Vaikka elokuvia kohtaan mulla ei koskaan vastaavaa tunnesidetta kasvanut, oon mä silti istunut elokuvien ensi-illoissa aina Azkabanin vangista lähtien. Oon nähnyt leffat lukemattomat kerrat ja kahlasin läpi myös kaikki leffojen bonusmateriaalit. Kritisoin ahkerasti Harryn sinisiä silmiä ja no, käytännössa kaikkea mikä ei mennyt kirjojen juonenkäänteiden mukaisesti, mutta olin pakahtua onnesta aina uuden leffan tullessa ulos - varsinkin sen jälkeen kun kirjasarja oli tullut päätökseensä. Olin tiennyt Lontoon studioiden olemassaolosta pienen ikuisuuden, mutta en koskaan onnistunut taikomaan aikaa sinne lähtemiseen. Riemusta repeaminen kuvaa ehkä parhaiten sita olotilaa, kun kaivoin viime talvena syntymäpäivälahjasta lipun studioille.
Suuren salin ovet työnnettiin auki ja huumaannuin välittömästi lavasteista ja niistä puitteista, joissa tätä maailmaa oli kuvattu valkokankaalle. Samanaikaisesti mun aivot kävi kuitenkin ylikierroksilla yrittäessaan hahmottaa miten se kaikki oli tuotu yhteen ja kuinka pieniä lavasteet loppupeleissä olivat. Suuri sali oli yksi harvoista kokonaan rakennetuista tiloista, muista oli tarjolla vain seinä tai kaksi ja tuntui vaikealta hahmottaa miten elokuvien kohtaukset oli kuvattu niin monesta eri kulmasta noilla puitteilla. Oleskeluhuone ja dormitory tuntuivat äärettömän ahtailta Tylypahkan pikajunasta puhumattakaan ja tuntui käsittämättömältä että niissä oli koskaan mahduttu kuvaamaan koko filmiryhmän voimin. Viistokuja oli älyttomän lyhyt ja oli vaan pakko ihailla elokuvantekijöiden tyotä sen suhteen kuinka kuvakulmilla ja leikkauksilla (ja kuvankäsittelyllä) oli elokuvissa saatu aikaan niin järjettömia illuusioita.
Studioilla luudanvarret kohosivat käskystä ilmaan, työntekijät opettivat tekemään taikoja ja lisämaksusta sai kiivetä lentävälle luudanvarrelle. Siellä oli elokuvien puitteissa työskennelleitä ihmisiä kertomassa niiden työstä ja elokuvanteosta, sekä näyttamässa kuinka maahisten kasvot valmistetaan. Seinillä pyori videoita jotka näyttivat elokuvien teknistä osaamista ja nappuloita painamalla saattoi heilauttaa Weasleyn perheen paistinpannun pesemään itseään tai neulepuikot taikomaan villapaitaa. Siellä oli satoja tauluja kertomassa nippelitietoa siitä mille Pimennon pukujen värit perustuivat ja kuinka Hagridista saatiin niin jättimäisen suuri. Elokuvien raakafilmi-kohtauksia pyöri rinnakkain lopullisten versioiden kanssa ja itsensä saattoi kuvauttaa Tylypahkan pikajunassa. Kaikista vaikuttavimpina mä koin kuitenkin taiteilijoiden alkuperäiset suunnitelmat elokuvan kulisseista ja rekvisiitasta; ne valkoiset numeroita ja viivoja täynnä olevat piirrokset kolmivelhoturnajais-pokaalista ja bulgarialaisten laivasta, digitaaliset kuvitukset Tylyahosta ja lohikäärmeistä sekä paperimallit rakennuksista. Unohtamatta Tylypahkan metrien kokoista mallirakennelmaa, jolle lukuisat elokuvien kohtaukset perustuivat.
