Xujiahui

Xujiahuin metroasemalla on kahdeksantoista uloskäyntiä. Koska kaikki maanalaiset tilat ovat ilmastoituja, kulkevat ihmiset katujen sijaan maan alla. Parikymmentä uloskäyntiä voi kuulostaa paljolta, mutta uskokaa huviksenne ettei se ole sitä. Määrästään huolimatta uloskäynnit kattavat kärpäsenkokoisen lähtin Xujiahuista, joka puolestaan on vain yksi pienen pieni metropysäkki Shanghaissa. Täällä tuntee olonsa pieneksi.

Eilen kävi vielä alkuviikkoistakin nolommin. Selvisin vaikeuksitta metrolle, sieltä ulos ja aina oikean rakennuksen aulaan. Harmi vaan etten muistanut missä kerroksessa agencyni sijaitsee. Puhelimeen ei vastata eikä ovimies puhu englantia. Mitä tekee suomalainen? No lähtee tietysti sahaamaan kerroksia sattumanvaraisesti! Se saattoi olla kahdeksan, vai olikohan kaksitoista sittenkin? Eikun nyt tiedän: 24! No ei sitten... Ravasin summanmutikassa noin kymmenessä kerroksessa ennen kuin pystyin myöntämään tappioni. Neljäkymmentä kerrosta on vain yksinkertaisesti liikaa. Pilvenpiirtäjä vs blondi 1-0. 

40 minuuttia saapumiseni jälkeen olin edelleen avuttomassa tilassa. Päätin lähteä kotiin. Kaksi minuuttia myöhemmin metroasemalla sain informaationtäytteisen puhelun ja seuraavat kaksi myöhemmin seisoin taas siellä pirun hississä. Onko mun pakko olla näin tyhmä? Miksi sen täytyy aina olla minä joka on kujalla? Hengissä kuitenkin selvittiin, Shanghain muut aupparit tavattiin ja perjantai-aamuna starttaavat kiinantunnit. Wo xihuan Zhongguo!