Loch Ness

Aurinko paistaa sisään bussin ikkunasta ja maailma mun ympärillä hukkuu kultaiseen valoon. Mun ympärillä on tuhansia peltoja ja kukkuloita. Bussi koukkaa jokaisesta päätien liikenneympyrästä pienen pieniin kyliin, joilla on kaikilla samanlaiset pienet aukiot, harmaasta kivestä rakennetut talot ja muutama kirkko. Mun mielikuvat tiheästi asutusta Briteistä on muuttuneet aika radikaalisti tänne muuton jälkeen. Skotlanti tuntuu sekoitukselta valtavia erämaita ja peltojen vuoraamaa maaseutua, jonne on sinne tänne sijoiteltu pikkuisia kyliä ja muutama pieni suurkaupunki. Matka Aberdeenistä Invernessiin kesti bussilla neljä tuntia ja suurimmassa kaupungissa jonka ohi huristeltiin oli kaksikymmentätuhatta ihmistä.

Aurinko katosi näköpiiristä bussimatkalla Loch Nessille ja taivallee ilmestyi pilviverho. Hypättiin pois Urquhartin linnalla ja jostain syystä me oltiin kuviteltu, että järveä reunustaisivat kävelypolut tai että järvenranta olisi ylipäätään tavallisen tallaajan saavutettavissa. Eipä ollut. Ei maksettu kymmenen punnan sisäänpääsyä huonoimmille Skotlannissa näkemilleni raunioille ja näin ollen ei päästy ihailemaan järveä sen rannalta. Ei keksitty mitä muutakaan oltaisiin voitu tehty joten päätettiin tallata takaisin edelliseen kylään.

Niillä kukkuloilla on pieniä sinne tänne ripoteltuja suloisia taloja, lukematon määrä lampaita ja syksyn värinen metsä. Hevoset vaeltelivat pelloilla ja mä hypin onnellisena tien laidalta toiselle katsomaan lampaita, joista yksikään ei ollut kovin kiinnostunut mun läsnäolostani. Kylästä löydettiin käsityömarkkinat ja saatiin maistiaisiksi itsetehtyä nugaata joka oli äärettömän makeaa. Suklaa-appelsiinit maksoi ruokakaupassa vain punnan ja löydettiin vahingossa alueen kartta kun etsittiin istumapaikkaa lounasta varten. Järven rannalle ei ollut ensimmäistäkään polkua, mutta kylää ympäröivät kukkulat olivat niitä täynnä. Valittiin summanmutikassa yksi.

Reitti vei meidät läpi peltojen ja mutaisten polkujen kohti metsää, jonka saavutettuamme polku lähti hiljalleen kiemurtelemaan ylös kukkulan lakea kohti. Jouduin heittämään laukkuun sekä takin että villapaidan. Otettiin muutama hyvältä vaikuttava oikopolku ja päädyttiin ihan toiselle reitille ja lopulta kokonaan ulos reitiltä kun kivuttiin ylös erästä kallionseinämää. Sen laella meitä vastaan hyppi suurta kaksi koiraa, jotka pian katosivat metsään vanhemman pariskunnan perässä. Me heitettiin laukut kalliolle ja istuttiin sen reunalle katsomaan alas laaksoon aukeavaa näkymää. Se tuntui koko alueen lailla hukkuvan syksyn väreihin, joita yksikään mun valokuvistani ei onnistunut tallentamaan. Puiden oksilla roikkui naavaa ja lehmä ammui jossakin. Istuttiin penkille syömään hummusta ja aamu-unisina pilkottuna kasviksia.

Pimeän tultua värjöteltiin tunnin verran bussipysäkillä. Oltiin luettu aikataulua väärin ja kylässä kaikki oli kiinni. Invernessissä istuttiin loppuilta pubissa ja päädyttiin vahingossa puolalaiseen ruokakauppaan, jossa mä hipelöin innoissani pierogeja. Bussiasemalla meidän matkaan lyöttäytyi jokseenkin sekava rastatukkainen mies, jota meidän bussikuski ei ollut ottaa kyytiin. Kuski julisti tomerana ettei aineita nauttineita nuoria miehiä tarvitsisi päästää bussiin lainkaan, käski tämän olla ottamatta kontaktia keneenkään ja huuteli matkustajille että mikäli miehestä olisi harmia hänelle olisi ilmoitettava ja poika lentäisi samantien bussista. Ei sillä ollut tarpeeksi rahaa bussilippuun ja iloisena se jutteli takana istuvalle naiselle koko matkan, mutta niin vaan mies ajettiin päätepysäkilleen ja siellä kuski varmisteli että onhan joku tulossa häntä hakemaan ja kehoitti tyyppiä pitämään huolta itsestään. Siinä mä taas mietin että voi miten paljon mä tykkään Skotlannista. Täällä tuntuu jokaisella olevan sydän paikallaan.

Jos jollain on muuten tarjolla vinkkejä sen suhteen minne voisin tuhlata muutaman päivän lomastani kuulisin niitä mieluusti. Lähden Lontoosta näillä näkymin 9.1. ja Glasgowssa pitäisi olla 15.1 eli mulla olisi vajaa viikko tanssahdella jossain päin Brittejä vailla velvollisuuksia. Rajoituksena on lähinnä että paikkojen pitäisi olla megabussilla saavutettavissa (eli sinne pääsee Lontoosta ja sieltä pääsee Glasgowiin jotain kautta) ja sieltä pitäisi löytyä mieluisaa tekemistä jota varten ei tarvita paksua lompakkoa. Mieluusti ei tietysti lompakkoa lainkaan! Oon katsellut Walesia, mutta en tiedä yhtään kannattaako sinne mennä talvella saati sitten pitäisikö mulla olla siellä auto käytössä että pääsisin näkemään jotain. Toisena vaihtoehtona olisi jonkinlainen kombinaatio kaupungeista Liverpool, Manchester, Leeds, Sheffield ja Birmingham. Tai sitten Manchester yhdistettynä joko Bristoliin, Oxfordiin tai Chesteriin ja Peak Districtiin. Eli jos jollain on kokemuksia edellä mainituista paikoista ja kaupungeista kuulisin mieluusti minne niistä kannattaa/ei kannata mennä. Tai jos jollain on mainita joku ultimate must see paikka Briteissä joka sijaitsee välillä Lontoo-Skotlanti eikä ollut listalla niin siitäkin kuulisin mieluusti!