Viikkoa myöhemmin iskin sormeni kartalle ja päätin että tuonne mennään. Kilometrien kävelymatkan jälkeen samanlainen harmaa maisema pilkotti vasemmalla. Vastasin sen kutsuun.
Jostain syystä jaksan aina olla yhtä vaikuttunut elämästä täällä.
torstai 22. elokuuta 2013
Hutongit
Kiinalaiset asuinkorttelit. Vierailin niissä ensi kerran reilu viikko sitten, kun käytiin katsomassa Yu Gardenia. Siellä sadan metrin päässä turistimassoista, kerrostalojen ja vanhan kaupungin välissä pilkotti jotain mikä ei näyttänyt kuuluvan sinne lainkaan, mutta kuitenkin kuului sinne enemmän kuin mikään muu. Kun käveltiin halki sen harmauden, jossa lapset juoksivat ilman kenkiä ja naiset pesivät ruokaansa kadulla peltivadeissa tunsin ensi kertaa olevani Kiinassa. Siinä Kiinassa joka veti mua niin kovasti puoleensa
Viikkoa myöhemmin iskin sormeni kartalle ja päätin että tuonne mennään. Kilometrien kävelymatkan jälkeen samanlainen harmaa maisema pilkotti vasemmalla. Vastasin sen kutsuun.
Jostain syystä jaksan aina olla yhtä vaikuttunut elämästä täällä.
Viikkoa myöhemmin iskin sormeni kartalle ja päätin että tuonne mennään. Kilometrien kävelymatkan jälkeen samanlainen harmaa maisema pilkotti vasemmalla. Vastasin sen kutsuun.
Jostain syystä jaksan aina olla yhtä vaikuttunut elämästä täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaikuttavaa totta tosiaan! Kontrasti rähjäisten talojen ja uudennäköisten/siistien rattaiden ja vaatteiden välillä on hurja.
VastaaPoistaSanos muuta! Mtta siellä ne vaan keikkuu ja roikkuu harmaan keskellä!
PoistaTuossahan näkyy ihan talonosia murskana maassa, mitäköhän on tapahtunut? Onkos siellä muuten vielä ollut maanjäristyksiä tai muuta?
VastaaPoistaMä e usko että noiden kasojen taustallaonmitään suurempaa tarinaa. Ehkä ne on lojuneet liian kauan käyttämättöminä, ne on päätetty purkaa tai kunnostaa ja sitten homma on jäänyt puolitiehen eikä kukaan ole vaivautunut viemään roskia pois. Tai sitten tänne on iskenyt myrsky ja talot ovat jääneet sen tielle. En tiedä. Arvailua.
PoistaShanghai ei ole aktiivista aluetta eli maanjäristyksiä ei teoriassa pitäisi olla. Tai ainakaan kovin suuria sellaisia, mutta mistäs sitä koskaan tietää!
Uusi lukija ilmottautuu! Luin jokaisen postauksesi- alusta aina tähän viimeisimpään asti. Täytyy sanoa, että kuvien puuttuminen ei haittaa lähes ollenkaan, sillä tekstisi on niin hienosti, jotenkin ehkä "tuttavallisesti", kirjoitettua. Mainitsit ensimmäisessä postauksessasi, että sinulla olisi myös jonkin sortin kirjablogi..? Mahtaisitko olla niinkin ihana, ja linkittää sen tähän? Iso kiitos C: Niin, ja sekin piti vielä mainita, että oot ihan älyttömän rohkea: itse en varmasti olisi uskaltanut lähteä maahan, mikäli kielimuuri olisi ollut "noinkin suuri". Olen kyllä miettinyt lukion jälkeen au pairiksi lähtöä, mutta samalla kai iso muutos normaaliin pelottaa. Ehkä minäkin sitten jonain päivänä... Ota kaikki ilo irti noin mahtavasta tilaisuudesta! :)
VastaaPoistaEikä tää oli kyllä maailman ihanin kommentti! Oon otettu kiitos paljon :)
PoistaKielimuuri on kyllä asia, joka on vaikeuttanut mun elämää täällä enemmän kuin mikään. Mun kiina on täysin lapsenkengissä eikä ihmiset puhu englantia ja toisinaan on tosi vaikeaa sen takia. Ei sen takia ettei osaa kysyä missä on lähin kirjakauppa vaan se vaikuttaa tosi paljon henkisesti. Kaikki heikot hetket, jotka oon täällä kokenut on johtunut juuri tuosta kielimuurista. Ei se ole ideaalein tilanne lähteä maahan, jonka kieltä ei osaa puhua. En ole aupparoinnut englantia puhuvissa maissa, mutta voin kuvitella sen olevan paljon helpompaa. Jos on asenne kunnossa kaikki on kuitenkin paljon helpompaa. Pitää vain uskaltaa rikkoa omia rajoja ja luottaa siihen että pärjää. Pari yötä takaperin hyppäsin taksiin vailla minkäänlaista osoitetta tai käsitystä siitä, minne sen pitäisi mut viedä. Ei ollut yhteistä kieltä, mutta kotiovelle pääsin.
Kannattaa ehdottomasti lähteä! Se on iso muutos ja tiedän että monille ulkomaille lähtö on henkisesti huomattavasti vaikeampaa kuin mulle. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että mitä enemmän sitä pelkää sitä suuremmalla syyllä eivain kannata vaan pitää lähteä. Jonain päivänä se ei enää ole mahdollista ja sitte jäljellä on vain mitäjos.
Kirjablogi löytyy ja tietysti linkitän jos jotakuta vain kiinostaa! Sinne en ole nyt vähään aikaan ehtinyt kirjoittelemaan, mutta kunhan elämä tästä tasaantuu niin lukemisellekin jää toivottavasti taas aikaa :) ja osoite on tosiaan http://jamislibrary.blogspot.com
Ja jostain syystä jaksan aina olla vaikuttunut näistä sun postauksista. Oon ahkerasti seurannu sun matkaa siellä, mutta kyllä melkeen jo hävettää ku en oo kommentoinu mitään. Kirjotat mahtavasti, näitä on ilo lukea ! Paljon kaikkea hyvää sinne matkallesi.
VastaaPoistaHahah oon itekin maailman laiskin kommentoija eli en yhtään ihmettele! :D
PoistaMutta kiitos! Ja kiitos :)
Hejsan hani :) ilmottelen vaan et poistin edellisen blogin ja uusi on jo alla, eli edellisen perään ei kannata huudella ;)
VastaaPoistaOho katoppas vaan! Klikkailen itteni lukijaksi tonne uuteen :)
Poista