Phnom Penh, Cambodia

Kello on vasta yhdeksän illalla, mutta Phnom Penhissä ei ole ketään. Kävellään pitkin kaupungin pimeitä katuja ja ihmetellään niiden hiljaisuutta. Satunnaisia paikallisia tallustaa meidän ohitsemme ja muutamasta baarista raikaa musiikki, mutta yleisilme on rauhallinen. Hiljainen. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kävelen ympäri kaakkois-Aasian miljoonakaupunkia. Mun mielikuvissa ne oli kaikki Saigoneja ja Bangkokeja, ympäri vuorokauden loistavia kaoottisia ihmisvilinän kehtoja. Ei täällä. Kiivetään eräälle kattoterassille ja sieltä paljastuva näkö viimeistään todistaa, että nyt oltiin saavuttu toisenlaiseen maailmaan: kaupungin valot ovat heikkoja ja harvassa, ja vain muutama rakennus horisontissa nousee katonharjoja korkeammalle.

Phnom Penhissä on ihan helvetin kuuma. Mun ensimmäinen yritys lähteä päiväaikaan kaupungille on kariutua yli kolmenkymmenen asteen helteeseen. Hiki virtaa ja hostellin ilmastointia tulee ikävä jo ennen kuin ehdin ensimmäiseen kodunkulmaan. Pienintäkään tuulenvirettä ei ole havaittavissa. Phnom Penh tuntuu rennolta ja uneliaalta, mutta en tiedä onko sillä suora yhteys lämpötiloihin. Kadut eivät päiväsaikaankaan huku ihmismassoihin, mutta hiljaisuudestaan huolimatta niillä on tunnelmaa. Koko kaupunki tuntuu hukkuvan vaaleanpunaisiin kukkiin, joita roikkuu jokaisen puun oksalla. Mopojen pärinältä ei täälläkään voi välttyä, joskin niitä on huomattavasti vähemmän kuin Vietnamissa. Ruokapaikkoja on vaikea löytää kaikkien niiden arkipäivän elämään kietoutuneiden moottoripyöriä ja muttereita myyvien liikkeiden joukosta, mutta 西紅柿炒雞蛋 maistuu lopulta ihan yhtä hyvältä kuin Kiinassa. Löydän lounaan jälkeen paikallisen marketin ja ostan pussillisen hedelmiä. Vasta takaisin hostellilla hoksaan, että myös veitsi olisi ollut aika paikallaan hedelmien kuorimista ajatellen.

Herätään jokainen aamu kukonlaulun aikaan siihen, kun kadun vastakkaiselta laidalta kantautuu korvai huumaava musiikin pauke. Aasia valmistautuu uuden vuoden viettoon. Keskipäivät kuluvat auringolta piileksien toisinaan hostellilla ja toisinaan paikallisilla marketeilla, jotka hukkuvat turistirihkaman lisäksi ruoka-osastolta leijuvaan kuolleiden eläinten löyhkään. Ruoka ei silti koskaan petä marketeilla. Illat me vietetään tuhnuisissa ravintoloissa istuen ja joen viertä kuljeskellen syvällisiä puhuen. Kaikki elämä tuntuu olevan iltaisin kasaantunut joen varteen. Sieltä löytyvät niin kalliit ravintolat kuin red light district. Eräänä iltana järjestetään yömarkkinat, joilla myydään vaatteiden ja perinteisen paikallisen ruoan lisäksi myös uppopaistettua jäätelöä. Se on taivaallisen hyvää.

Phnom Penh oli hassu paikka. En tuntenut päässeeni sisälle kaupunkiin, mutta silti mulla on sieltä roppukaupalla muistoja. Vietin siellä ensimmäisen päivän elämästäni kasvissyöjänä. Ikävöin kovasti mun Vietnamissa kohtaamiani ihmisiä, mutta mä löysin sieltä myös ystävän, jonka kanssa lähdettiin viikkoja myöhemmin moottoripyöräilemään Laosissa ja jonka nimi vilkkuu yhä edelleen mun facebookin chatti-ikkunoissa. Vierailin kuolemankentillä ja katsoin vallankumouksen aikana tapettujen ihmisten kuvia vankilan seinillä. Join siellä myös elämäni parhaan smoothien, vierailin temppeleissä, tapasin sattumalta tuttuja kasvoja ja ensimmäistä kertaa ikinä joku yritti myydä mulle huumeita. Peruin alkuperäisen suunnitelman lähteä katsomaan Cambodian rannikkoa ja otin sen sijaan ottaa yöbussin Siem Reapiin.

// Phom Penh is nothing you'd expect a capital in South-East Asia to be. It's quiet, small and there's just no one in there! The heat was killing me but I forced myself to go and explore the city. I loved the blossoming trees, the relaxed atmosphere and the deep fired ice cream you could buy at night market. I got tons of great memories from there but for some reason I didn't feel like I really understood what the city was all about.