sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ulkomaille opiskelemaan? Mitä, missä, milloin ja miten?

Siinä vaiheessa kun mä päätin Kiinassa että ulkomaille on jäätävä ja yliopistoon lähdettävä mulla oli tosi suuria vaikeuksia löytää ns. tiivistä infopakettia siitä mitä kannattaa miettiä hakiessaan ulkomaille opiskelemaan, minne voi ja kannattaa hakea ja miten opiskelemaan haetaan näin ylipäätään. Informaatiota oli toki tarjolla runsaasti, mutta se tuntui olevan palasina siellä sun täällä: "Näin haet Britteihin", "millaista on opiskella Koreassa" tai "kannattaako lähteä Meksikoon opiskelemaan?". Koska mulla ei ollut mitään väliä minnepäin maailmaa lähden enkä näin ollen pystynyt googlettamaan tietoa yksittäisestä maasta tai edes maanosasta, mä olin aika hukassa sen suhteen mitä mun pitäisi ylipäätään ottaa huomioon yliopistoihin hakiessani. Käytännössä päädyin googlettamaan läpi puoli maailmaa ennen kuin tulin edes siihen päätökseen missä maanosassa mä tulisin opiskelemaan.

Yliopiston valitseminen on monen asian summa enkä mä usko että sitä täydellistä kaikki henkilökohtaiset vaatimukset täyttävää vaihtoehtoa on edes olemassa. Mä päätin kuitenkin listata mun silmissä oleellisimmat asiat mitkä kannattaa pitää mielessä jos ulkomailla opiskeleminen kutkuttaa mieltä! Jos aihe ei ole ajankohtainen kannattaa ehkä jättää teksti välistä koska asiaa on paljon. Mä yritin olla takertumatta pienimpiin yksityiskohtiin ettei tekstistä tulisi vielä pidempää, joten jotkut asiat on esitetty aika mustavalkoisesti.


Koulutuksen taso ja vastaavuus länsimaiseen/eurooppalaiseen/suomalaiseen tutkintoon

Siinä vaiheessa kun yliopistoa tai kohdemaata valitsee kannattaa ottaa huomioon tutkinnon vastaavuus niin Suomeen kuin länsimaihin verrattuna. Erot koulutuksen tasossa ympäri maailmaa on valtavat eikä tutkinnot paini samassa sarjassa toisten kanssa. Arvostettu koulu Aasiassa ei välttämättä ole arvostettu Euroopan työmarkkinoilla ja vaikka ajatuksena olisi hankkia tutkinto Thaimaassa ja työskennellä siellä loppuelämä kannattaa silti antaa vähän painoa sille mahdollisuudelle että elämä ja olosuhteet saattaa muuttua eikä itseään ole kiva löytää kymmenen vuoden kuluttua Lidlin kassalta siksi ettei kukaan ymmärrä kuinka hyvä Bangkokin yliopisto oikeasti on.

Jos ulkomaille lähtöä harkitsee kannattaa pitää mielessä että länsimaiset tutkinnot on usein kaikista arvostetuimpia. Vaikka mulla olisi ollut palava halu opiskella Kiinassa siitä ei päässyt yli eikä ympäri, että mun tutkinnolla ei todennäköisesti olisi ollut arvoa kenenkään muun kuin kiinalaisen silmissä ja mun työllistymismahdollisuudet olisi voineet olla todella huonot mun omalla alalla. Vaikka halu muuttaa Thaimaaseen olisi palava kannattaa siellä opiskelemisen hyötyjä ja haittoja oikeasti punnita. Oon kuullut tarinoita siitä miten jopa Briteissä opiskelleet ihmiset on palanneet Suomeen ja työnhakutilanteessa on suoraan kysytty vastaako tutkinto Suomessa suoritettua ja kyse on kuitenkin ollut Briteistä missä koulutuksen taso on yleisesti ottaen hyvä. Toisaalta on oleellista panna merkille ettei ulkomailla hankittu tutkinto ole aina ole pätevä Suomessa! Jos sä lähdet ulkomaille lukemaan esimerkiksi lakia sulla ei ole lakimiehen pätevyyksiä Suomessa. Tiettyjä töitä hakiessa on ulkomaiset tutkinnot tunnistettava Suomessa.

