aloit opiskelemaan antroa - sopii sinulle varmasti ja sen kautta kokemuksesi maailmasta laajenee ja syventyy takuulla huimasti.
    Mitä teen nyt? Hui, olen muuttanut ja repäissyt itseni irti aikaisemmasta elämästä ja mietin tässä seuraavia askelia. Minulla on ihana iso unelma, jonka eteen haluan tehdä töitä ja tehdä siitä totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho mä en tiennyt että mun bogia lukee kukaan antropologi/antropologiasta kiinnostunut :D Antro on ollut tähän asti kyllä tosi mielenkiintoista ja vaikka tosi monet asiat on ollu vähän itsestäänselvyyksiä niin on niitä "wow" efektejäkin tullut jo vastaan! Kiitos kommentista, kuulostaa siltä että sun elämässä eletään jänniä aikoja!

      Poista
  4. Vitsit kun en yhtään muista että kuinka olen blogiisi eksynyt! Siitä on meinaan jo tovi vierähtänyt, mutta Kiinan ja aupparihommien kautta jotenkin. Sun reissujutut, opiskelut ja valokuvat kiinnostavat allekirjoittanutta, kaikenkaikkiaan tämä on yksi mun suosikkiblogeista ♥ Parasta elämässä on se, ettei yksikään hetki ole oikeasti samanlainen ja mitä tahansa voi tapahtua! Kauneinta maailmassa on rakkaus ja myötätunto. Viime aikoina olen alkanut kokeilla niitä omia rajojani, ja tähän mennessä ne ovat kuljettaneet todella mielenkiintoisiin tilanteisiin. Vielä joskus haluan matkustaa ilman suunnitelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä ootkin äärettömän tuttu naama :) Kiitos paljon kommentista! Mä voin allekirjoittaa jokaisen sun mainitseman asian. Rajojen rikkominen on hurjan pelottavaa, mutta myös tosi palkitsevaa! Toivottavasti sun haaveet käy toteen.

      Poista
  5. Taisit kommentoida jotain Kiina-juttua ekaa kertaa mun blogissa ja siitä lähtien messissä. Kiina yhdistää. ;) Tykkään sun kirjoitustavasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin tais olla! Kiina todellakin yhdistää :D

      Poista
  6. Hei, oon Laura. :) Aloin lukee sun blogia jo sillon alkuaikoina, kun olit lähdössä/olit Kiinassa aupairina. Olin sillon ite just miettiny eri vaihtoehtoja, mitä tehdä lukion jälkeen ja osittain sun blogin innoittamana lähdin kanssa aupairiksi (ja tällä tiellä vielä edelleen 1,5 vuoden jälkeen... :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit miten hienoa jos oot edes ositain mun tarinoiden (tai niistä huolimatta) lähtenyt au pairiksi! :) Sun blogi näytti tosi kivalta (kävin kurkkaamassa vaikka et linkannut hehs), jään lukemaan!

      Poista
  7. Terve :D taisin liittyä lukijaks noin puoltoista vuotta takaperin kun suunnittelin omaa vaihtovuotta. Tännehän mä päädyin Ohioon Länsi Virginian kautta, 7kk takana ja 3 edessä. Mun osalta tänne tulo oli kompromissi vanhempien kanssa, aikanaan halusin kovasti lattareihin vaihtoon mutta vanhemmat halus pitää mut turvallisesti euroopassa. Mulla on suomessa edessä vielä kaks vuotta lukiota ja valmistuminen vasta kakskymppisenä, mutta sen jälkeen suunta on auki. Jonnekkin päin maailmaa opiskelemaan kansainvälisiä suhteita varmaankin, toisaalta myös kansainvälinen laki kiinnostaa. Tuntuu vaan että mulle ei ikipäivänä tulis sopimaan mikään office job. Unelmoin suunnilleen joka päivä lentolipuista ihan minne vaan, vaikka periaatteessa olen nytkin reissussa.
    Sun blogi on ollut kauhean inspiroiva ja parin aasia blogin mukana se keikkuu jatkuvasti välilehtenä mun puhelimen selaimessa. Kun aikanaan löysin sun blogin luin kaikki postaukset parissa päivässä.
    Tällä hetkellä istun italialaisen kaverin ruokapöydän ääressä hörppimässä liian kuumaa teetä siilimukista ja presidentinvaaleja koskevan keskustelun äärellä ajatuksena kaivaa tietty kuva trumpista googlen kuvahausta päädyin havaitsemaan uuden postauksen täällä. Enkä voinut olla lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säkin oot tuttu naama! :) Vanhana valmistuminen voi kuulostaa kuivalta, mutta mä olisin tosi iloinen jos mun elämälle olisi suunnitelmia niinkin pitkäksi aikaa kun lukion loppuminen ja opiskelemaan lähteminen! Kansainväliset suhteet on tosi kiinnostava aihe ja mä itse asiassa harkitsin myös kansainvälistä lakia kakkosvahtoehtona mikäli suunnitelmat Skotlannin osalta olis menneet pieleen! Kiitos tosi paljon kommentista ja hyvää vaihtovuoden loppua :)

