sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jouluksi Espanjaan!

Hola! Tämä vuosi näyttää jatkuvan hispaanisten kulttuurien keskellä, mä ostin nimittäin juuri lentolipun Espanjaan. Suuntana on kahden viikon päästä Andalucia ja mä olen älyttömän innoissani. En ole koskaan käynyt manner-Espanjassa ja etelä-Eurooppa kokonaisuudessaan on mulle ihan tuntematonta seutua eli jännän äärellä ollaan!

Kiina-suunnitelmat siirtyy siis keväälle, mutta se oli odotettavissa. Mä olen hyväksynyt tilanteen paremmin kuin suurin osa mun ystäväpiiristä, joka näkee Espanjan yhä lähinnä koodinimenä jollekin kaakkois-Aasian maalle. Reaktiot on olleet samaa luokkaa kuin silloin kun kerroin lähteväni vaihtoon jenkkeihin ja multa on useampaan kertaan kysytty että hei mitä sun päässä nyt oikeasti liikkuu ja aiotko lähteä Fugeen lihapullia syömään.



Pakko myöntää että Irwinin Las Palmas soi päässä kun aloin huumorimielessä googlettamaan Espanjaa pari viikkoa sitten, mutta voihan jumatsukka! Miksei kukaan kertonut mulle että Espanjasta löytyy aurinkorantojen lisäksi ihan huikeaa luontoa ja historiallisia kaupunkeja? Tuli ihan samanlainen mind blown kun Meksikon kanssa viime keväänä. Mikään ihosyöpä reissu ei siis todellakaan ole edessä vaan tarkoituksena on vähemmän turistisilla rannoilla rentoilun ja espanjan oppimisen lisäksi tsekkailla Andalucian luontoa ja historiallisia kaupunkeja.

Pakko muuten tähään väliin sanoa, että kuvittelin aina nuorempana sen pimeän voimat vievän talven olevan jotain keski-ikäisten huuhaata, mutta täällä sitä kärvistellään saman ongelman kanssa vaikka lasissa on vasta reilut parikymppiä. Hyvä kun pääsen aamulla sängystä ylös ja nukkumaan olen valmis auringon laskiessa neljältä. Pari extra tuntia aurinkoa tulee siis todellakin tarpeeseen.

Vinkkejä Andaluciaan voi heitellä. Kaikki tunnetuimmat paikat lienee jo kertalla ja näin tottapuhuen oon tainnut suunnitella tekemistä ainakin kahden kuukauden tarpeisiin, mutta jos jollain on mielessä jotain mahtavia luonto- tai off the beaten path -kohteita niin kertokaa silti ihmeessä!

PS. Pahoittelut päivitystauosta taas vaihteeksi. Lukukauden loppukokeet starttaa ensi viikolla ja oon viettänyt ihan liian paljon aikaa kirjastossa nenä kiinni kirjoissa. Tuntuu että on muutenkin tuhat asiaa hoidettavana. Tammikuussa on edessä muutto uuteen kämppään ja vaihdon peruttua kaikki paperihommat on yliopistoon liittyen aivan päin honkia.

perjantai 25. marraskuuta 2016

San Jacinton kiehuvat mutakuopat, Nicaragua

Luullaan hetken aikaa olevamme väärässä paikassa. Kylä on hiljainen eikä mikään viittaa siihen että siellä tapahtuisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Seisoskellaan pääkatua muistuttavan polun edustalla kun joukko lapsia singahtaa yhtäkkiä paikalle ja lähtee johdattamaan meitä kohti pientä autiota kojua. Jostain saapuu nainen joka veloittaa meiltä sisäänpääsymaksun ja pyytää meitä kirjoittamaan nimemme ja kansalaisuutemme vieraskirjaan. Edellisestä vierailusta on useita päiviä eikä kymmenien viimeisten vierailijoiden joukosta löydy meidän lisäksemme yhtäkään ulkomaalaista. Minne me ollaan oikein saavuttu?



Mutakuopat ovat yhtä aikaa hurmaavat ja kauhistuttavat. Maan muovaamissa kuopissa kiehuva muta ja niistä nouseva höyry muodostavat utopisen näkymän. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Muta pörisee kuopissa, muodostaa valtavia kuplia ja kuumaa nestettä räiskyy toisinaan ilmaan. Maahan on piirretty polku jota pitkin on turvallista kävellä, mutta paikalliset lapset viittovat meitä tulemaan lähemmäs. Maa näyttää hauraalta, mutta vaikka tiedostan mahdollisuuden siihen että se sortuu meidän altamme päätän silti luottaa lapsiin. Tämä on heidän todellisuutensa. He tietävät mutakentän kuin omat taskunsa.

