torstai 22. syyskuuta 2016

Au Pair-, ulkomailla opiskelu - ja vaihtariblogit 2016-2017

Syksyn alettua jokavuotinen blogimetsästys on mulla taas täydessä vauhdissa! Ulkomailla opiskelevana, vaihtoon lähtevänä ja entisenä au pairina kyseisiin kategorioihin uppoavat blogit on mun sydäntä lähellä ja päätin viime vuoden tapaan jakaa listan myös teidän nähtäville!



Fiiaelina | Australia
Walking in the air | Sydney, Australia
Wera Sofia | Brisbane, Australia
A. Varuhin | Ibi, Espanja
La Veille | Dublin, Irlanti
Il fait du vent en FranceCombloux, Ranska
Harharetkeilyä | Geneve, Sveitsi
Auppariunelmaa | Lontoo, UK
Katti Travels | Findon, UK
Sateenvarjon alta | Beaconfield, UK
Sofielz | Edinburgh, UK
Aili 365 | NY, USA
Vaihtuvat maisemat | Texas, USA




I am Jessica | Utrecht, Alankomaat
Koaella | Amsterdam, Alankomaat
Matkakuume | Leiden, Alankomaat
In Your Arms | Gold Coast, Australia
Flying Forever | Madrid, Espanja
Saara's Madrid | Madrid, Espanja
Seoulfully | Seoul, Etelä-Korea
With Seoulmates | Seoul, Etelä-Korea
Veradventures | Macau
Camilla on the Fly | Wroclaw, Puola
Escapes | Malmö, Ruotsi
JN Stockholm | Tukholma, Ruotsi
Stockholm finne jurist | Tukholma, Ruotsi
Adana'dan | Adana, Turkki (etäopiskelu)
Araf | Oxford, UK
From 60 Degrees | Brighton, UK
Kuuhulluutta | Glasgow, UK
Lilla Mimzy | Lontoo, UK
Neljä tuulta | Stirling, UK
Sinnepäin ja hauskemmin | Aberdeen, UK
Streets of Bristol | Bristol, UK




Siirin seikkailut | Gold Coast, Australia
Ranskatar reissaa | Valencia, Espanja
Nunca estarás sola | Bilbao, Espanja 
2707 | Cork, Irlanti
Aniline | Graz, Itävalta
Asta85 Japanissa | Japani
Lähtölaskenta Kiinaan | Beijing, Kiina
jennaemilia | Bordeaux, Ranska
Pohjoisen tyttö Pariisissa | Pariisi, Ranska
In Other Words | NC, USA
Petran amerikkablogi | Oklahoma, USA


Jos oma blogi puuttui listalta niin vinkatkaa! Vastaavasti jos oman blogin haluaa listata syystä tai toisesta pois niin tulkaa vetämään hihasta.

Mulla on herännyt kiinnostus myös vapaaehtoistyö- ja ulkomailla suoritettavista työharjoitteluista kertovia blogeja kohtaan, eli niitäkin saa vinkata! Mulla on luennassa tällä hetkellä vain muutama ja laajentaisin mieluusti listaa!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kohti inhimillisempää elämää

Kun mä puolitoista vuotta sitten tein päätöksen ryhtyä kasvissyöjäksi mä tiesin, ettei se tulisi riittämään mulle. Paatuneena lihan- ja maitotuotteiden kuluttajana pelkkä lihan jättäminen pois ruokavaliosta tuntui vaikealta. Koska päätös perustui eettisille syille, tiesin kuitenkin että jossain vaiheessa elämää koittaisi hetki, jolloin päättäisin luopua kaikkien eläinperäisten ruoka-aineiden käytöstä. Se hetki on nyt puolitoista vuotta myöhemmin koittanut.




Katsoin kesällä liikaa vegaani-videoita youtubesta. Niitä toisinaan myötätuntoa herättäviä ja toisinaan naurunkyyneleet silmäkulmiin nostattavia fitness-videoita, missä raakavegaanit esittelivät muutamasta herneestä koostuvaa lounastaan ja selittivät anorektisen laihoina kuinka vegaaniksi siirtyminen oli parasta mitä heille oli koskaan tapahtunut. Ja sitten niitä vähän vakavampia videoita. Niitä joissa puhuttiin maito- ja munatuotannosta. Videoita jossa munatuotantoon kelpaamattomat poikatiput kulkevat liukuhihnoilla kuolemaansa ja sellaisia jossa lehmät teetetään raskaiksi maitoa tuottamaan, vasikat erotetaan välittömästi syntymän jälkeen emoistaan ja surmataan ennen aikojaan siksi että joku Milla tai Pekka saisi tyydytettyä lihanhimonsa. Alkoi ahdistamaan. Olin tiennyt maito- ja munatuotannon synkästä puolesta, mutta katsottuani tarpeeksi videoita kaikki jotenkin konkretisoitui: Mulla ei yhtäkkiä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa maitotuotteiden käyttö jos halusin pystyä elämään itseni kanssa.

