Skotlantilainen yliopisto hämmentää

Mä päädyin lopulta Suomeen viettämään kaksi viikkoa mun lomasta ja oon eilisillasta lähtien yrittänyt selvitä suomalaisen arjen keskellä. Ja nimenomaan selvitä. Olin pyörtyä järkytyksestä kun jäin Ikeassa pitelemään vessanovea auki muutaman askeleen päässä tuleville ihmisille eikä yksikään lausunut kiitosta. Myöhemmin illalla kaupanovi läimäistiin kiinni suoraan mun nenän edestä. Siinä sitten hengiteltiin syvään vaikka mieli teki lähinnä kirota koko maailma maanrakoon. Kuinka ihmiset voi olla noin helvetin töykeitä? Muistui sitten mieleen että nyt ollaan Suomessa eikä mun ehkä kuulu odottaa sen suurempia kiitoksia tai mukavia tekoja tuntemattomilta. Löytyy täältä kuitenkin kädessä pideltävä suihku, itsestään täyttyvä jääkaappi ja sänky jonka läpi en kykene tuntemaan ainuttakaan jousta, että ehkä mun pitäisi yrittää keskittyä enemmän näihin positiivisiin puoliin.

Ajatuksena oli kuitenkin tulla purkamaan läpi ajatuksia ensimmäisestä semesteristä tai lähinnä asioista jotka on nostattaneet suurta hämmennystä. Tää postaus tulee olemaan jokseenkin negatiivinen joten mainittakoon vielä erikseen että mä todella tykkään opiskelusta, mun yliopistosta ja Aberdeenista ja ensimmäinen semester oli kaikinpuolin mahtava! Oon vaan suuresti hämmästynyt ja ärsyyntynyt monista yliopistokäytännöistä täällä.

Mä olin etukäteen valmistautunut siihen, että tosi moni mun kurssilaisista olisi todennäköisesti mua nuorempi, vähemmän kypsä ja suhtautuisi opiskeluun vähän mua löysemmin. Mä olin kuitenkin pöyristynyt siitä, miten epäkypsiä ja epäkunnioittavia tosi monet mun kurssilaisista oli ja miten vähän monilla oli oikeasti kiinnostusta opiskelua kohtaan. Niillä kursseilla joissa läsnäololista ei kiertänyt luokkaa paikalla oli noin puolet opiskelijoista. Kurssilla jolla ei ollut listaa eikä loppukoetta, oli paikalla semesterin loppupuolella kaksikymmentä opiskelijaa kahdensadan sijaan. Mitä sitä nyt turhaan paikalle raahautumaan jos läsnäolo ei vaikuta arvosanaan eikä koetta varten tarvitse opiskella? Esseitä ihmiset alkoi kirjoittaa paria päivää ennen deadlinea ja kokeisiin luetaan korkeintaan pari viikkoa, mieluusti vielä vähemmän. Luentosaliin raahautuminen tai sieltä poistuminen oikeaan aikaan tuntui olevan äärimmäisen haastavaa todella monelle. Jokainen myöhästyy joskus, mutta musta oli ihan käsittämätöntä että porukka käveli vaan pokkana ulos salista kesken luennon jos aihe ei sattunut kiinnostamaan. Mieleen nousi ihan puhtaasti kysymys siitä että mitä nää ihmiset tekee täällä kun opiskelu ei näytä kiinnostavan. Jokainen saa vapaasti valita opiskeleeko vai ei sekä oman tutkintonsa ja kurssinsa eli sen suhteen ei pitäisi nousta ongelmia. Näitä too cool for school lapsia löytyi myös meidän asuntolasta aika paljon. Mikään muu ei tunnu kiinnostavan kuin biletys. Mulla sanottiin aina että on mahdotonta olla pääsemättä ensimmäisen vuoden kursseja läpi jos niiden eteen tekee yhtään töitä ja ensimmäisten semesterin osalta voin allekirjoittaa asian täysin. Silti mun vuosikursseilta löytyy useita luokalle jääneitä opiskelijoita enkä mä voi kuin ihmetellä että mitä ihmettä ne on oikein täällä viime vuonna tehneet.

