torstai 25. helmikuuta 2016

Goussainville, Ranska

Pariisin pohjoispuoli. 70-luvun alkupuolella siellä oli eräs hyvin geneerinen ranskalainen kylä. Sitten tuli lentokenttä. Sitten tuli lento-onnettomuus. Asukkaat kaikkosivat ja yli 40 vuotta osa Goussainvillen kaupungista on pysynyt hylättynä. Rakennukset lahoavat ja mätänevät hiljalleen. Niiden purkamisen sijaan pystytetään aitoja ja lukitaan menneisyys lukkojen taa. Kirkko on ainoa rakennus, jonka kuntoa ylläpidetään. Menolippu tänne kiitos.






Siellä oli autiota, hiljaista. Ei tavattu tai kohdattu ensimmäiseen puoleen tuntiin ristin sielua. Vaelleltiin pitkin pääkatua, jonka rakennukset näyttivät pysyneen koskemattomina vuosikymmeniä. Siellä oli sortuneita kattoja, muurattuja ovia ja ikkunoita, graffitein koristeltuja seiniä, suuria munalukkoja ja kaltereita. Siellä oli myös pieniä polkuja. Lähes kiinnikasvaneita reittejä puoliksi sortuneiden talojen taakse. Siellä ikkunoita ja ovia ei ollut vaivauduttu muuraamaan umpeen - tai jos olikin, oli joku ne hakannut auki. Tirkisteltiin sisään hylättyihin kylpyhuoneisiin ja punnittiin kattojen kestävyyttä. Löydettiin osittain palanut rakennus, jonka sisälle oli esteetön pääsy. Lattioissa oli niin monta reikää että ylös katsoessaan saattoi nähdä taivaan kolmen kerroksen läpi. Ikkunassa roikkuva takki oli ainoa talossa jäljellä oleva esine. Se ja takka, joka näytti hämmästyttävän hyväkuntoiselta suhteessa siihen ajatukseen, ettei kukaan ollut siihen kymmeniin vuosiin koskenut.






Ensimmäinen puoli kylästä on autio, toisella hylättyjen talojen keskelle on syntynyt asutuksia. Puhtaita seiniä, ehjiä ikkunoita ja rakennusten eteen pysäköityjä autoja. Jostain syystä kunnostettuja taloja on kuitenkin ripoteltu sinne tänne hylättyjen joukkoon  sen sijaan että yksi osa kylästä olisi kunnostettu. Mua karmii ajatella elämää kummitustalojen naapurissa. Siellä ihmiset elää kuitenkin ihan normaalia elämää. Sieltä löytyy uusi leikkipuisto ja kävelymatkan päästä kaikki palvelut. Kylän keskellä kohoava harmaa kirkko on yhä toiminnassa. Mietin kuka siellä oikein kävi sen jälkeen kun kyläläiset kaikkosivat.





Kestää ikuisuus löytää se hylätty kartano, josta kaikki puhuivat. Netistä löydetyt artikkelit, blogit ja ne kaksi hassua ranskalaista poikaa, jotka kuvasivat Goussainvillessä dokumenttia hylätyistä paikoista. Ne kertoivat kiivenneensä kahden aidan yli kartanolle päästäkseen päästäkseen ja näyttivät meille kuvia sen sisältä löytyneistä portaikoista ja seinälle maalatusta Väiskä Vemmelsäärestä. En tiedä mistä ne yhden ylimääräisen aidan repäisivät, mutta kartanon löydyttyä annoin niille rispektiä puolentoista metrin korkeudessa olevan ikkunaluukun läpi kiipeämisestä. Mä en edes yritä. Ulkoapäinkin se kartano näyttää kuitenkin lumoavalta. On vaikea kuvitella olosuhteita, joissa joku jättäisi sellaisen paikan taakseen.





Meidän juna Pariisiin on myöhässä lähes tunnin. Joku on heittäytynyt junan alle ja liikenne on seis. Istutaan kylmässä asemalaiturilla ja vilkuillaan varovaisesti olan yli muutaman penkin päässä hyvin agressiiviseksi kehkeytyvää sanaharkkaa. Parikymppisen tytön ja keski-ikäisen naisen tappelu on edennyt siihen pisteeseen, että tönimiseen on lähtenyt mukaan jo ulkopuolisia. Syyttävien sormien osoittelua, huutoa, väliin tulevia käsipareja. Joka kerta kun tappelun luulee keskeytyneen jompi kumpi osapuolista laukaisee vielä yhden kommentin, joka sytyttää seuraavan kipinän. Ihmiset alkavat lipumaan kauemmas. Kiinassa ihmiset huusi jatkuvasti toisilleen, mutta ymmärsin sanoja sieltä täältä ja tiesin ettei kukaan todellisuudessa kävisi toisen kurkkuun kiinni. Ehkä se johtui niistä betonilähiöistä ja ihmisten kommenteista lähiöiden pahamaineisuudesta, mutta mä melkein odotin jonkun vetävän taskustaan veitsen. Kun äänet vihdoin hiljenevät kysyn hiljaa kaveriltani tiesikö se mistä ne riiteli. Se vastasi niiden tapelleen paikasta asemalaiturin ainoan lämmittimen vieressä.