Alku tuntui jännittävältä. Samalta kuin viime keväänä kun palasin kaakkois-Aasiasta kasvissyöjänä ja mun piti opetella laittamaan ruokaa. Mulla ei ollut mitään hajua mitä kasvissyöjät edes söi! Olin syönyt kuluneet kuukaudet tiiviisti paistettua riisiä, nuudeleita ja curryja enkä osannut alkuun hahmottaa mitä muuta kasvisruokaa maailmassa edes oli! Aluksi tuntui siltä että lautaselta puuttui koko ajan jotain, mutta parin viikon jälkeen huomasi miten säälittävän pieni ja mielikuvitukseton mun oma ruokakuplani olikaan ollut! Kaksi viikkoa sitten Aberdeeniin palattuani tuntui aluksi oudolta, ettei aamiaiseksi ollutkaan enää munia tai juustoleipiä. Jouduin luopumaan juustopitsasta ja cauliflower cheesestä, jotka kuului molemmat mun lempiruokieni joukkoon. Mutta viikon kestäneen ruoka-ikävän jälkeen ei enää edes tehnyt mieli ostaa cheddaria. Tuntui hyvältä ostaa hummusta mozzarellan sijaan ja sorbettia kermajäätelön tilalta tietäen, että ketään ei enää teurastettu tai kidutettu mun valintojen takia.




Suurimmat mielessä pyörivät kysymykset vegaaniksi siirtymiseen liittyen koskivat matkustamista ja sosiaalista elämää. Vaikka Briteissä ravintoloiden kasvisruoka-tarjonta on huikean paljon parempaa kuin Suomessa, tiesin että päätyisin jossain vaiheessa viettämään iltaa ravintoloissa, joissa mä en tiukalla vegaanisella ruokavaliolla voisi syödä mitään. Mä tiesin että kaverit kutsuisi mut jossain vaiheessa illalliselle ja vaikka tarjolla olisi 100% varmuudella kasvisruokaa se ei todennäköisesti olisi vegaanista. Oon myös tiedostanut, että jossakin päin maailmaa pelkkä ajatus kasvisruoasta on niin uusi ja ihmeellinen, että vegaanisten aterioiden saaminen olisi täysi mahdottomuus. Mulla oli viime kesänä väli-Amerikassa vaikeuksia löytää edes kasvisruokaa ja silloin kun ruokaa tuli vastaan oli liha poikkeuksetta korvattu juustolla. Jos olisin ollut liikkeellä vegaanina, en olisi voinut syödä paikallista ruokaa papujen ja riisin lisäksi lainkaan ja olisin useamman kerran jäänyt näkemään nälkää, koska vegaaneille sopivaa ruokaa ei yksinkertaisesti ollut tarjolla eikä keittiötäkään ollut jatkuvasti käytössä.

Joitain päätöksiä oli siis sosiaalisen elämän ja matkustamisen suhteen tehtävä. Päädyin varsin loogiseen ratkaisuun eli siirtämään oman keittiöni hiljalleen täysin vegaaniseksi, mutta antamaan vähän armoa sosiaaliselle elämälle ja matkustamiselle. Päätin siis olla kiukuttelematta juustosta, maidosta ja munista jos joku muu ne on lautaselleni kokannut. Päätin myös että jonakin päivänä latinalaiseen Amerikkaan tai muihun ruoallisesti haastaviin kohteisiin lähtiessäni nappaisin muna- ja maitotuotteet reissun ajaksi takaisin osaksi ruokavaliotani sekä elämän helpottamisen että oman terveyteni tähden.




Moni kysyy miksi. Että miksei se kasvissyönti riitä, miksi pitää luopua kaikista eläinkunnan tuotteista? Siksi ettei kasvissyönti riitä poistamaan toisten olentojen kärsimystä. Siksi että mä tunnen liikaa myötätuntoa elämää kohtaan riistääkseni joltakin hengen mielihalujeni vuoksi. Siksi että mä välitän ympäristöstä ja yritän omilla valinnoillani olla edistämättä ilmastonmuutosta. Ja kai sen terveydenkin voi listalle laittaa. Laktoosi-intoleranssia ei ole mulle koskaan virallisesti todettu, mutta jätettyäni maitotuotteet pois ruokavaliosta sain huomata, että siitäkin olin todennäköisesti kärsinyt. Eikä ne terveysvaikutuksetkaan toki siihen lopu.

