perjantai 2. syyskuuta 2016

Manuel Antonio National Park, Costa Rica

On niin aikainen aamu ettei edellisyön sade ole vielä lakannut. Sademetsässä on hiostavan kuuma, hiljainen tunnelma. Ollaan tähän aikaan aamusta puiston ensimmäisiä vierailijoita ja ainoat korviin kantautuvat äänet kuuluvat sademetsästä. Sillä on ihan omanlaisensa sävelmä. Polulla meidän jalkojen juuressa askelten töminää karkuun hyppii pienen pieniä sammakoita. Ne on varsin vekkuleita pieniä otuksia. Ja vihernuolimyrkkysammakoina kykeneväisiä pysäyttämään myrkyllään ihmisen sydämen, kuten myöhemmin googlauksen tuloksena selviää. Konnapolun päässä on vesiputous ja paluumatkalla tuijotan silmä kovana puunrungon koloon katoavaa punaista rapua. Ollaan kävelty vasta kymmenen minuuttia.



Metsä kohisee. Lauma apinoita lentää polun yli korkealla puunlatvoissa. Katselen miten ne ponnistavat vauhtia ja loikkaavat kevyesti puusta toiseen poikaset kyydissään. Hetken kuluttua polun reunustama metsä täyttyy punaisten rapujen merestä ja pian meitä vastaan löntystelee polkua pitkin pesukarhu. Jähmetytään paikoillemme, mutta otus viis veisaa meistä ja pian se sujahtaa kuivuneeseen joenuomaan ja alkaa kaivamaan maan alta rapuja aamiaiseksi. Ravut raksahtelevat pesukarhun hampaissa ja eläin on tuskin kadonnut mutkan taa kun joku ilmoittaa jo löytäneensä liskon polun toiselta puolelta. Tuntuu että koko maailman eläimet ovat pakkautuneet tähän puistoon.






Valkohäntäpeurat pistävät juoksuksi metsän siimeksessä ennen kuin ollaan edes ehditty huomata niiden olemassaolo. Aguteiksi arvelemani olennot viipeltävät nopeaan tahtiin pienissä laumoissa ympäri puistoa. Pienelle possumaisella olemuksellaan ne varastavat mun sydämen enkä malta koskaan ola pysähtymättä katselemaan niiden touhuja. Jännittävin hetki kaikista on kuitenkin se, kun suuren oksan latvustoihin tuijotteleman turistiryhmän inspiroimana mekin jäädään kuikuilemaan puussa makoilevaa olentoa. Laiskiainen. Siellä se hiljaa laskeutuu liaania pitkin maanpintaa kohti. Niin hiljaa että kun kaksi tuntia myöhemmin kävellään saman aukion poikki on otus laskeutunut vain metrin tai pari.






Tekee mieli huutaa siksi että kaikkialla on vain niin kaunista. Sade on lakannut ja harmaa taivas on alkanut väistyä auringon tieltä. Se värjää meren turkoosin siniseksi. Kierretään kaikki alueen näköalapaikat ja vieraillaan jokaisella karttaan merkityllä rannalla. Ne on utuisia, niiden hiekka on tummaa ja valkoiset aallot pyyhkäisevät koko rantahietikon yli. Juoksen aaltojen rannan päälle kuljettaman tukin päälle karkuun. Rannoilla kuulen vain aaltojen kovaäänistä kohinaa. Kaikilla paitsi sillä yhdellä rannalla. Sillä valkoista hiekkaa hohtavalla, jossa turistilaumat ottavat kiljahdellen kilpaa kuvia toisistaan, joutuvat pesukarhulauman ryöstämäksi ja jossa aallot nappaavat mukaansa liian lähelle rantaviivaa unohtuneita sandaaleja. Mun lenkkarit kastuvat läpimäriksi, mutta Tyynenmeren valtavissa aalloissa lilluessa siitä on vaikea murehtia.

Kun iltapäivällä vaelletaan pois puistosta olo on onnellinen. Ollaan nähty niin paljon enemmän kuin uskalsin edes haaveilla. Niin monia lajeja, joihin useimmat puistossa vierailevat ihmiset eivät edes törmää. Manuel Antonio jäi reissun kohokohdaksi eläinbongauksen osalta. Se jäi muistoihin myös Costa Rican parhaana päivänä ja yhtenä väli-Amerikan kauniimmista kansallispuistoista.





MANUEL ANTONIO VINKIT

Vierailuaika: Suosittelen saapumaan paikan päälle heti kun puisto avautuu. Aamuisin näkee eniten eläimiä, paikalla on vähiten turisteja ja lämpötilat ovat siedettävät. Puistoon päivittäin myytävien lippujen määrä on myös rajoitettu eli high seasonilla mattimyöhäisille voidaan myydä ei-oota. 
Vierailun kesto: Me vietettiin Manuel Antoniossa kuutisen tuntia ja ehdittiin siinä ajassa kiertää kaikki vaelluspolut, syödä lounasta ja viettää aikaa rannalla. 
Kulkuyhteydet: San Josesta pääsee kanabussilla suoraan Queposiin ja matka kestää kolmisen tuntia. Paikallisbussi Queposista Manuel Antonioon kulkee puolen tunnin välein ja kestää parikymmentä minuuttia. 
Hinta: Sisäänpääsymaksu on 16$ ulkomaalaisille. Lisämaksusta voi paikan päällä lunastaa itselleen oppaan, mutta eläimien bongaus on puistossa omien kokemuksien perusteella niin helppoa, etten siitä lähtisi maksamaan. 
Muuta huomioitavaa: Vaelluspolut on todella hyväkuntoisia ja helppokulkuisia ja hyvällä peruskunnolla pääsee pitkälle. Rannan aallokko on voimakas ja kamat kannattaa uimisen ajaksi jättää niin kauas rannasta kuin mahdollista. Eläimet puistossa ovat tottuneita vierailijoihin ja eväät lähtevät helposti apinoiden ja pesukarhujen matkaan.