Asia ei ole täysin mustavalkoinen vaan yliopistorankingeja kannattaa katsella. Yksikään suomalainen yliopisto ei yltänyt tänä vuonna top50:een QS:n rankigeissa, mutta sen sijaan listalta löytyi useampi yliopisto Kiinasta, Hong Kongista ja Signaporesta vaikka Aasiassa ovatkin.


Yliopiston ja kurssien taso

Siinä missä yliopistot Suomessa tuntuu olevan jokseenkin samalla viivalla, on yliopistojen tason vaihtelevuus ja arvostus maailmalla todella suurta. Jos sulla on paperit Oxbridgesta tai Ivy-leaguesta sun ei tarvitse kantaa huolta huomisesta koska sä tulet työllistymään jo pelkällä yliopiston nimellä näin kärjistettynä. Eliittikoulut on massiivinen sijoitus jotka maksaa itsensä takaisin ns. "taatulla työllistymisellä" siinä missä tavallisissa yliopistoissa opiskeleville tulevaisuus on aika pitkälti kiinni omasta aktivisuudesta, taidoista ja suhteista. Suurimmalla osalla maista on omat ns. eliitti-yliopistot tai eliitti-tutkinnot ja vaikka yliopistoilla ei olisi Oxbridgen leimaa niin niiden arvo kuitenkin tiedostetaan. Esim. kiinalaiselle Tsinghuassa opiskeleminen on menolippu loistavaan tulevaisuuteen siinä missä St. Andrews on Skotlannissa todella arvostettu yliopisto. Kysymys kuuluu onko yliopiston tasolla merkitystä mikäli kyseessä ei ole eliitti-yliopisto? On ja ei. Suomalaisesta näkökulmasta ei ehkä niinkään, mutta mun ymmärryksen mukaan ainakin Briteissä yliopiston nimellä on paljon painoarvoa eikä sun tulevaisuuden työpaikat välttämättä katsele pelkästään sun yliopistoarvosanoja vaan myös sitä mistä koulusta olet valmistunut. Aberdeenin yliopisto ei ole ranking-listojen kärjessä mutta se on silti arvostettu yliopisto.

Vaikka yliopisto olisi hyvä se ei kuitenkaan takaa, että tietty kurssi edustaisi yliopiston parhaimmistoa. Kaikilla yliopistoilla on heikkoutensa ja vahvuutensa ja kurssien taso vaihtelee hurjasti koulusta riippuen! Googlailin nopeasti Aberdeenin sijoituksia kansainvälisillä listoilla ja yliopisto oli rankattu tänä vuonna sijalle 137. Environmental studies sijoittui kansainvälisellä tasolla sijoille 50-100, lakitutkinto 100-150 ja economics 150-200 eli eroa on. Brittienkin sisällä tutkintojen välillä oli suurta eroa. Aberdeenin lakikoulu oli sijalla 11/100, Business-tutkinto 20/117 ja Politiikan opinnot 35/83. Pelkkä yliopiston maine ei siis takaa että tutkinto olisi hyvä. Kannattaa myös olla yhteydessä yliopiston opiskelijoihin ja kysellä tarkempia tietoja koulutuksen tasosta ja kursseista, koska rankingitkaan ei kerro koko totuutta. Mä hylkäsin lopulta kokonaan ajatukseen Ruotsiin lähdöstä, koska kuulin vain negatiivista palautetta kursseista joille olin hakenut.

