Liike on viehättänyt mua niin kauan kuin jaksan muistaa. Se ettei tarvitse olla paikallaan. Että voi antaa elämän kuljettaa täydellä painolla. Kun mä lähdin mulla ei ollut mitään paikkaa mennä. Päätin elämän antaa heitellä. Antaa vallan sille liikkeelle. Ja sille kiehtovalle sanalle kodittomuus. Sille ettei kuulu yhtään mihinkään.
Kirjauduin ulos hostellista kolmen ensimmäisen yön jälkeen. Sen jälkeen heräsin jokainen aamu vailla tietoa siitä missä viettäisin sauraavan yöni. Muuttamisen viehätys alkoi rakoilla kun sairastuin. Päivää ennen joulua istuin kolme tuntia sairaalassa. Palasin hostelliin yhdeksi yöksi kuumehouruissa. Seuraavana päivänä lähdin taas. Kavereiden lukuisat sohvat ja kaikki ne paikat joihin ajauduin jotta voisin vain olla jossakin. Joka päivä kävin vaihtamassa laukkuni sisällön, valitsemassa kaksi kiloa esineitä joita elämälle tarvitsin. Jotkut päivät olivat rankkoja. Toisina päivinä nauroin ajatukselle siitä ettei mulla ollut kotia. Kun sain sängyn alleni nukuin väistämättä kellon ympäri.
Mä olisin voinut helposti rahoittaa yöni hostelleissa, nukkua valkoisten lakanoiden välissä lämmitetyissä huoneissa. Toisinaan teinkin niin. Kolmen aterian sijaan nautin yleensä päivässä yhden, mutta mun ei koskaan tarvinnut pakon sanelemana olla nälissään. Kodittomuus oli mulle tietynlainen vaihtoehto. Mulla ei ollut mahdollisuutta osoitteeseen ja ovikoodiin mutta olisin voinut rakentaa pesän väliaikaisesti hotellin seinien sisälle. Yhden oven taakse. Mä kuitenkin tiesin etten voisi. Mun oli pakko saada tietää lisää katujen ihmisiltä. Mä halusin päästä lähemmäs niiden todellisuutta. Mä halusin hetken yrittää nähdä maailman niiden silmin.
Multa kesti puolitoista viikkoa ymmärtää mitä kodittomuus todellisuudessa tarkoitti. Sitten löysin itseni istumasta metrossa neljättä tuntia putkeen. Kulkien keskuslinjaa edestakaisin. Istuen kierroksia kaupungin ympäri toisensa perään ettei olisi tarvinnut istua ulkona kylmässä ja pimeässä. Kun nousin ylös aseman portaita ja kohtasin pakkasen ja hyytävän tuulen todellisuus iski. Mulla oli paikka mihin mennä. Niillä muilla metrotunneleihin paenneilla tuskin oli.
Viime viikolla tietynlaisen kodittomuuden johdattelemana ojensin puolikkaan leipäpussin kerjäläiselle. Nainen tarttui ojennettuun käteeni kaksin käsin, katsoi silmiin, kumarsi syvään eikä kiitoksista tullut loppua. En ollut varautunut siihen. Sanoihin ja kiitokseen kyllä. Mutten siihen nöyryyteen. Siihen mitä yksi ele saa aikaan. Etten kääntänyt pois katsettani ja todennut ettei minulla ollut rahaa vaan avasin laukkuni ja tunnustin hetkeksi naisen olemassaolon tässä maailmassa. Se nainen näki mut itseään parempana. Oikeutettuna johonkin mihin sillä ei koskaan tule olemaan mahdollisuutta. Oikeutettu olen. Mutten missään mittakaavassa naista parempi.
Mulla on missio tälle vuodelle. Se on tehdä ihmisistä todellisia.
Oot ihana kun oot niin rohkee ja tosi inspiroiva!! Ihailen sua!:)
VastaaPoistaHahhahah kiitos :D
Poistasiä oot niin hurja. HURJAA.
VastaaPoistaElämä on HURJAA.
PoistaHui eikö sua pelota ;o Siellähän on vaarallista! Mää oon täällä jo ihan paineissani, ku kaikki kokoajan pelottelee jostain kidnappaajista sun muista :DD Mutta että siellä sitte tollanen vaaleatukkanen ja vaaleasilmänen, ni kannattaa kyllä olla varovainen!
