Miks Lontoossa aina sataa?

Aberdeenissa ei ole koskaan kylmä vaikka kaikki puhuu hyytävästä merituulesta. Glasgowssa paistaa aina aurinko vaikka kaikki kovasti valittavat kaupungin kurjasta säästä. Sen sijaan Lontoossa sataa aina. Oon kuluneen puolen vuoden aikana viettänyt ainakin kuukauden elämästäni Lontoon lähiöissä ja keskustassa on tullut roikuttua lukemattomat kerran, mutta harvassa on olleet päivät kun siellä ei ole satanut. Miksi miksi miksi? Paistaisipa joskus aurinko. Edes sen yhden päivän. Olisipa silloin paistanut aurinko kun mulla oli kahdentoista tunnin bussinvaihto Lontoossa. Ei paistanut, joten kävelin hyytävässä tihkusateessa koko päivän.

Piirsin kartalle tähtiä ja kävelin niitä seuraten ympäri kaupunkia. Miksei kukaan koskaan kertonut mulle miten pieni Lontoo on? Että yksi metropysäkin väli on keskustassa vain kymmenen minuutin kävelymatka? Muistan miten joskus vuosia sitten napattiin kavereiden kanssa metro parlamenttitalolta Tower Bridgelle. Nyt naurattaa. Kaikki kestustassahan on ihan kävelymatkan päässä! Siellä mä seikkailin jalan rinkka selässä kaupungin halki ja popsin voileipiä rakennusten katoksissa sadetta piilossa. Mulla oli listalla ainakin tuhat puistoa joissa olisin halunnut käydä, mutta sade oli muuttanut ne mutavelliksi. Eräällä aukiolla kasattiin puitteita seuraavan päivän kiinalaisen uudenvuoden paraatia varten. Mun sielua riipi, mutta onneksi China Townissa osattiin juhlia päivästä riippumatta. Siellä tanssi lohikäärmeitä pitkin katuja ja meno äityi niin kiinalaiseksi lentävän ruoan ja ikkunoista kuikuilevien ihmisten toimesta, että hetkeksi unohdin kokonaan missäpäin maailmaa oltiin. Kiinalaiset on kiinalaisia olipa ne missäpäin maailmaa tahansa. Koti-ikävä iski ja kovaa.

Mun on vaikea tehdä eroa kahden ajatuksen välille: sen että Lontoo on rempseä ja omaleimainen pääkaupunki, ja sen että ne asiat jotka tekee Lontoosta rempseän ja omaleimaisen tuntuu olevan olemassa lähinnä turismin tähden. Mä rakastan ja inhoan pääkaupunkeja. Rakastan ihmisvilinää, suuria rakennuksia ja kansainvälistä tunnelmaa, mutta en koskaan tunne että saan mitään kosketusta maahan itseensä. Lontoossa mä tunnen usein eläväni postikortissa. Sillä kaupungilla ei tunnu olevan mitään yhteistä yhdenkään toisen Briteissä vierailemani paikan kanssa. Se Lontoo mitä Tripadvisorissa markkinoidaan tuntuu feikiltä ja tekaistulta. Joskus kun kuljen puistojen halki ja näen lapsia syöttämässä oravia, tai käyn siellä boulderoimassa, tunnen saavani hetkeksi otteen siitä mistä kaupungissa on kyse. Sitten se taas katoaa. Lontoo on mysteeri.

Lontosta on tullut mulle koko Euroopan arkisin pääkaupunki. Oon käynyt siellä kuluneen puolen vuoden aikana ainakin neljään otteeseen. Joskus ennen tuli juostua paikasta toiseen nähtävyyksien perässä, nykyisin vietän aikaani lähinnä tallustellen ympäriinsä. Useinmiten mut löytää ihastelemasta asuinalueiden arkkitehtuuria ja shoppailemassa jääteetä China Townissa. Tällä kertaa rinkka kävi liian painavaksi ja päädyin Victoria Stationin viereiseen kirjastoon viettämään osan päivästä ja sieltähän sitä todellista elämää löytyi! Mun kanssa saman pöydän ääressä istui muutama koditon, jotka teeskentelivät lukevansa mutta kuorsasivat kovaan ääneen. Ihmiset popsivat lounaita pöydän alla ruokakielloista huolimatta ja olin aika varma että parin tuolin päässä istuva keski-ikäinen mies masturboi. Naistenlehti kädessä hyllyjen välissä piilottevalla teinipojalla oli ainakin kyseiset intressit. Saletisti oudoin kirjasto jossa oon koskaan vieraillut!

// I just can't make my mind whether I like London or not. It's massive, international and full of life which are exactly the things that in my opinion make places great. I just don't really get the city and the fact that it always rains when I'm there certainly doesn't make me fell in love with the place. I've visited the city countless times during the past year but I'm still kinda waiting for the time I'd actually understand what the city is all about. At the moment I just kinda see it as a place where you can fill your backpack with awesome Chinese food.