Joukon vanhin lapsi puhuu häkellyttävän hyvää englantia ja kertoo meille mutakuoppien olevan todennäköisimmin yhteydessä läheiseen tulivuoreen. Kukaan ei tiedä varmasti, mutta tulivuoresta purkautuvien maanalaisten höyryjen uskotaan kuumentavan muta kiehumispisteeseen. Se on hyväksi iholle ja auttaa itikanpuremiin, tyttö toteaa ja samassa pieni poika on kauhaissut mutakuopasta pussillisen kiehuvaa mutaa ja ojentaa sen minulle leveästi hymyillen.





Kun on aika lähteä annetaan lapsille muutama dollari kiitokseksi. Ne menivät kylään pysähtyneen myyntirekan karkkiosastolle. Ostin itselleni jäätelön alkaessani valmistautua henkisesti paluumatkaan. Bussit väli-Amerikassa ovat aina ihan oma maailmansa, mutta Leon-San Jacinto välillä busseissa olevat tv:t toivat matkaan vielä oman ulottuvuutensa. Sanotaan vaikka niin että tv:stä tulevien pehmopornoa muistuttavien musiikkivideoiden katseleminen kahden paikallisen mummon väliin litistyneenä ei ole niitä asioita jotka haluaisin kokea uudestaan.



San Jacinto vinkit:

Hinta: Pääsymaksu 2$, bussit maksavat noin 2$ suunta. 
Liikenneyhteydet: San Jacintoon pääsee Leonista joko vaihtamalla bussia Telicassa tai nappaamalla esimerkiksi Esteliin matkaavan bussin joka kulkee kylän läpi. 
Muuta: Meille tarjottiin mutakuoppien lisäksi mahdollisuutta lähteä kyläläisten opastamana valloittamaan tulivuori Telicaa, mutta jouduttiin valitettavasti sanomaan ei koska ei oltu varustauduttu vaellukselle. Hinnat on kuitenkin huomattavasti edullisemmat kuin Leonista käsin tehtävät tourit ja kaikki rahat menevät suoraan kyläläisten pussiin eli suosittelen lämpimästi harkitsemaan kylää vaelluksen aloituskohteena mikäli Telican mielii valloittaa. 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Laukauksia Leonissa, Nicaragua

Leon oli karhea ja levoton. Luulin ensimmäiset illat kuuntelevani ilotulituksen räjähtelyä, kunnes hostellin omistaja kertoi iltaisin kaupungin täyttävän paukkeen olevan peräisin aseista. Oltiin kaupungissa joka oli aikanaan ollut Sandinista vallankumouksen sydän ja jossa sosialistista vallankumousta muisteltiin yhä lämmöllä.

Olin jo ennen Leoniin pääsyä päättänyt, että mun olisi päästävä kävelemään Leonin katedraalin katolle oli hinta mikä hyvänsä. En katunut päätöstä. En olisi koskaan kuvitellut voivani löytää väli-Amerikasta sellaista näkyä. Tuntui että meidät oli heitetty hetkeksi arabimaailmaan. Koko katto hohti valkoisena ja auringon heijastuessa sen pinnasta olin lähes sokea. Varpaita poltti sukkienkin läpi ja olin varma että jokainen aurinkorasvan pisara suli ensimmäisen katolla vietetyn sekunnin aikana. Se oli silti yksinkertaisesti lumoava näky. Katolta näki aina läheisille tulivuorille saakka ja jaksoin jatkuvasti hämmästellä sitä miten pieneltä Leon näytti ilmata käsin.








Tuntuu että käytän väli-Amerikan kaupungeista jatkuvasti samoja adjektiiveja, mutta en voi kertoa Leonista mainitsematta sen värikkäitä katuja joita koristivat kolonialismin aikaiset rakennukset, sitä valtavaa kuumuutta joka pakotti meidät pysymään sisätiloissa iltapäivisin tai markettien elämää. Marketit tekevät mulle kaupungin. Leonin kadut tuntuivat aina hiljaisilta, mutta astuessani marketeille tunnen saavani aivan uudenlaisen otteen paikallisesta elämästä. Muistelen yhä lämmöllä sitä peintä paikallista mummoa joka myi mulle keskustan marketeilla avokaadoja puolta halvemmin kuin yksikään toinen torikauppias. Muistelen sitä lumoavaa katuruoan tuoksua joka täytti sieraimet ja sai mut toivomaan että kana olisi kasvis. Ja sitä torimyyjää joka oli nauraa itsensä hengiltä kun unohdettiin ottaa mieheltä vaihtorahat ihan vain siksi, ettei millään uskottu kasvisten voivan olla niin edullisia.