Lisäksi vaikka suuntautuminen ei ehkä kandi-tasolla ole vielä äärimmäisen tärkeää voi silti hakuvaiheessa tutkia mihin yliopistot painottaa tutkintojaan. Jokaisella alalla on omat painotuksensa ja mikäli esim. antropologiassa haluaa suuntautua pohjoisiin kulttuureihin on Aberdeen huomattavasti parempi vaihtoehto kuin muut antropologian tutkinnot Skotlannissa.


Tutkinto, sen pituus ja rakenne

Mielipiteitä on monia mutta mun mielestä yliopistoon ei ole mitään järkeä lähteä jos sulla ei ole mitään tietoa tai varmuutta siitä mitä haluat opiskella. Lukion jälkeen ihmisillä on yleensä älyttömät paineet päästä opiskelemaan jotain ja nimenomaan se yliopistoon pääseminen ja opiskeleminen on tärkeämpää kuin se mitä opiskelee. Vaikka Suomesta opinto- ja asumistuet saakin kannattaa silti harkita haluaako niitä tuhlata tutkintoon joka ei välttämättä ole se oma juttu. Eihän sitä täyttä varmuutta koskaan saa, mutta aika harva mun suoraan lukiosta yliopistoon suunnanneesta kavereista on päätynyt lopulta opiskelemaan sitä alaa mikä silloin lukiosta valmistuttua tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Viisastuuhan sitä "väärääkin" alaa opiskellessa paljon, mutta toisaalta mä viettäisin mieluummin pari vuotta pitäen hauskaa ja miettien mitä haluan tehdä kuin käyttäen kaikki opintotuet tutkintoon joka on ehkä oma juttu ja mahdollisesti maksaen vielä älyttömiä lukukausimaksuja.

Moni lähtisi varmasti kiistelemään senkin suhteen että onko mitään järkeä lähteä kouluttamaan itseään alalle joka ei takaa työllistymistä tai jonka koulutus ei palkkansa puolesta ns. maksa itseään takaisin. Mä oon kuitenkin aina olut sitä mieltä että jos lähdetään opiskelemaan niin tottakai opiskellaan alaa joka itseään kiinnostaa! Omat mielenkiinnot ykkösenä ja palkkaus ja työtilanne kakkosena! Tottakai tää on vähän kaksipiippuinen juttu ja mä voin rehellisesti sanoa että jos mä joutuisin maksamaan koulutuksesta yhtä paljon kuin suuri osa maailmasta raha voisi painaa vähän enemmän vaakakupissa. Suomessa ja monessa Euroopan maassa opiskelu on kuitenkin ilmaista ja sen takia mullakin on ollut mahdollisuus lähteä opiskelemaan sitä omaa juttua.

Tutkinnon pituus riippuu aika pitkälti opiskeltavasta alasta sekä opiskelumaasta. Ulkomaille haettessa haetaan yleensä pelkkään kandintutkintoon siinä missä Suomessa yliopistoon pääsy mahdollistaa yleensä myös maisterin paperien hankkimisen. Kandi on ulkomailla yleensä kolme vuotta ja pisimmillään jopa viisi. Suomeen verrattuna opintojen rakenne on kuitenkin monesti erilainen ja joustomahdollisuutta opiskelujen suorittamiseen käytettävän ajan suhteen ei juuri ole. Skotlannissa kandin paperit saa yleensä neljässä vuodessa eikä sitä voi nopeuttaa millään tavalla. Mulla on kuitenkin mahdollisuus "jäädä luokalle" mikäli en läpäise mun kursseja ja tällöin mun tutkinnosta tulee automaattisesti viisivuotinen. Viisivuotisia kandin tutkintojakin Skotlannista löytyy, mutta kannattaa punnita onko pelkkä kandi viiden vuoden opiskelujen arvoinen kun Suomessa samassa ajassa pystyy hankkimaan jo maisterin tutkinnon. On hyvä kuitenkin mainita että maisterin tutkinto kestää esim. Skotlannissa vain vuoden. Opiskelu Skotlannissa on lisäksi paljon "lukiomaisempaa" ja valvotumpaa kuin Suomessa eli sun läsnäoloa pidetään silmällä, poissaoloihin puututaan etkä sä voi juuri alkaa lorvailemaan.