// I would have never thought abandoned village was something you could find in the suburbs of Paris. There it was however, slowly falling apart ad taken over by nature. Most of the building were far too collapsed to take a closer look but we managed to find our way into few. The mansion on the top of the hill was by far the most fascinating building in town. It was so hard to imagine the circumstances that made people leave behind something so magnificent 40 years ago.

10 kommenttia:

  1. Mä muistan joskus kuulleeni tosta paikasta. Kaikki autiot ja hylätyt paikat on ihan superkiehtovia, tonne on joskus pakko päästä kiertelemään. Omituista kyllä, että osassa tota paikkaa on elämää. Aika aavemaisen oloinen paikka tuo ns. normielämään. Mutta ehkä ne diggaa! Mä oon jonkun verran kiertänyt autioita paikkoja. Newportista, Rhode Islandista löydettiin autioitunut maatila tai vastaava ihan vahingossa. Ja täällä Tampereella (en tiedä mistä päin olet, joten sori jos toistan itsestäänselvyyksiä) on hylätty tulitikkutehdas, josta olen omaan blogiinikin kirjoitellut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään myös hurjasti autioista paikoista! Tää on ensimmäinen mitä oon ihan varta vasten lähtenyt etsimään mut Englannissa ja Kiinassa on tullut vastaan hylättyjä tehtaita ja asuinalueita missä on tullut pyörittyä. Mä luulen että noi ihmiset asuu tuolla ennemminkin olosuhteiden pakosta (vuokrataso ymv) kun vapaasta tahdostaan. Näin useita lapsiperheitä tuolla eikä toi mun näkökulmasta ainakaan ole se kaikkein ideaalein paikka kasvattaa perhettä.

      Oon käynyt Tampereella tasan kerran elämäni aikana eli tulitikkutehdas on ihan uus juttu! Sitten kun tulee Suomessa vietettyä pidempiä ajanjaksoja niin toi on listalla samoin kun Kruunuvuoren kartanot ja Porin taikatalo :)

      Poista
  2. Voi vitsi, miten kiehtova paikka! Mä niin haluan mennä tuonne jos ja kun meen Pariisiin uudelleen! Edellisellä kerralla ei ollutkaan kuin pari päivää aikaa nähdä tärkeimmät nähtävyydet. Pah, ei riitä mihinkään! Todella ihana blogi sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kannattaa kyllä käydä! Paikka ei oo kovin suuri mut harvoin sitä törmää kokonaisiin hylättyihin alueisiin. Ja joo Pariisiin pitää kyllä varata tosi paljon aikaa! Me oltiin viis päivää ja kokoajan menossa :) Kiitos!

      Poista
  3. Mä en oo tästä kuullut mutta kuulostaapa karmivalta ja kiehtovalta samaan aikaan, hhrrr! Mä en ikinä voisi asua tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi siisti paikka mut mä en usko että pystyisin tuolla elämään! En uskaltais ikinä mennä nukkumaan autiotalo naapurissa :D

      Poista
  4. I know this place, it is strong and very intense! your pictures are beautiful !

    VastaaPoista
  5. Vau, miten mä en oo koskaan kuullutkaan moisesta!? Uskomaton! En kyllä tiedä, uskaltaisinko itse lähteä paikan päälle, kuulostaa niin karmivalta, että tällasta tyyppiä joka katsoi Potter-leffat niiden pelottavuuden takia vasta lukioikäisenä, saattaa olla vähän vaikee kuvitella tuonne pyörimään... Mut vähintäänkin nää kuvat nähtyäni alkoi kyllä kiinnostamaan.
    Musta tuntuu, että ranskalaiset nostaa huutometeliriidan varsin herkästi. Pariisissa on muutenkin vähän (stereotyyppisesti) etelä-eurooppalaistyylinen, suorapuheinen meininki. Monesti on Pariisissa tullut käveltyä kauppaan tai ravintolaan, missä asiakas ja joku henkilökunnasta huutaa naama punaisena (kohteliaisuuksia unohtamatta) ja ovet paukkuu. Lämmittimestä riitely menee kyllä jo vähän yli meikäläisen ymmärryksen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuulin tästä ekaa kertaa kolme päivää ennen reissua ja silloinkin sattumalta, ei löydy yleisimpien turistikohteiden joukosta :D Yleisesti ottaen tuolla ei ollut musta kamalan pelottavaa - varsinkaan sitten kun kadulla vastaan alkoi tulla ihmisiä. Kuumottavimmat paikat oli silloin kun lähti seikkailemaan talojen pihoille ja sisälle eikä tiennyt asuuko siellä kodittomia ymv. Mut tosi siisti paikka!

      Mä en törmännyt tohon missään muualla Pariisissa! :D Olin jotenkin odottanut ranskalaisten olevan tosi sivistyneitä ja kohteliaita ja yhtäkkiä porukka olikin nyrkit pystyssä ja huutamassa kurkku suorana...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...