Pakko myöntää, että myöskään yliopiston henkilökunta ja yliopiston koekäytännöt eivät juuri kannusta opiskelemaan. Ensimmäisen ja toisen vuoden arvosanoilla ei ole mitään merkitystä mikä käytännössä johtaa siihen, että kokeisiin opiskellaan tasan sen verran että niistä päästään läpi. Mä ajattelin ensin että tää ajatusmalli tulee pelkästään opiskelijoilta. Että mitä väliä vaikka mä saisin D:n enkä A:n koska sillä ei ole mitään merkitystä mun tulevaisuuden kannalta? Että ihan hyvin voin pitää hauskaa koko semesterin ja uhrata sitten viikon tai pari päivää kokeisiin lukemiseen kun kokeet alkaa. Väittäisin että aika harva on tullut ajatelleeksi että ne opiskelee tällä hetkellä pohjaa seuraavien vuosien opinnoille ja vaikka ne ei tällä hetkellä olisi ongelmissa huonojen arvosanojen takia ne tulee olemaan vuoden päästä kun niillä ei ole mitään käsitystä perusteista. Tiedättekö mä voisin olla jopa ihan ok tän asian kanssa, koska se ei oikeasti nouse monen mieleen, mutta musta oli ihan käsittämätöntä että meidän politiikan luennoitsija kehotti meitä opiskelemaan vain muutaman aiheen kunnolla ja pelaamaan omille vahvuuksille, koska jokaisesta kurssin aiheesta tulisi kysymys kokeeseen. Mun suu loksahti oikesti auki. Tyyppiä ei näyttänyt sen kummemmin kiinnostavan oppiiko kukaan mitään kunhan päästään kaikki kokeista läpi. Yliopiston koekäytännöt muuttui viime vuosista siinä määrin, että meillä tosiaan kysymys/kysymyksiä jokaisesta aiheesta ja saadaan vapaasti valita mihin vastataan. Arvatkaapa vain kuinka montaa opiskelijaa kiinnosti käydä läpi enemmän kuin kolme tai neljä aihetta? Niitä nauratti kun porukka pänttäsi viikkotolkulla kun vähemmälläkin pärjää. Mä nauroin siinä vaiheessa kun sain koepaperin eteeni ja suurin osa kysymyksistä oli yhdistelmiä useammasta eri aiheesta ja "vähemmälläkin pärjää" porukka käveli salista ulos ensimmäisen tunnin jälkeen.

Mä oon ollut aika yllättynyt siitä miten paljon mun kurssien taso vaihtelee. Siinä vaiheessa kun mä hain Britteihin opiskelemaan ja monet toitotti miten tärkeää on valita hyvä yliopisto ja hyvälaatuinen kurssi niin eipä tullut mieleenkään että se ero voi olla oikeasti näin iso. Antropologian laitos Aberdeenissa on tosi arvostettu ja sen huomaa kyllä kaikin puolin opetuksen tasosta. Mun antropologian tutoriaaleilla syvennyttiin luennoilla käytyihin aiheisiin, käytiin keskusteluja ja meidän tutor pisti meidät oikeasti miettimään asioita ja yhteyksiä. Politiikan tutoriaaleilla puolestaan vain muutamalla oli minkäänlaista aihetta tai rakennetta ja kaikki tutoriaalien keskustelut käytiin kolmen poliittisesti hyvin aktiivisen henkilön kesken ja kyseisten henkilöiden mielipiteet tuntuivat olevan ainoita joista meidän tutor oli edes kiinnostunut. Luentojen osalta antropologian luennoitsijat on olleet tosi intohimoisia aihettaan koskien, käyneet läpi rutkasti esimerkkejä ja omia kokemuksia ja luentojen jälkeen on vain jäänyt sellainen tunne että nää ihmiset rakastaa palavasti tätä alaa. Mun Global Issues Global Religions kurssin luennoitsijat oli myös tosi innostuneita luennoimaan ja kiinnostuneet myös opiskelijoiden mielipiteistä, mutta Latinalaisen Amerikan kurssilla mun luennoitsija ei saanut taiottua pienintäkään intohimon hippua opetukseensa ja politiikan kurssilla oli tasan yksi luennoitsija joka tuntui oikeasti olevan kiinnostunut asiasta josta puhui ja saamaan opiskelijat ajattelemaan. Vähän samansuuntaista menoa oli myös arvosanojen osalta. Politiikan ja Latinalaisen Amerikan kursseilla kaikki tuntui saavan esseiden arvosanoiksi joko A3, B2, C2 ja D2 eli ns. keskiarvosanoja (jos noita verrataisiin vaikka Suomen lukiosysteemiin niin ne olisi ns. täysiä numeroita eli kaikki "puolikkaat", plussat ja miinukset (B1, C3 jne.) loisti poissaolollaan). Antropologiassa ja Global Issues'issa puolestaan tunnuttiin näkevän huomattavasti enemmän vaivaa kurssitöiden arvostelussa ja mun tuttavapiirissä variaatio arvosanojen osalta oli huomattavasti suurempi kuin vaikka juuri politiikan osalta.