Yliopistosta ja opiskelumaasta riippuen kannattaa myös selvittää kuinka helppoa tutkinnon vaihtaminen on mikäli sivuaine osoittautuu pääainetta kiinnostavammaksi. Aberdeenissa pääaineen vaihto käy sormia napsauttamalla, mutta oo kuullut että tilanne on aika erilainen jo ihan Skotlannin sisällä. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon että esim. Aberdeenissa sä opiskelet ensimmäisinä vuosina käytännössä vain sivuaineita. Vaikka mulla on kaksi pääainetta ne muodostaa silti vain puolet mun kursseista ensimmäisenä ja toisena vuotena.


Koulutuksen ja maan hintataso

Lukukausimaksut. Utopinen ajatus suomalaiselle joka mieluummin valittaa opintorahan pienuudesta kuin iloitsee ilmaisesta koulutuksesta. Faktahan on se että ulkomailla opiskelu ei usein ole ilmaista ja lainaa joutuu todennäköisesti nostamaan mikäli tutkinnon mielii suorittamaan. Lukukausimaksut vaihtelee pitkälti maasta ja tutkinnosta riippuen. Euroopassa lukukausimaksut on Brittejä lukuunottamatta yleisesti ottaen tosi pieniä. Ainakin Hollannissa, Irlannissa, Itävallassa, Sveitsissä, Italiassa ja Ranskassa lukukausimaksut pyörii yleisesti ottaen muutaman tonnin kieppeillä. Ainakin Norjassa, Ruotsissa ja Skotlannissa opiskelu on täysin ilmaista. Aasiassa lukukausimaksut on yleiseen hintatasoon nähden korkeita, mutta alle viidellä tonnilla per lukukausi pärjää yleensä silti hienosti. Jenkit, Kanada ja Australia on kaikista kalleimpia vaihtoehtoja ja lukukausimaksut on Brittien tapaan helposti sen kymppitonnin vuodelta. Lukukausimaksut vaihtelee kuitenkin suuresti myös maiden sisällä mikä kannattaa pitää mielessä vaihtoehtoja tutkiessa.

Kannattaako ylipistosta sitten maksaa jos se on mahdollista käydä ilmaiseksi? Se lienee jokaisen oma valinta. Mä puhuin aiemmin eliittiyliopistoista ja totesin että ne on musta hyvä sijoitus. Sulla voi olla kymmenien tuhansien eurojen lainat Oxfordin lakikoulujen jälkeen mutta sulla on todennäköisesti myös työpaikka ja sun tulot on niin suuret että pystyt maksamaan lainat takaisin. Vastaavasti voidaan miettiä onko järkeä lähteä opiskelemaan vaikka valokuvausta tai antropologiaa ja pulittaa tutkinnoista kamala summa jos töitä ei ole tai palkkaus on niin huono että päätyy kuitenkin lopulta sinne Sainsburyn kassalle yrittäessään maksaa velkoja pois. Näin kärjistetysti. Mä en henkilökohtaisesti lähtisi ottamaan kymmenien tuhansien eurojen lainoja vain ulkomailla opiskelemisen ilosta, mutta tosi monet ottaa ja on ihan sinut asian kanssa!