Enpä olisi ikinä uskonut miten helppoa vegaaniksi ryhtyminen on ja miten paljon vegaanisia tuotteita ruokakaupasta löytää! Mun korviin on lisäksi kantautunut järjettömästi tietoa ruoka-aineista, joita en sekaanina tai vegenä olisi osannut edes nimetä! Huomenna ajattelin leipoa vegaanista suklaakakkua ja loppuviikosta taikoa majoneesia papu-liemistä. Ruoanlaitostakin on yhtäkkiä tullut taas jännittävää! 

lauantai 17. syyskuuta 2016

Paluu Aberdeeniin

Lensin takaisin Aberdeeniin vajaat kaksi viikkoa sitten ja meno on ollut hektistä. Tuntuu että suurin osa ihmisistä joihin viime vuonna tutustuin on singahtanut maailmalle ja saavuin tänne keskellä freshers weekiä tarkoituksena käyttää kaikki sosiaalinen energia uuden tekemiseen, näkemiseen ja kokemiseen – ja tietty niiden uusien kavereiden metsästämiseen! Luennot alkoivat vihdoin tällä viikolla, mutta meno ei ole juuri rauhoittunut. Oon kuluneiden viikon aikana käynyt piknikeillä, bonfireilla, pelaamassa lipunryöstöä, istumassa pubeissa, jonglööraamassa ja espanjan language exchangessa. Oon fiilistellyt Skotlannin menoja ja nauttinut olostani niin paljon, että oon päässyt jopa jossain määrin irti Aberdeen-vihastani ja päättänyt antaa kaupungille uuden mahdollisuuden. Se on paljon se! 

Paljon on kuitenkin muuttunut viime vuodesta ja ajattelin tehdä vähän tilannepäivitystä siitä millaista menoa on tänä vuonna luvassa!





Uusi kämppä ja kämppis

Asuin viime vuonna samassa rakennuksessa 160 muun opiskelijan kanssa. Kylppärissä oli minuutin kerrallaan pelittävät nappisuihkut, jotka jaettiin 20 ihmisen kesken ja keittiössä mahtui hädin tuskin kääntymään ympäri. Mulla oli loistavat keittiökaverit ja tapasin ihania ihmisiä asuntoloissa, mutta asuntolaelämä oli hektistä ja ihmisiin ystävystyminen vei aikaa, koska kaikilla oli erilaiset aikataulut ja yhteisiä tiloja ei ollut lainkaan.

Tänä lukukautena meno on muuttunut aika radikaalisti. Mulla on yksi kämppis 40 käytävätoverin sijaan, noin triplasti tilaa viime vuoteen verrattuna, asun keskustan ja kampuksen välissä kaupungin laidan sijaan ja meillä on yksinkertaisesti älyttömän sympaattinen kämppä vanhassa harmaassa kivitalossa, jonka puinen portaikko on kuin suoraan elokuvista. Oon luopunut käsipyykistä pyykkikoneen myötä ja iltaisin voin upota kylpyammeeseen rentoutumaan tai maata sohvalla syömässä jäätelöä.

Mulla on myös suomalainen kämppis mikä on alkuun tuntunut hassulta. Ei tunnettu toisiamme entuudestaan, mutta ollaan tultu tosi hyvin juttuun. Oon kuluneen viikon aikana puhunut enemmän suomea Aberdeenissa kuin koko viime vuoden aikana, mutta kaipa tähänkin tottuu!




Uudet societyt ja kaverit

Heittäydyin viime vuonna kaiken uuden ja jännittävän vietäväksi. Aloitin surffauksen, ju jujitsun ja sirkuksen tarkoituksena kokeilla kaikkea uutta, mutta jossain vaiheessa vuotta huomasin valinneeni ns. vääriä societyja. Ju jitsu ja surffaus ei tuntuneet antavan mulle mitään muuta kuin kipeitä lihaksia, kiukutteluja ja kauhean määrän marinaa siksi että kaikki sosiaaliset tapahtumat tuntuivat keskittyvän ryyppäämisen ympärille. Lopetin molemmat ensimmäisen lukukauden jälkeen, mutta sirkukseen rakastuin palavasti ja suunnitelmissa on perehtyä tänä syksynä ihan kunnolla hulavanteiden maailmaan ja mahdollisesti jopa opetella jonglööraamaan keiloilla!

Tänä vuonna vähän viisaampana oon lähtenyt mukaan sellaisiin juttuihin jotka on mulle omia ja joista tiedän varmuudella löytäväni samanhenkisiä ihmisiä ja tähän mennessä suunnitelmat on menneet nappiin. Sirkuksen ohella oon käynyt veggie societyn piknikillä, pelaamassa lipunryöstön erään vaellus societyn kanssa, kirjoittanut nimeni antropologia societyn postituslistalle ja ilmaisuut kiinnostukseni niin international kuin conservation societya kohtaan. Ensi viikonloppuna lähden vaeltamaan highlandseille ja heti seuraavana päivänä on kaverin tuparit. Huikean paljon uusia juttuja, huikean paljon uusia ihmisiä! Vanhoja toki unohtamatta!


