Shanghain valot

Olen matkustanut kotiin yötaksilla tietämättä osoitettani ja osaamatta kertoa sanallakaan mihin olen matkalla. Olen syönyt kananjalkoja luineen ja rustoineen, koska kukaan ei muistanut kertoa että ne kuuluu sylkäistä pois. Olen juossut pitkin öisiä Shanghain katuja ja nukkunut aamukuuden metrossa matkalla kotiin. Olen matkustanut lautalla Huangpi-joen yli ja maksanut siitä kolmekymmentä senttiä.

Olen elänyt täysillä. Hetkessä. Viime viikko oli kiistatta yksi elämäni parhaista. Olen tehnyt ja kokenut asioita, jotka tulen muistamaan vielä vuosikymmenten kuluttua. Asioita, joita kertaan mielessäni vielä kuolinvuoteellani. Suurinta osaa en pysty vielä kertomaan, en ilman kuvia, mutta jostain voi aina aloittaa.

Koin yhden elämäni vaikuttavimmista hetkistä kun astuin reilu viikko sitten metrotunnelista ja kohtasin People's Squaren valot ensimmäistä kertaa. Breathtaking. Ei maailmassa ole sanoja, joilla sitä voisi paremmin kuvailla. Kävelin ympäriinsä suu auki ja katse taivaissa, täysin haltioituneena maailmasta jota en koskaan uskonut kokevani omakseni. Se oli niin epätodellisen todellista, että kävin viime viikolla katsomassa valoja neljästi. Nyt ne kuuluvat sinne, nyt tiedän mitä osata odottaa. Silti ne ovat aina yhtä uskomattoman upeat.

Anteeksi etten osaa ikuistaa valoja kameralla niin, että tekin näkisitte niiden loiston.

Onneksi on olemassa Nanjing Lu. Sitä katua pitkin olen juossut koko loppuelämäni edestä. Siellä edes minä en voi epäonnistua valojen ikuistamisessa.