10 kommenttia:

  1. Mä haluan, haluan, haluan tuonne! :D Näin eläinbongarina Costa Rica on ollut korkealla haaveissa jo pitkään, mutta aina on tullut sitten jotain muuta (esim. Afrikka). Lennot on olleet kalliita ja koko Costa Ricakin on ollut kalliiksi ja jenkkituristien liikakansoittamaksi haukuttu. Mutta vaikka niin olisikin, niin kyllä tälläiset paikat kuin Manuel Antonion kansallispuisto pelastaa paljon. Luulen, että voisin viettää tuolla viikon vain eläimiä ihmetellen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin sillon kun luin teidän mahdollisista matkasuunnitelmista että Costa Ricassa riittäis ainakin eläimiä teille! Mut onhan se ihan törkeän kallis ja jenkkien kanariansaaret -tyyppinen kohde joka tuntuu välillä elävän vaan sille turismille. Tää kansallispuisto pelasti kyllä koko Costa Rican reissynpätkän! En ollu koskaan nähnyt villieläimiä luonnossa Suomen ulkopuolella ja tuolla tuntui siltä että joulu ois tullu puol vuotta etukäteen :D

      Poista
  2. Laiskiaiset <3 Ne on mun idoleita! Tuli kyllä heti himo lähteä tonne bongailemaan niitä ja muitakin eläimiä. Toukokuinen reissuni Peruun oli mun ensikosketus Etelä-Amerikkaan ja sen jälkeen se ja Väli-Amerikka ovat houkutelleet valtavasti. Toivottavasti pääsisin pian takaisin niille nurkille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu lähtisin kyllä takaisin lattareihin koska tahansa! Lennot noille nurkille tuppaa olemaan vaan ihan pirun kalliita verrattuna vaikkapa Aasiaan et mä saan ainakin säästää ikuisuuden ennen seuraavaa reissua :D

      Poista
  3. Mä oon tosi fiiliksissä näistä sun Costa Rica -postauksista! Niin kuin edellisessä kommentissa totesinkin, mä kyllä tykästyin maahan ihan älyttömästi ja nyt kun meidän reissusta on pian jo yli viisi vuotta aikaa, tuntuu sairaan kivalta palailla näihin tuttuihin paikkoihin sun blogin kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin kuvitella että Costa Rica on ollu vähän erilainen paikka joskus viis vuotta sitten! Mutta toisaalta taas eipä kansallispuistoissa yleensä juuri muu muutu kuin turistien määrä ja polkujen kunto :)

      Poista
  4. Ihana lukea näitä Väli-Amerikan postauksia! Hurjan hienoa luontoa :-)
    Mua kiinnostais et mitä kameraa sä käytät? Itse hajotin omani ja pohdin tässä nyt uuden ostoa, valinnanvaraa vaan tuntuu olevan niin paljon, etten millään osaa päättää. Sun kuvat on aina tosi hienoja joten ois kiva tietää että mitä käytät niiden ottamiseen :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Canonin 450D ja siinä Sigman 17-70mm f/2.8-4 MACRO HSM linssi + linssin päässä joko uv-suoja tai polarisaatiolinssi. Runko on älyttömän vanha eikä varmaan enää edes myynnissä, mut linssistä oon tykännyt tosi paljon! Ton linssin hinnalla saa kyllä varmaan kokonaisen kameran enkä menis ihan vannomaan pelkän kameran nimeen koska munkin oma vetelee viimisiään ja oon saanu käyttää photoshoppia toisinaan aika tehokkaasti ennen näidenkään kuvien postaamista :D Tulipa tarina mutta siis Canonin järkkäreitä oon aina käyttänyt ja linssistähän se enemmän riippuu millasia kuvia tulee kun siitä rungosta!

      Poista
  5. Ei vitsi, nyt löysin kyllä niin kivan blogin, että pakko oli klikkailla itseni lukijaksi! Hurjan mielenkiintoisia reissupostauksia ja aihe tietysti itsellekin sydäntä lähellä näin jonkin sortin matkabloggaajana :D Innolla jään odottelemaan tulevia postauksia ja sillä välin lähdenkin tutustumaan vnahempiin postauksiin tarkemmin :-)

    Terkuin Fiia / Fiiaelina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät! :) Oli pakko käydä tsekkaamassa sunkin blogi kun nimi näytti niin tutulta. Oon iyse asiassa kuvitellut sun blogia lukevani mut blogger ei oo ainakaan päivittänyt niitä lukemistoon... Nyt on sekin korjattu!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...