On ihan eri asia muuttaa Turkuun opiskelemaan vailla lukukausimaksuja ja pulittaa vuokraa opiskelijakämpästä laskuineen 400€ kuukaudessa kuin muuttaa Lontooseen, missä lukukausimaksut on kymppitonnin luokkaa ja huoneen vuokraamisesta pulittaa helposti 800€ kuukaudessa. Hintataso maiden ja kaupunkien välillä on ihan hurja ja vaikuttaa aika oleellisesti siihen kuinka paljon lainaa joutuu ottamaan tai säästöjä käyttämään. Oleellisimpia asioita jotka kannattaa ottaa huomioon on vuokra sekä ruoan hinta. Aasiassa yliopistot tarjoaa yleensä todella edullisia opiskeluasuntoloita jopa kalliimmilla alueilla. Skotlannissa ruoka on halvempaa kuin Suomessa, mutta yliopiston edullisimpien asuntoloiden huonevuokra kaupungin laidalla on vajaat 600€/kk. Australiassa kaikki on kallista ja mikäli mä lähtisin vaihtoon joutuisin maksamaan yliopiston asuntoloista vuokraa lähes 300€ viikossa. Budjettiin kannattaa lisätä myös mahdolliset lentokustannukset koska on ihan eri asia lentää Suomeen jouluksi Saksasta kuin Australiasta.


Kielitaito ja kohdemaan ja kaupungin miellyttävyys

Ulkomaille lähtiessä kannattaa punnita onko oma kielitaito niin hyvä että sillä pärjää ja riittääkö energia opiskelun lomassa myös kielen kanssa temppiluun ja sen tuomaan ylimääräiseen työhön. Mä olin puhunut englantia pääkielenä kuluneet kaksi vuotta ja koin puhuvani sitä sujuvasti, mutta mulla menee silti yhä kaksinkertainen aika lukea akateemiset tekstit läpi natiivipuhujaan verrattuna vaikka esim. luentojen seuraamisen suhteen mulla ei ole mitään ongelmia. Monet yliopistot kyselee IELTS:ejä ja muita kielitestejä varmistaakseen että opiskelijoiden englanti on tarpeeksi hyvä mutta ei sekään välttämättä mitään takaa. Mä kirjoitin englannista M:n mutta aika heikolla pohjalla olisin ollut jos olisin suoraan yliopistoon lähtenyt. Yksi mun lukion luokkakavereista kirjoitti L:n paperit ja lähti Saksaan opiskelemaan, mutta vaikka tyyppi puhui sujuvaa saksaa oli kielellä opiskelu yksinkertaisesti liian haastavaa ja koulu jäi kesken. Extra-työtä on siis todennäköisesti luvassa.

Toinen aika oleellinen juttu on kohdemaa. Minne tahansa sä lähdetkin sä joudut asumaan siinä maassa ja kaupungissa vähintään seuraavat kolme vuotta. Kohdemaan kielen ymmärtäminen helpottaa arkielämää suuresti, kavereita löytyy myös helpommin expat-piirien ulkopuolelta eikä sun tarvitse tuhlata ylimääräistä energiaa paikallisen kielen opettelemiseen. Jos Suomeen on kovin läheiset suhteet eikä ulkomailla ole tullut vietettyä pidempiä ajanjaksoja kannattaa harkita sitä haluaako lähteä maailman toiselle puolelle keskellä aivan vierasta kulttuuria ja sitoutua opiskeluihin siellä. Joillekin se voi olla myös mahtava seikkailu!

Kaupungin koolla ja sijainnilla pitäisi olla myös aika paljon vaikutusta yliopiston valinnassa. Vaikka pienessä norjalaisessa kalastajakylässä olisi tosi kiinnostava yliopisto haluatko sä muuttaa keskellä ei-mitään ja elää samoissa pienissä yliopistopiireissä seuraavat kolme vuotta? Haluatko sä muuttaa opiskelemaan pohjois-Kiinalaiseen kaupunkiin, jossa sä olet ainoa länsimaalainen eikä ulkomaalaista seuraa ole tarjolla muutamaan sataan kilometriin? Todennäköisesti et. Tai jos haluat niin hienoa, ainakin sä tiedät mitä haluat! Kuitenkin jos sä tiedät että isot kaupungit on sun juttu ja sä tarvitset menoa ja meininkiä Skotlannin perukoille muutto ei ehkä ole se kaikista otollisin vaihtoehto. Terveisiä vaan Aberdeenista, seuraavaan "suurkaupunkiin" on matkaa kolme tuntia julkisilla.