      Poista
  8. En nyt kyllä yhtään muista mitä kautta blogiisi eksyin tuossa taannoin (ehkä Rantapallon sivujen kautta) mutta kiinnostuin kun huomasin että opiskelet Aberdeenissä. Olen itse nimittäin (nyt jo aika monta vuotta sitten) suorittanut kandin tutkintoni politiikasta ja kv-suhteista Aberdeenin yliopistossa :) Sen vuoksi taisin jäädä alunperin seuraamaan ja juttujasi on ollut kiva lukea. Nykyään olen asettunut Englantiin Birminghamin lähellä vaikka en olisi ikinä uskonut että jään Britteihin sen pysyvämmin asumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pysty kuvittelemaan että jäisin Britteihin koskaan pysyvästi asumaan, mutta eipä sitä koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan! Kaikki suomalaiset tuntuu opiskelevan tai opiskelleen täällä politiikkaa ja kv-suohteita :D Oon sulle kyllä vähän kade, koska nää muutti politiikan kurssin rakennetta tänä vuonna ja entinen systeemi kuulosti huomattavasti paremmalta!

      Poista
  9. Minut sä jo jotenkin tiedätkin, mutta täällä seuraillaan edelleen aktiivisen epäaktiivisesti. Taisin löytää sun blogin ensimmäistä kertaa kun lähdin Au Pairina Australiaan. Sä olit silloin samoissa hommissa Kiinassa ja oli tosi jännää lukea vastaavasta kokemuksesta niin erilaisessa kulttuurissa. Jossain vaiheessa se seuraaminen sitten jäi ja uudelleen sut löysin jossain yhteydessä ulkomailla opiskelevien blogeista. Onneksi löysinkin, sillä olen todella tykännyt lukea sun juttuja. Olet todella lahjakas kirjoittamaan ja en malta odottaa sitä että joku päivä ilmoitat julkaisevasi kirjan. :)
    Kauneinta maailmassa. Meinasin vastata sitä etsiväni, mutta eikö se olekin juuri sitä kauneinta. Se matka. Jos voisin tehdä mitä vain, hyppäisin seuraavaan laivaan kohti Antarcticaa ja jäisin sinne tutkimuskeskukseen määrittelemättömäksi ajaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sä oot tuttu naama myös! :) Mä odottelen myös kovasti sitä päivää että mä pääsen julkaisemaan kirjan. Siis heti sitten kun mulla on tarpeeksi itsekuria kirjoittaa se! Antarctican laiva ja tutkimuskeskus kuulostaa mahtavilta haaveilta!

      Poista
  10. Hola, olen Ida, 23v, Itä-Suomen ja Saimaan kasvatti. Tällä hetkellä opiskelen kirjallisuutta ja suomen kieltä Itä-Suomen yliopistossa ja teen matkaani äikänopettajan ammattiin. Rakastan kirjallisuuden lukemista: uusia henkilöitä, uusia juonenkäänteitä, erilaisia maailmoja, kaikenmailman outoja otuksia joita kirjailijat keksivät, kaunista ja osuvaa kieltä, kaikkia tunteita joita saan lukiessani kokea. Muita maailman parhaita asioita ovat ihmiset kaikessa monimuotoisuudessaan, matkailu ja itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla.

    Ystävät on miulle kaikki kaikessa, elämän suurin voimavara. En koskaan lakkaa ihmettelemästä ja pohtimasta ihmisiä ja ihmisyyttä - just kun luulee jotain tietävänsä, tapahtuu jotain joka sekoittaa pakan ja kaikki alkaa alusta.

    Matkailun hienoutta ei tarvitse edes selittää, you know it already ;) Haaveilen au pair -vuodesta Yhdysvalloissa, espanjan opiskelusta Etelä-Amerikassa, vapaaehtoistöiden tekemisestä, sukelluskurssista, pitkistä reppureissuista kaikissa maailman kolkissa, vuoden mittaisesta maailmanympärimatkasta... Reissu-unelmia on enemmän kuin voi yhteen kommenttiin listata! Haluan oppia tuntemaan mahdollisimman monta uutta kulttuuria ja kieltä, kohdata ihmisiä jokaisesta maanosasta ja kokea kaiken sen, mikä Suomessa ei oo koskaan mahdollista.