VastaaPoistaHahhah mä von ihan rehellisesti sanoa että koskaan en oo ollut Kiinaa turvallisemmassa paikassa! Väittäisin että Helsinki on noin tuhat kertaa Kiinan suurkaupunkeja vaarallisempi mesta. Siis ihan oikeasti mulla on turvallisempi olo täällä kun Suomen katuja pitkin kävellessä :D
PoistaMutta kiitos huolenpidosta elossa ollaan ja kodillisia vihdoin ja viimein!
Sinä pikkuinen ihanuus, hurja nainen. Huh huh. Itse olen melkein kasvanut kotiini kiinni. =D
VastaaPoistaSulla on sentään koti mihin kasvaa kiinni. Vannon että jos mulla olisi oma pikku talo jossain niin olisin niin ylttiömäisen rakastunut siihen etten koskaan astuisi ulos :D
Poistasiis mitä en pysy kärryillä :D hylkäsitkö uuden perheen? mitä teet nyt? elämä on uskomatonta erisilmin katsottuna!
VastaaPoistaTiivistys alapuolella! Perheessä numero kolme majailen tällä hetkellä ja toivottavasti vuoteni loppuun asti :) Se on!
PoistaJätitkö taas perheen? Eikö siellä pitäis olla töitä tekemässä, eikä vain huvikseen rampata perheestä toiseen? Toki hauskaa saa pitää ja tutkia maailmaa, mutta ei anna susta hyvää kuvaa tuollainen perheestä perheeseen hyppely ja baareissa juokseminen. Korjaa toki jos olen väärässä. Tämän kuvan sinun touhuista vain nyt saa. En todellakaan millään pahalla tarkoita. Ihmetyttää vain kun itse aikanaan tein kovasti hommia kahdessa eri perheessä Kiinassa.
VastaaPoistaVähän monimutkasempi kuvio kyseessä. Mun hostmom oli suhteellisen kiinnostava persoona ja päätti tossa eräänä aamuna potkasta mut pihalle _täysin mitättömän väärinymmärryksen takia. Ja kun puhun täysin mitättömästä niin sitä se todella oli. Mun kanssa asiaa sen kummemmin selvittämättä hostmom soitti toimistolle ja käski ilmoittaa mulle että mun pitää häipyä. Kun selitin tilanteen toimistolle ja porukka sieltä hostmomille hän päätti että pitääkin mut. Mulla ei ollut kiinnostusta jäädä asumaan paikkaan mistä mut potkitaan ulos ilman mitään syytä eli tässä tiivistettynä syy miksi häivyin.
PoistaEn tiedä ootko itse ollu järjestön kautta vai ilman mutta en tosiaan oo ainoa tapaus joka vaihtaa / on vaihtanut perhettä useampaankin otteeseen. Tavannut täällä oon n. 30 au pairia joista puolet on vaihtanut perhettä vähintään kerran. Mun kanssa samoihin aikoihin Kiinaan tuli poika joka vaihtaa nyt neljättä kertaa. Mitenkään puolustelematta omia / muiden perheenvaihtoja voin todeta että suurin osa vaihtojen syystä on se että järjestö ottaa sisään kaikki perheet jotka rahaa tarjoavat. Siinä vaiheessa kun kohdalle sattuu ikävämpi perhe ja perheenvaihto tulee kysymykseen ei paljon kysellä että millainen perhe saisi olla vaan sä otat sen mitä tarjotaan tai maksat kaikki elinkustannuksesi niin kauan että parempi löytyy. Mun tapauksessa se kesti kaksi ja puoli viikkoa koska totesin että jossei homma toimi seuraavan kohdalla niin jätän ohjelman kesken. Mutta moni ottaa sen ensimmäisen mitä tarjotaan minkä virheen mäkin tein kun Beijingiin muutin.
Mutta joo mitä tohon baareissa juoksemiseen, vapaa-ajankäyttöön ymv. tulee niin mulla on tosiaan vaan 25 tuntia töitä viikossa joista yli puolet on viikonloppuna. Viikolla on siis suurimman osan ajasta vapaana ja sinne ajoitan baarireissuni tmv. menoni. Tottakai hoidan työni mutta mä haluan työni olevan myös mielekästä ja edellisessä perheessä se oli kaukana siitä.