Miten ja milloin haetaan?

Käytännössä milloin vain. Aikaisimmillaan yliopistohaut alkaa vuotta ennen opintojen alkua, mutta vastaavasti kouluihin haetaan joissain maissa vain kuukausia ennen opintojen alkua. Toisinkuin Suomessa haut ei välttämättä ole maanlaajuisia vaan joudut mahdollisesti hakemaan joka kouluun erikseen. Toisaalta vaikka hakuprosessi olisi yhtenäinen on mahdollista että tiettyihin kouluihin tai tutkintoihin hakupäivämäärä on huomattavasti aiemmin kuin toisilla. Briteissä Oxfordin ja Cambridgen sekä suurimman osan lääketieteen tutkintojen osalta hakuaika umpeutuu jo edellisen vuoden lokakuussa siinä missä deadline on muiden kurssien osalta vasta tammikuussa. Hollannissa hakeminen on täysin yliopistokohtaista ja deadline voi vaihdella missä tahansa talven ja kevään välillä. Vastaavasti Saksassa haut keskittyy kesälle. Poikkeuksia löytyy myös jokaisesta maasta ja erityisesti lääketieteen ja taiteen tutkinnoille hakupäivämäärä voi olla huomattavasti aikaisempi kuin muilla tutkinnoilla.

Hakuprosessit vaihtelee myös suuresti maakohtaisesti. Siinä missä Suomessa haetaan papereilla ja pääsykokeilla monissa maissa pääsykokeita ei ole lainkaan mutta hakija joutuu kirjoittamaan motivaatiokirjeen ja hankkimaan suosituksia. Yliopistot laittaa edellä mainituille hyvin paljon painoa eli pelkillä arvosanoilla ei välttämättä kauhen pitkälle pötkitä. Hakujärjestelmät on joko maanlaajuisia tai yliopistokohtaisia ja jälkimmäisen tapauksessa esim. suositusten määrä voi vaihdella, Hollannissa jotkut tutkinnot pyysivät peräti kolmea. Luonnollisesti mikäli yliopistoihin haetaan erikseen voi opiskelupaikan valita myöhemmin sen perusteella mihin pääsee sisälle eikä kohteita tarvitse laittaa järjestykseen hakuvaiheessa. Briteissä haku on maanlaajuinen, mutta jokainen yliopisto lähettää ns. "tarjouksen" opiskelupaikasta ja lopullisen valinnan voi tehdä vasta kuukausia haun jälkeen.

Osa yliopistoista vaatii myös englanninkielen tasokokeen suorittamista ennen yliopistoon hyväksymistä, mutta sitä ei yleensä vaadita hakuvaiheessa vaan sen suorittamisesta tulee erillinen pyyntö.


Brittien, Irlannin, Ruotsin ja Hollannin hauista parilla sanalla

Kun mä hain vuosi sitten opiskelemaan mulle myönnettiin Skotlannin lisäksi opiskelupaikan myös Ruotsista. Irlanti oli mulle kakkosivaihtoehto ja Hollanti kolmonen ja vaikka kumpaankaan en papereita lopulta edes lähettänyt tuli järjestelmään tutkittua aikalailla. Alla lyhyesti mitä kautta ja milloin haetaan, kysymyksiä voi esittää mikäli niitä tulee vastaan! Ja jos jollain on kokemusta jonkun muun maan hauista lisään sen toki mieluusti listalle. The Complete University GuideTop UniversitiesStudy in EuropeIsory (britit) ja Maailmalle.net on hyviä sivustoja joilta löytyy paljon infoa yliopistoista, niiden rankingeista ja hakuprosesseista.