Uudet kurssit ja muutoksia tutkintoon

Mä luovuin kokonaan politiikan ja kansainvälisten suhteiden opiskelusta. Molemmat ykkösvuoden kurssit oli kuolettavan tylsiä eikä muutosta tälle vuodelle ollut kurssien kuvausten perusteella luvassa, joten katsoin parhaaksi luovuttaa. Politiikka oli arvosanojen perusteella mun vahvimpia aineita viime vuonna, mutta tuntui etten onnistunut sisäistämään asioita laisinkaan vaan opettelin lähinnä ulkoa kurssien sisältöjä ja kuuntelin ihan pihalla kun muut keskusteli tutoriaaleilla brittipolitiikan kiemuroista.

Kursseista kerron lisää myöhemmin, mutta näin tiivistettynä puolet syksyn opintopisteistä tulee antropologan kursseista ja niiden ohelle oon ottanut espanjaa ja maantietoa. Molemmat aineet oli mielessä viime vuonna, mutta espanja meni päällekkäin antropologian kurssin kanssa ja vaihdoin maantieteen viime hetkessä latinalaisen amerikan kulttuurihistoriaan, mitä kaduin tosi paljon myöhemmin. Kahtena seuraavana vuonna mun opiskelut koostuu 100% antropologiasta, joten päätin pyhittää tämän vuoden vapaavalintaiset kurssit hispanic studiesin ja human geographyn perusopinnoille. Olin viime vuonna tosi innoissani siitä miten sain politiikan ja antropologian kautta kaksi täysin erilaista näkökulmaa asioihin ja nyt mukaan heitetään vielä maantieteellinen näkökulma! Ihan mahtavaa!



Vuoden vanhempana ja viisaampana

Ehkä suurin helpotus viime vuoteen nähden on kuitenkin se, että tietää vähän paremmin mitä haluaa tehdä ja miten hommat täällä toimii. Ykkösvuotisille jutellessa muistaa miten monimutkaiselta kaikki vuosi sitten tuntui kun piti opiskelun aloittamisen lisäksi muuttaa uuteen maahan ja kaupunkiin, hankkia uusia kavereita ja tottua yliopiston menoon. Nyt on helppo vastailla kysymyksiin siitä moneen societyyn kannattaa liittyä, millaisia kursseja kannattaa ottaa, miten haastavaa opiskelu vieraalla kielellä on ja neuvoa niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin työnhaussa tai kirjaston tulostimen käytössä.

On myös helpottavaa miten paljon vähemmän asioista stressaa. Viime vuonna pelotti mennä ensimmäiselle luennolle ilman kirjoja, tänä vuonna en edes ajatellut ostaa niitä. Viime vuonna kaikki viralliset asiat piti saada hoidettua heti kun tänne muutti, tänä vuonna jaksoin käydä hakemassa uuden opiskelijakortin vasta neljä päivää saapumisen jälkeen, kasa virallisia papereita odottaa edelleen keittiönpöydällä ja esim. paikallista pankkitiliä mulla ei edelleenkään ole.




Uudet ongelmat

Pelkkää ruusuilla tanssimista ei tämän lukuvuoden alku kuitenkaan ole ollut. Asuntoloissa kaikki oli hoidettu meille valmiiksi ja jos ongelmia tuli apu oli sadan metrin päässä. Nyt omalla kontolla on lukemattomien virallisten asioiden hoitaminen ja siihen on ollut tottumista. Meille tipahtelee kirjeitä niin sähköyhtiöiltä kuin gas security –asioista ja linja käy kuumana landlordeille milloin mistäkin asiasta. Wifi-sopimuksien kanssa ollaan tapeltu koko kulunut viikko ja vihdoin kaikkien puhelimessa vietettyjen tuntien ja lukemattomien sähköpostien jälkeen vaikuttaa siltä, että wifi on meille tulossa. Landline-ongelmien takia asennus on tosin siirtynyt lokakuun puoleenvälin lokakuun alun sijaan.

Paperihommia saa pikkuhiljaa alkaa hoitamaan myös kevään vaihdon suhteen. New Mexicoon pitäisi lähettää niin kirjeitä omalta yliopistolta kuin todistuksia varallisuudesta. Kuumottaa myös aika paljon saanko mä sieltä opiskelija-asuntoa kun kyseessä on ns. kaupunki- eikä kampus-yliopisto. Toivotaan parasta!


***

Mulla on tulevilla viikoilla tulossa pari postausta  liittyen omaan elämään ja elämänmuutoksiin, mahdollisesti myös pari Skotlannin meinigeistä ja yliopistoelämästä! Palataan sen jälkeen viime kesän reissuun ja Nicaraguaan joka vei jalat alta!