Mulla olis kysymys, toivottavasti osaat edes hiukan vastata:)
VastaaPoistaEli olen nyt kasilla, ja oon ollu kiinasta ja pekingistä tosi kiinostunut jo kauan, ja mä oon koko yläasteen ajan ajatellut että jos hakis englantiin tai amerikkaan sisoppilaitokseen ysin jälkeen, mutta nyt on tullu semmonen että ehkä noi ei ookaan ihan mun juttu, ja se kiina vois olla se mihin oikeasti haluan.
Täs on vaan ongelmana, etten tiedä onko pekingissä yhtään kansainvälistä sisäoppilaitosta johon pääsisin, ja sisäoppilaitos koska siellä sit sais asua kun ei alaikänen yksin voi siellä asua?
Joka tapauksessa, oon miettiny myös vaihtoa, mutta sen ajatuksen oon tavallaan unohtanu jo koska jos mennään niin mennään kunnolla eikä tulla vuoden jälkeen suomeen opiskelemaan taas ne kolme vuotta.
Joten tiiätkö, onko sinne mahdollisuutta muuttaa yksin, opiskelemaan lukiota sisäoppilaitoksessa?:) opetuskieli pitäisi olla myös englanti koska sitä puhun sujuvasti:)myös kysyisin, kuinka vaarallinen paikka ja kuinka kalliit lukukausimaksut siellä voi olla?:)ymmärrän kyllä jos et tähän osaa vastata :Dja sulla on tosi kiva blogi, oon kaikki postaukset lukenu moneen kertaan!:)
Moi! Tähän hätään en kyllä osaa sanoa yhtään kansainvälisistä sisäoppilaitoksista. Kiinalaisia löytyy runsaasti mutten oo kuullut kyllä puhuttavan yhdestäkään missä opetus tapahtuisi englanniksi. Tarvitseeko koulun olla välttämättä Beijingissä? Voin kysellä asiasta paremmin tietäviltä spring festivalin jälkeen. Jos laitat mulle vaikka sähköpostilla sun emailin niin voin sinne sitten suoraan kirjoitella!
PoistaMitä hintaluokkaan tulee niin sen verran osaan sanoa että koulutuksen suhteen ei Kiinassa halvalla pääse ja kun puhutaan yksityisistä kansainvälisistä sisäoppilaitoksista niin hinnat on varmasti samaa luokkaa kuin jenkeissä ellei jopa enemmän. Kannattaa myös oikeasti ottaa huomioon aasialainen opiskelukulttuuri. Täälä ei todellakaan pääse helpolla! Opiskelua on kuutena päivänä viikossa lähes kellon ympäri ja läksyvuori on valtava. Mutta muuten suosittelen kyllä ehdottomasti kiinaan lähtemistä! Mitä turvallisuuteen tulee niin ihan varmasti turvallisempi kuin usa tai englanti. Vaikka Kiinasta ties mitä kauhukuvia maalaillaankin niin koskaan ei ole ollut yhtä turvallinen fiilis kuin täällä. Tällä hetkellä asun lähiöissä ja "huonommalla alueella" mutta ei kyllä koskaan ole pelottanut pistää nenää ulos ovesta. Riippuuhan se tietty ihmisestä ja omista ennakkoluuloista ja siitä miten turvallisuuden kokee mutta väittäisin että 95% mun tutuista marssii turvallisemmin mielin kiinan kuin helsingin katuja :)
Voi että. Ihan sydäntä raastaa välillä, kun on niin ikävä Kiinaan! Tätä ei voi tajuta kukaan muu kuin siellä asunut tai käynyt. Olen todellakin samaa mieltä, että ainakin länsimaalaiselle Kiina on turvallisin paikka mitä on. Itsekin yöt Hong Kongin, Shanghain ja Pekingin katuja tallanneena voin näin todeta.
VastaaPoistaVaikka on todella kornia sanoa, että sitten vasta tajuaa mitä itsellä on, kun näkee ettei joillain ole mitään. Se on kuitenkin totta. Välillä, kun tuntuu että elämä potkii päähän: ei ole varaa ostaa uutta paitaa tai laskujen maksu on viikon myöhässä, netti pätkii tms., silloin on aina pakko pamauttaa itseään näkymättömällä nuijalla päähän ja palata maan pinnalle. Kaikki järjestyy kyllä, ja mulla on sentään katto pään päällä.