    Kirjoittaminen puolestaan on läsnä joka päivä miun elämässä: pyöritän kirjablogia, kirjoittamista pohtivaa blogia (joka on tällä hetkellä vähän jäissä), rustaan silloin tällöin runoja ja väsään kokoon kolmea romaania vaihtelevalla tahdilla. Sanat on miun instrumentti, jolla pyrin jättämään jonkinlaisen jäljen maailmaan. Toivon, että jonain päivänä olen kirjailija.

    Tämän blogin löysin, kun etsin au pair -aiheisia blogeja. Siitä taitaa olla reilu kaks kuukautta nyt. Siun teksteissä kiehtoo sisällön lisäksi aitous ja taito kuvailla tilanteita, paikkoja ja tunnelmia niin, että siun kokemus välittyy lukijalle asti. Siulla on erottuva tyyli, joka jäi mieleen heti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pitkä kommentti! :) Noi kolme asiaa on ollut ja on yhä edelleen myös mun elämässä kaikkein hienoimpia! Kirjallisuus on ollu mulle tosi tärkeä asia elämässä vaikka onkin viime vuosina jäänyt vähemmälle, ihmiset kiinnostaa ja kiehtoo enkä tunnu saavani niistä koskaan tarpeeksi, ja matkustus, you know it as well! :) Sanat on myös mulle tärkeitä ja mä toivon että pystyn niillä jättämään edes pieniä jälkiä ja ajatuksia ihmisten elämään. Kiva että sulle on ainakin välittynyt tunnelma mun teksteistä! Mä toivon että susta tulee jonain päivänä kirjailija!

      Poista
  11. Oon joskus auppariaikoina eksyny sun blogiin, sä olit kai Kiinassa kun mä asuin Sveitsissä. Tykkään ihan hirveästi sun tyylistä kirjottaa ja mahtavista kuvista! Ja siitä maailmanmatkaaja-fiiliksestä, pystyn niin samaistumaan niihin tunteisiin ja siihen pakottavaan tarpeeseen liikkua ja nähdä.

    Asun pohjois-pohjanmaalla, työskentelen kehitysvammaisten parissa kolmivuorotyössä. Tällä hetkellä työt on mulle vaan se juttu, jota pitää tehdä että pystyy matkustamaan. Onneksi pomo ymmärtää mua ja mun matkustamisen tarvetta.

    Haaveilen vapaammasta työstä. Ihan pienesti haaveilen myös siitä, että vapaampaan työhön liittyisi kirjoittaminen, valokuvaaminen ja matkustaminen.

    Parasta elämässä on elämä itessään. Se, kun tajuaa että voi tehä mitä haluaa ja mennä minne haluaa. Se, että voi aina tehdä uusia reissusuunnitelmia ja haaveilla. Ja vähän parasta on myös arki matkojen välissä; oma hyvinvointi, kiva koti ja koukuttava kuntosaliharrastus.

    Kauneinta maailmassa on varmaan hetki vuorilla ihan yksin, henkeäsalpaavat maisemat ja se tunne, että koko maailma on siinä yhdessä hetkessä. Ne hetket, jolloin mitään ei kaipaa.

    Jos voisin tehdä mitä tahansa, haluaisin kielitaidon ja rohkeuden lähteä etsimään lisää niitä kauniita hetkiä maailmalta.

    Kiva tämmönen lukijakysely, saanko kopioida idean joskus tulevaisuudessa omaan blogiin?

    Kaikkea hyvää ja kauniita hetkiä!

    Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun ajatukset tuntuu menevän tosi hyvin yhteen mun omien kanssa! :) Kaikki duunit mitä mä oon tehnyt kuluneiden parin vuoden aikana on nimenomaan ollu rahankeruuta mikä on mahdollistanut vapauden mennä sinne minne huvittaa. Mä haaveilen myös vapaammasta työstä. Olis ihan mahtavaa jos työ ei olis sidottu yhteen paikkaan vaan sitä vois tehdä missä haluaa! Ja tietty jos se liittyisi sellasiin asioihin mistä tykkään niin vielä sitäkin parempi. Kiitos paljon että kerroit itsestäs! :)

      Ja saa toki kopioida omaan blogiin, ei tääkään ollut mun idea alunperin!