Poneloyan rannat oli autiot ja aurinko niin kirkas että valkoinen hiekka sokaisi. Siellä oli vain äärettömyyksiin jatkuva hiekkaranta, muutama satunnainen rakennus ja joukko hiekkarannan kupeessa käyskenteleviä lehmiä. Oltiin matkattu sinne Leonista uidaksemme viimeistä kertaa Tyynessä Valtameressä ennen kuin tie veisi Guatemalaan, mutta aallot oli valtavia ja virtaukset niin voimakkaita, että uskaltauduttiin vaan juoksemaan aaltojen välissä meren syleilyyn ja sieltä pois ennen kuin seuraava iski rantaan. Siellä meressä seistessämme aallot vei matkaansa maan meidän jalkojemme alta ja kivet raapivat varpaita. Pelkään välillä merta ja aina Tyynenmeren kohdatessani muistan miksi. Katselin hymyssä suin kun joukko paikallisia yritti töniä toisiaan mereen ja joku hurjapäinen poika nappasi kehollaan kiinni valtavia aaltoja ja liukui niiden matkassa takaisin rantaan. Tuntui huikealta olla viikkoja kestäneen Nicaragua-kierroksen jälkeen jossain missä ei tarvinnut kohdata yhtäkään turistia.



Katsoin leonilaisessa pesulassa pyörivän espanjankielisen version elokuvasta Spirit - villi ja vapaa, joka on yksi mun kaikkien aikojen suosikki lastenelokuva. Nautin ensimmäistä kertaa Nicaraguassa siitä luksuksesta että saatoin käydä ostamassa ruokatarvikkeita viittä neliömetriä suuremmasta liikkeestä ja söin sen seurauksena kolmen päivän sisään ainakin kymmenen donitsia. Jokin ei kuitenkin mennyt oppikirjan mukaan.

Kaikki Leonista lukemani kertomukset ennen matkaa hehkuttivat kaupunkia päästä varpaisiin. Olin valmis rakastumaan kaupunkiin, mutta en tuntunut saavan siitä kiinni. Se Leon mistä olin lukenut tuntui olevan vain kaukainen muisto siitä avoimen kapinallisesta kaupungista mistä mm. Johanna kirjoitti. Tuntui siltä että Leonista oltiin rakentamassa uutta Granadaa. Granadan mittapuulla se oli toki yhä rosoinen ja karu, mutta turismin vaikutukset näki ja tunsi ja jostain syystä se vaivasi mua paljon enemmän kuin Granadassa, joka tuntui selkeästi pelkältä turistikohteelta.

Ps. Mun Leonin kuvasalso rajoittuu näköjään aika pitkälti Leonin katedraalin kattoon ja keskustan kliinisimpiin huudeihin. Ei kaikkialla näyttänyt tältä!




Leon vinkit:

Majoitus: Hostal Casa Ivana. Super sympaattiset työntekijät ja biljardipöytä. Öisin tosin yhtä tuskaisen kuuma kuin kaikki muutkin Nicaraguan hostellit. 
Nähtävyydet: Leon Cathedralin katto on käymisen arvoinen mesta! Leonista löytyy huikean paljon kauniita kirkkoja ja kolonialismin aikaisia rakennuksia ja niitä ympäri tallatessa saa helposti kulumaan päivän tai pari. 
Päiväretket: San Jacinton mutatulivuoret kannattaa käydä ehdottomasti tsekkaamassa. Leonista pääsee myös paikallisbussilla rannalle puolessa tunnissa. Poneloya on huikean kaunis paikka eikä muista turisteista ole pulaa, joskin uiminenkin on aallokon takia varsin hankalaa. Tarjolla on myös mm. volcano boardingia ja tulivuorivaelluksia.
Liikenneyhteydet: Paikallisbusseilla matkaavat joutuvat vaihtamaan bussia Managuassa matkalla Granadasta Leoniin. Helpointa matka on taittaa minibusseilla, muuten Managuassa joutuu vaihtamaan myös bussiasemaa. Kaikki väli-Amerikan turistibussit pysähtyvät Leonissa ja se on ehdottomasti helpoin paikka napata kyyti El Salvadoriin, Hondurakseen tai Guatemalaan jos ei ole tarpeeksi uskallusta lähteä ylittämään rajoja paikallisbussien kyydissä. Leonista on myös parhaat yhteydet maan pohjois-osien kyliin ja kaupunkeihin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...