Tästä päästään mukavana aasinsiltana mun kansainvälisten suhteiden opiskeluihin ja niiden tulevaisuuteen. Politiikan ja kansainvälisten suhteiden tutkintojen rakenne muuttui tänä vuonna ja siinä missä niitä opiskeltiin ennen erikseen, opiskellaan me nyt yhteisiä johdantokursseja politiikan opiskelijoiden kanssa ensimmäiset kaksi vuotta ennen erikoistumista. Tottakai monet kurssilla käydyt asia on tosi tärkeitä sekä politiikassa että kansainvälisissä suhteissa mutta paino tuntuu olevan aika vahvasti siellä politiikassa ja näin lyhyesti sanottuna mun ykköskurssi oli suurimmilta osin ihan äärettömän tylsä ja kuiva ja kuten aiemmin mainitsin mun luennoitsijoilla ei ollut minkäänlaista tunteenpaloa aihetta kohtaan erästä rasismista ja rotuajattelusta paasaavaa naista lukuunottamatta. Luennoilla käytävät asiat oli monesti ns. itsestäänselvyyksiä ja lukulista täyttyi puolestaan aivan utopisista artikkeleista. Lisäksi suunilleen kolmasosa luennoista oli ns. "study skills" luentoja eikä sivuuttaneet politiikkaa millään muotoa. Hyödyllisiä tai ei niin olisikohan muutama noista voitu käyttää vähän syvällisempäään aiheiden läpikäymiseen? Kansainvälisten suhteiden opintojen hylkääminen on luonnollisesti käynyt mielessä muutaman kerran, mutta mä en vain pääse yli enkä ympäri siitä faktasta että ne aiheet mitkä muhun on iskenyt on iskenyt ja lujaa ja mä tiedän että jos mä kestän seuraavat kaksi tai kolme kurssia pääsen mä kolmannesta vuodesta eteenpäin opiskelemaan juuri niitä juttuja mitkä mua kiehtoo eli kansainvälistä rauhaa, terrorismia sekä köyhyyttä ja kansainvälistä järjestystä. Kolme kurssia perusteita pitäisi siis vielä jaksaa. Toivottavasti homma muuttuu vähän kiinnostavammaksi ensi vuoden puolella!

Siinä oli tämän hetkisiä ajatuksia opiskelusta. Kirjoittelin aiemmin lyhyesti Skotlannissa opiskelusta ja mun syksyn kursseista, mutta jos jollain on kiinnostusta kuulla enemmän niin kirjoittelen mieluusti asiasta kun aikaa kerrankin riittää. Yliopistohaku Britteihin umpeutuu tammikuun puolessa välissä ja mä ajattelin taikoa kasaan myös jonkunlaisen infopaketin UCAS-hauista, yliopiston valitsemisesta ja ulkomailla opiskelemisesta näin yleisestikin ottaen jos jotakuta sattuu kiinnostamaan? Googletin mä kuitenkin puoli maailmaa läpi ennen päätöstä lähteä Skotlantiin ja hain sen lisäksi myös Ruotsiin ja Hollanti oli varasijalla Skotlannin jälkeen. Eli jos ulkomailla opiskelu tai sinne opiskelemaan hakeminen kiinnostaa niin huutakaa hep.