Britit - UCAS: in yhteishaku. Deadline on valtaosalla yliopistoista tammikuussa ja hakuvaiheessa vaaditaan arvosanojen lisäksi motivaatiokirje ja suositukset. Yliopistoja ei tarvitse laittaa mieluiseen järjestykseen vaan valinnan voi tehdä myöhemmin.

Irlanti - CAO:n yhteishaku. Deadline on yleensä helmikuun alussa ja hakua varten vaaditaan ylioppilastodistuksen (mikäli sellainen on) käännös ja monia tutkintoja varten kuusi kirjoitettua ainetta. Valinnan lopullisesta yliopistosta voi tehdä myöhemmin.

Hollanti - Yliopistokohtaiset haut. Jokaisen yliopiston sivuilta löytyy tietoa hakuprosessista ja deadlineista. Mun katselemieni tutkintojen kohdalla ne vaihteli helmikuusta toukokuuhun ja vaatimukset vaihteli pelkistä arvosanoista useisiin suosituksiin ja motivaatiokirjeisiin.

Ruotsi - Antagning.se yhteishaku. Laita yliopistot mieluiseen järjestykseen, liitä suomenkielinen ylioppilastodistus (mikäli sellainen on) ja laita paperit menemään. Hakuaikaa huhtikuuhun.

8 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus, itseä ainakin auttoi vaikka näillä näkymin mun suunta on Skotlantiin opiskelujen merkeissä vasta kahden vuoden kuluttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes ihanaa etten ihan turhaan tätä taikonut kasaan! :D Mä toivotan jo onnea näin etukäteen!

      Poista
  2. Kahlasin sun joka ikisen Skotlantiin liittyvän postauksen läpi ja en voi muuta sanoa ku että oon niin haltioissani! Upeita kuvia ja tosi sujuvaa tekstiä!

    Yritän löytää inspiraatiota kirjoittaa personal statementtiä. Se on ainoa keskeneräinen osa hakemustani ja deadline lähestyy kovaa vauhtia. Tarkoitus oli laittaa hakemus jo ennen joulua, mutten tietenkään jaksanut :D Haen Aberdeeniin opiskelemaan Film & Visual Culturea ja muualle Skotlantiin Film & Mediaa sekä Digital Media & Information Studies. Aberdeen olis kuitenkin ihan ykkösvaihtoehto, niin osaatko sanoa jotain yleisistä pääsyvaatimuksista? :)

    Oon kuitenkin vähän miettinyt jos jäisinkin välivuodelle ja kiertelisin maailmaa, ehkä jonnekkin aupairiksi ja Aasiaan reppureissailemaan. Jotenkin sun tarina anto uskoa, että välivuosienkin jälkeen voi palata opiskelun pariin ja jopa nauttia siitä. Voihan olla, että kun pitää vähän taukoa ja löytää sen oman alansa ja juttunsa niin opiskelustakin tulee paljon mielekkäämpää. Mua kuitenkin pelottaa, että jos jään välivuodelle niin en enää pysty palaamaan koulun penkille. Noh, onneksi on vielä aikaa miettiä! Skotlantiin nyt jokatapauksessa haen ja katson sitten keväällä mikä fiilis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei kiitos kauheesti :)

      Kuulostaa aika samalta kun mun hakemuksen lähettäminen :D En osaa sen suurempia neuvoja antaa kun että kirjota vaan kaikki omat vahvuutes ja ala-valintaa tukevat ajatukset paperille! Aberdeeniin on tosi helppo päästä sisälle verrattuna moneen samantasoiseen kouluun eli siinä mielessä sun lähtökohdat on hyvät. Eri aloille on erilaiset vaatimukset mutta antropologiaan vaadittiin vähintään E:tä kahdesta arvosanasta ja lopuista M:ää. Mä kirjoitin just sen EEMMM ja sisällä ollaan eli "huonommillakin" voi siis päästä opiskelemaan kun vaan laatii kirjeen huolella ja hankkii hyvät suositukset :)

      Mun mielestä kannattaa ehdottomasti pitää välivuosi ennen opiskeluja jos yhtään vaan tekee mieli! Helpompaa se on siinä vaiheessa kun kesken opiskelujen. Mutta riippuu tietty ihan ihmisestä! Niinkun sanoit niin onhan sulla aikaa miettiä. Viimeistään siinä vaiheessa kun offereita alkaa sadella :) Tsemppiä hakuihin ja personal statementin kirjottamiseen!

