Oguri Shun

Julkinen ehdotus kiinan hallitukselle: Englanninkieliset opasteet.

Suunnitelmiin tuli muutos ja poistuin jo tänään ensi kertaa kotoa. Joojoo siis tää on ihan helppo reitti kävelet vaa tonne ja sit käännyt oikeelle ja siel on bussipysäkki ja sit ajat sillä metroasemalle. Arvatkaa löysinkö edes "tonne"? Siis ihan oikeasti kuinka sotkuinen voi yksi naapurusto olla? Mulla on hyvä suuntavaisto, mutta kun samanlaisia katuja samanlaisine taloineen jatkuu joka suuntaan on vähemmästäkin hukassa. Ehkä-tonne suunnistukseni tuotti kuitenkin tulosta ja vaivaiset puoli tuntia myöhemmin löysin itseni päätieltä! Aivoissani naksahti taas kerran jotain kriittisellä hetkellä ja päätin että hei, ei sinne metroasemalle varmaan niin pitkä matka ole! Kyllä sinne jaloinkin varmaan helposti pääsee! Joo niin varmaan. Löysin itseni metroasemalta vajaat kolme kilometriä myöhemmin kun olin ensin pyörinyt ees taas ympäri aluetta ja kävellyt kaiken kukkuraksi asemasta ohi. Miksei täällä ihan aikuisten oikeasti ole mitään opasteita? Kaikki mahdolliset turhuudet on kyllä kirjoitettu englanniksi (joku chemical factory mm. tuhannesti), mutta luonnollisesti metroasemalle ei ole minkäänlaisia opasteita. Eikä edes siihen pirun asemaan ole voitu kirjoittaa että metro! Onneksi multa luonnistuu olemattoman kiinan lisäksi verbaalinen viestintä. Siinä mä metrokarttaa heiluttelin ja selitin että qu (megalomaaninen kartan ravistus ja sormella suhaaminen) shenme zou. Ja perille löysin vaikkakin kuolemaa tehden. Hah!

Kävin siis tänään agencylla orientaatiossa. Kyseinen mesta sijaitsee näin sivumennen sanottuna pilvenpiirtäjässä maailman cooleimmassa kaupunginosassa. Voi tsiisus niitä näkymiä. Mun kiinan tunnit pidetään siis tuolla! Näyttää myös siltä että taidan saada yksityisopetusta kys. kielessä, koska oon niin surkea siinä kaikkiin muihin auppareihin verrattuna. Jaa ihaks tosi? No, en valita. Toivottavasti se opettaja on joku supervaativa ilkimys niin munkin kielitaito voisi lähteä noususuhdanteeseen. Tai olkoot kuka hyvänsä kunhan ei ainakaan Oguri Shun...

...mistä pääsemmekin sulavasti liukumaa postauksen tärkeimpään asiaan. Meillä on agencylla Oguri Shunin kiinalaisversio! Huutomerkkejä tähän nyt! Siis ihan ilmetty kopio! Jos ette viettäneet nuoruuttanne katsellen japanilaista draamaa niin kyseessä on siis japanilainen näyttelijä. Mies ei ehkä (perusihmistä) hurmaa ulkonäöllään, mutta on näytellyt sitäkin coolimpia (romanttisia) rooleja. Mulla oli toimistolla niin hauskaa ettei tosikaan. Yritin vaan pidätellä hymyä ja naurua. Ja siitähän se riemu repesi kun tää jätkä lähetettiin mun kanssa ostamaan puhelinkorttia. Ei ollu oikeasti todellista miten hihittelin vaan itsekseni koko matkan! SIIS OIKEASTI. En tiedä johtuuko tää saasteista vai kuumuudesta vai Kiinasta yleensä mutta oon nykyään ihan hysteerinen kaiken päänsisäisen toimintani kanssa! Siis en voinu kattoa tätä tyyppiä tyyliin silmiin! Olisin muuten vajonnut lattialle ja kuollut nauruun siihen paikkaan. Että halvat ne on munkin huvit! En tiedä miten selviän elossa keskiviikosta kun lähden uudestaan agencylle... :D Hymiö koska nauran ääneen tätä juttua kirjoittaessni. Siis oonko oikeasti näin kauhea?

Ps. Huomaatteko kuinka laadukkaaksi mun tekstit ja suomenkieli on muuttunut. Kyllä huomaa että pää on vähän pyörällä. Mun lempisanat on tästä päivästä lähtien sitten virallisesti myös ja oikeasti. 

Pps. ENSI KERRALLA KUVIA MÄ LUPAAN.

edit// Paras jäi kertomatta. Arvatkaa kuka ei löytänyt tietää kotiin? Osotteet lojuu sängyllä ja minä pyörin ympäriinsä miettien että mikähän se näistä satojen samannäköisten (siis oikeasti samannäköisten) talojen joukossa oikein on. Vaadittiin aika monta värää tietä ja käännöstä ennen kuin löysin perille tunnistettuani kuistilla olevan sateenvarjon. Wuhuu!