      Poista
  12. hei vain! mä oon ennenkin vaihtanut sun kaa muutaman sanan, mutta ajattelin nyt kumminkin kommentoida kun tää on niin kiva postausidea :-D

    mä olen kaisa, 19, alun perin landelta turun lähistöltä. aloin seurata blogiasi joskus muutamia kuukausia sitten koska samaistun moniin asioihin joista kirjoitat, ja tietty koska kuvaat ja kirjoitat todella hyvin. sun postauksia on aina ilo lukea :--) kävin itse viime keväällä kirjoitusten jälkeen aasiassa ekaa kertaa, ja vietin muutaman viikon seikkaillen kiinassa lähinnä yöjunilla paikasta toiseen suhaten. nyt opiskelen skotlannissa politiikkaa ja alustavasti haaveilen et tulevaisuudessa saattaisin erikoistua itä-aasian juttuihin ja työskennellä jonkunlaisena toimittajana. tällä hetkellä oon tappotylsällä teatteritieteen luennolla ja kohta menossa opiskelija-tv:n jokakeskiviikkoiseen tapaamiseen. nyt on ihana sää ja se tekee mut tosi iloiseks, aurinko paistaa ja lämmintä on, laitoin kukkamekon päälle. opin myös tällä viikolla et waitrosesta saa ilmaista kahvia jos ostaa vaikka yhden 10 pennin banaanin ja oon nyt hyödyntänyt tätä diiliä päivittäin. elämä on ihan kivaa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit kuitenkin :D Muuten olis jäänyt tieto ilmasista kahveista ja Glasgown lämmöstä kuulematta! Yyyh oispa täälläkin niin lämmintä et vois pitää mekkoa päällä. Itä-Aasia ja toimittajan ura kuulostaa ihan mahtavalta suunnitelmalta! Mä en tiedä yhtään mitä elämältä haluan, mutta tollasesta en ainakaan kieltäytyis!

      Poista
  13. Tää on jo vanha postaus, mutta halusin silti kommentoida! Oon 17-vuotias vaihtari, asun Washingtonin osavaltiossa ja valmistun kahden viikon päästä highschoolista, minkä jälkeen lähden reissaamaan vähän Usaa mun äidin ja parhaan kaverin kans keitä en oo nähny nyt reiluun yheksään kuukauteen. Sieltä jatkan Suomeen viikoksi ja sitten Keski-Eurooppaan iskän luokse, minkä jälkeen lähden Afrikkaan, Tansaniaan yhtä työharjoittelu-, kehitysprojektia varten parantamaan Tansanialaislasten koulutusmahdollisuuksia.
    Tää alue missä tällähetkellä täällä Usassa asun on kaukana siitä amerikkalaisleffojen idyllisestä naapurustoasetelmasta ja mun asuinaluetta kuvais ehkä parhaiten sana "ghetto". Vaikka mun vaihtovuosi ei oo ollukaan ihan sellanen kun mitä odotin, en vaihtais mitään pois! Tää on ollu ihan älyttömän kasvattava kokemus. Suomeen paluu ei tällähetkellä hirveästi houkuttele, mutta tännekään en millään halua enkä voikkaan jäädä. Meinaan hakea ensi vuonna Suomen Kulttuurirahaston kahden vuoden stipendiä ulkomaille opiskelemaan UWC-kouluihin ja näillä näkymin suunnitelmissa on laittaa ykkösvaihtoehdoksi Intian Mahindra College ja tokaksi Hong Kong tai Swasimaa. Mun suurin haave tällähetkellä ois päästä ulkomaille suorittamaan lukio loppuun ehkä just IB:n muodossa ja lähteä sen jälkeen jatkamaan yliopistoon jonnekkin päin maailmaa. Antropologia ja psykologia on sellasia aineita mitkä kiehtoo mua ja ehkä niistä vois tulla se mun juttu.
    Löysin sun blogin just tänään, etsiessäni vähän erilaisempia ja persoonallisempia matkailublogeja ja sellaisia suomalaisia, jotka opiskelee ulkomailla. Todella mielenkiintoinen blogi. Jään innolla lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes kiva että kommentoit kuitenkin! :) Kuulostaa siltä että sulla on ihan mahtava kesä tiedossa! Mua harmittaa välillä tosi paljon etten nuorempana lähtenyt vaihtoon tai hakenut UWC:hen. Enhän mä tiennyt sen olemassaolostakaan, mutta luulen että se olis ollut just eikä melkein mun paikka! Antropologiaa voin todellakin suunnitella jos maailma ja diversity yhtään kiinnostaa :)

      Mä käyn kattomassa sun blogin. Mulla on kans etsinnässä vähän erilaisempia reissu/ulkosuomalaisten blogeja ja sun meno kuulostaa tosi mielenkiintoselta!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...