      Poista
  3. Mielettömän iso kiitos tästä tekstistä, ihanan informatiivinen ja tiivis ja mikä parasta, selkokielellä!! Mä seikkailen tällä hetkellä Australiassa aupparina ja tarkotus on hakea Ruotsiin opiskelemaan ensi vuonna, mutta tämä postaus sai pohtimaan, että haluanko sinne kuitenkaan, haluanko opiskelemaan, mitä haluan? Olen kaksi vuotta jälessä "Ihannetahdista", mutta vieläkään ei hajua mitä ihan aivan aikuisten oikeesti haluan! En tiedä, pitäiskö vaan hakea sinne, minne kuvittelen ehkä haluavani ja toivoa, että into ainetta kohtaan löytyy vai keksiä taas uusi kohde tai ohjelma uudelle välivuodelle. Ehkäpä se valaistus tulee joskus, aika vaan meinaa loppua kohta jo kevään hakujen kanssa, kun reissausvaihe alkaa kuukauden päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tästä oli apua! :) Mä olin kaksi vuotta "ihannetahdista" jäljessä kun mä Aberdeeniin päädyin mut en kyllä olis osannut kuvitella itseäni opiskelemaan yhtään aikaisemmin! Hakeahan voi aina ja varsinkin Ruotsiin on mun mielestä super helppoa hakea ihan vaikka kesken reissunkin jos mieluiset yliopistot on vaan tiedossa. Se kestää oikeasti ehkä kymmenen minuuttia :D Miettii sitten myöhemmin meneekö vai eikö mene jos sisälle pääsee!

      Poista
  4. Tulin juuri takaisin USA:sta jossa opiskelin kuusi vuotta (ja olen vielä kirjoittamassa sinne väikkäriä). Yksi jännä juttu on se, miten vähän suomalaisia USA:ssa näkyi. Esimerkiksi ruotsalaisia oli kaikkialla ja kaverit ihmettelivät missä kaikki suomalaiset opiskelijat ovat - kun kuitenkin tunsivat hyvin Suomen koulujärjestelmän hyvän maineen.

    Minulla oli ennestään Suomesta amk-tutkinto ja opiskelin kaksivuotisen master's-tutkinnon yhdessä yliopistossa ja sitten menin tohtoriopiskelijaksi toiseen. Ekaa varten piti ottaa laina, tokan rahoitin olemalla tutkimusassistenttina.

    En ole katunut päätöstä lähteä ulkomaille opiskelemaan - pikemminkin kadun sitä etten lähtenyt sinne jo aikaisemmin (vaikka heti lukion/armeijan jälkeen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että Jenkit on monelta poissuljettu vaihtoehto lukukausimaksujen puolesta. Aika harva haluaa ottaa lainaa lukukausimaksuja varten jos mahdollisuus on opiskella myös ilmaiseksi. Niillä joilla on varaa maksaa esim. Britit on varmasti paljon helpompi opiskelumaa kun sinne ei suomalaisena tarvita viisumeita, oleskelulupia ymv. Asia on tottakai eri jos mahdollisuutena on lähteä opiskelemaan esim. Oxbridgeen tai IVY Leagueen, mutta mä en muuten ainakaan henkilökohtaisesti lähtisi maksamaan tutkinnosta kymmeniätuhansia euroja :) Ulkomailla opiskelu on kuitenkin huippujuttu enkä mäkään ole koskaan tänne lähtöä katunut!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...