Phan Thiet & Muine

Muine on leijasurffareiden kaupunki. Se on jotakuinkin ainoa asia jonka tiedän tuosta hassusta kaupungista ennen sinne saapumistani. Sekin tieto osoittautuu vääräksi, sillä kyseessä ei ole kaupunki laisinkaan. On vain kaksi pientä kylää ja niiden väliin jäävä rantaviiva joka on vuorattu ravintoloilla, kaupoilla ja majapaikoilla. Sitä rantakatua pitkin mun bussinikin kurvaa ja mä yritän tiirailla bussin ikkunasta rakennusten numeroita. En tiedä tarkalleen minne olen matkalla, mutta olipa se missä tahansa bussi tulisi todennäköisesti ajamaan sen ohi. Bussi tiputtaa mut lopulta rantakadun kaukaisimpaan kolkkaan ja mä päädyn kävelemään useamman kerran kadun päästä toiseen majapaikkaa etsiessäni. Kadun kaikki ylihintaiset hostellit on täynnä ja halpoja hotelleja täällä ei tunneta. Päädyn lopulta antamaan mahdollisuuden kadulla vastaan tulevalle jo useamma kerran hihaani nykineelle naiselle. Se vie mut kiemuraista polkua pitkin pois rantakadun hälinästä ja ojentaa mulle avaimen.

Se on hassu pieni asuinkompleksi. Vihreä pihamaa ja suuri joukko sille aukeavia ovia ja ikkunoita. Ulkokeittiö, koira ja riippumatossa päivät pitkät makoileva pulska vietnamilainen mies. Mä tunnun olevan paikan ainoa reissaaja - kaikki muut on leijasurffareita ja asettuneet asumaan sinne kuukausiksi. Enkä ihmettele. Mulla on ensimmäistä ja viimeistä kertaa retkeni aikana oma huone. Kylppärissä asuu joukko pieniä öttömönkiäisiä ja mun ovi ei mene lukkoon laisinkaan joten sidon sen aina yöksi kiinni mun sängynjalkaan. Iltaisin pelkään kovasti valtamerta ja kuuntelen ulkoa kantautuvaa venäläistä musiikkia myöhään yöhön. Kerran törmään asunnolle johtavalla polulla rottaan. Mutta kaikenkaikkiaan se on varsinkin hurmaava asuinkompleksi näin pieneksi, nimettömäksi ja rantakadun edullisimmaksi majapaikaksi.

Muine on häiritsevä hyvässä ja pahassa. Palmupuut huojuvat tuulessa kadun varrella ja auringonlaskut saavat koko maailman loistaaan punaisen eri sävyissä. Muine ei ole kuitenkaan perinteinen rantakohde, sillä hiekkaranta on pienen pieni ja hoitamaton ja tuuli puhaltaa voimakkaana päivästä toiseen. Silti koko rantakatu ja valtava turistibisnes tuntuu rakentuneen rantaloma ajatuksen ympärille ja rantakadulla jokainen paikallinen ja ulkomaalainen puhuu venäjää. Turistimassoista huolimatta siellä on jonkinlaista huolettomuutta. Suunnatonta kontrastia. Leijasurffareita joilla ei ole varaa syödä ulkona, mutta jotka elämäntapa toi Vietnamin rannoille ja ökyrikkaita turisteja jotka ovat vallanneet lyhyen rantakaistaleen aurinkotuoleillaan. Siellä on joukko huoliteltuja ravintoloita, joiden takapihalta löytyy kuitenkin sotkuinen kasa pieniä perinteisiä vietnamilaisia veneitä ja kalastusverkkoja, sekä baari, jonne kovin moni lomamatkailija ei ulkomuodon vuoksi eksy, mutta joka rantakadun ainoana tarjoaa pienen avoimen terassin merelle. Siellä pimeässä katselen ja kuuntelen merta livemusiikin kaikuessa baarin sisältä, edessä ruoka-annos jota ei tarjota menuussa, mutta jota pitää osata pyytää.

Mulla on vakkariravintola kaukana rantakadun menosta ja istun siellä aina iltaisin. Siellä ei ole terassia, enkä mä kykene pimeydeltä näkemään aaltoja vaikka ne iskeytyvät rantaan vain parin metrin päässä musta. Tähtitaivas on kuitenkin kaunis, tarjoilijat vilkuttelee mulle aina iloisesti ohi kulkiessani ja antaa toisinaan alennusta. Eräänä aamuna kävelen rannan kauimpaiseen nurkkaan ja hautaan varpaani hiekkaan. Tuuli heittelee mun hiuksia kasvoille eivätkä päiväkirjan sivut meinaa pysyä paikoillaan. On hämmentävän kirkasta ollakseen niin pilvistä. Poltan silti selkäni auringossa. Katselen kuinka ihmiset kiitävät pitkin merenpintaa leijan päässä roikkuen ja näen ensimmäistä kertaa elämässäni surffareita. Päätän että minäkin vielä joskus.

// Muine was such a weird place! It's trying hard to be a beach holiday destination but it's nothing like ones I've visited. The beach is tiny, it's always windy and it's just a bit tacky in there - in a way I like it though! If I would have been as rich as most of the people going there for holiday I would have tried windsurfing instead of wandering around aimlessly and burning myself while watching people riding the waves.