Mä olen yhä jokseenkin sanaton studiovierailun jäljiltä. Jos mun pitäisi kuvailla tuota paikkaa yhdellä sanalla se olisi todennäköisesti eeppinen. Mä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt minkään elokuvan lavasteissa ja olin ällikällä lyöty siitä miten monimutkainen prosessi pelkkä elokuvien kulissien luominen on ja miten pieni osa näyttelijoilla loppupeleissa on elokuvan teossa. Oon harrastanut pienimuotoista Potter-maratonia studio-kierroksen jälkeen ja kaikki elokuvat näyttäytyvät nyt aivan uudessa valossa. Niitä osaa arvostaa enemman. Niitä katsellessaan miettii miten kohtaukset on luotu ja kuinka suuri osa kohtauksen lavasteista on todellisia ja kuinka suuri osa on luotu tietokoneella. Joku voisi sanoa että elokuvat alkavat menettää hohdokkuutta kun niiden salaisuudet alkavat paljastua. Ehkä niin. Mä en tule koskaan pystymään katsomaan Pottereita samalla tavalla kuin ennen, mutta mun mielestä tämän studiokierroksen luoma ymmärrys elokuvanteosta on tehnyt elokuvamaailmasta tuhat kertaa mielenkiintoisemman entiseen verrattuna.
taa ei nyt liity mitenkaan potteriin vaikka pidinkin postauksesta kovasti, mutta mista noi legginssit on? :D
VastaaPoistaHaha legginssit on ostettu Primarkista tyyliin viis vuotta sitten et en tiedä löytyykö enää mistään :D
PoistaTää vois olla kaikki suoraan mun suusta, haha. Heti, kun aloin lukemaan tätä postausta niin tuli vaan sellanen olo, että "kuulostaa ihan multa". Kävin itsekin tuolla studioilla just maaliskuussa enkä oo ehkä vieläkään toipunu siitä reissusta!
VastaaPoistaVoi ei miä oon varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin ihan riemuissani tästä :D Mikä teema siellä oli maaliskuussa?
PoistaMä kans kävin tuolla pari vuotta sitten ja hyvä etten pillittänyt jostain nostalgialiikutuksesta jo siinä vaiheessa, kun ennen Suureen saliin pääsyä näytettiin se filminpätkä :D Puhumattakaan tuosta pienoismallihuoneesta. Oli tosi tunteita herättävä reissu! Silloin ei kyllä ollut tuota junalaituria ollenkaan, olisin halunnut nähdä!
VastaaPoistaMä olin itku kurkussa jo siinä vaiheessa kun oltiin siinä "julistehuoneessa" :D Kunnon nostalgiat todellakin! Toi näyttely muuttuu vissiin jossain maarin vuodesta toiseen? Hyvä keino rahasta kun porukka haluaa lähteä uudestaan kierrokselle...
PoistaMä haluun tuonne kans joskus! Mun mielestä noi ei oo surkeita kuvia, kun toi värimaailma on jotenkin just sellaisen taikamaailman oloinen (tosin en tiedä vastaako noi todellisuutta paikan päällä, mutta se ei haittaa).
VastaaPoistaJoo siis tuolla oli tollanen violetti/sininen/punertava valo tosi monessa tilassa :D Ehkä muuten just sen takia että siitä tulis vähän maagisempi! Mutta kiitos. Mä ainakin suosittelen lämpimästi vaikka hinta onkin aika suolainen!
PoistaVau! Mä olin kanssa aikoinaan Potter-fani, mutta eniten mua kiinnostaisi tuolla juuri tuo elokuvanteon tekniikka, että miten ne kaikki erikoisefektit oli saatu aikaan. Ja tietty Viistokujalle kävelemään pääsy!
VastaaPoistaToi oli kyllä todellinen elokuvateon tekniikkaan perehdytys! :D Mä en voi vieläkään uskoa millasia keinoja studiot käyttää elokuvantekoon ja millainen prosessi se oikeasti on!
PoistaVitsit tekisi mieli käydä tuolla! :O <3
VastaaPoista❀ Cinderella Days ❀
Kannattaa ihmeessä mennä jos Lontoossa tulee käytyä! :)
Poista