Mä lähden Lontooseen! Tai Lontoon lähiöihin jos ihan tarkkoja ollaan, mutta suunta on sama! Ei ehkä ensimmäinen paikka mistä mut kuvittelisi löytävänsä, mutta menolippu on taskussa ja Suomessa on tämän vuoden puolella enää 40 päivää jäljellä. Iik sanon minä. Lontoota kohtaan mulla ei ole suurempia intressejä miljoonakaupunki fiilistä lukuunottamatta, mutta ihmisten perässä mä sinne lähdenkin. Ja niiden seurassa kelpaa istuskella minkä kaupungin lähiöissä tahansa!
Kiinan ja kaakkois-Aasian tovereiden naamoja lähden siis Englantiin metsästämään. Tarkoitus olisi viettää Lontoon etelä-nurkissa viikko tai pari, koukata Bristoliin jossain sopivassa kolosessa ja suunnata sitten Lancasterin ja Glasgown kautta Aberdeeniin. Mä olen olevinaan suunnitellut kaiken valmiiksi, mutta eiköhän tonne pari muuttujaa mahdu mukaan. Varsinkin kun mun suunnitelmat pitää yleensä sen max. kolme päivää.
Mun matka päättyy Skotlantiin Aberdeenin maisemiin, mistä blogi päivittyy tosiaan seuraavat neljä vuotta. Jaiks. Fiilikset on vähän vaihtelevat. Toisaalta mä oon tosi innoissani, että mä pääsen opiskelemaan aineita, jotka tuntuu just eikä melkein mun jutuilta, mutta toisaalta mieltä kaihertaa, että mihin mä tällä oikein pyrin? Mä en vain näe itseäni neljän vuoden kuluttua aikuisena, jolla on vakituinen työpaikka tai scholarship maisterin tutkintoa varten. Toisaalta en mä näe niitä 17-vuotiaitakaan, jotka pohtii parhaita viinanhankitakeinoja kilpaa koulun facebook-seinällä. Ehkä me ollaan kaikki enemmän tai vähemmän samassa veneessä. Mua kyllä vähän pelottaa olla samassa veneessä noiden kanssa.
Muutoin elämään kuuluu hyvää. Päivät on pitkiä ja pitkästyttäviä, mutta energiaa riittää. Kengät ja sydämensyke on saaneet kyytiä kun oon juoksennellut pitkin metsiköitä neljänä päivänä viikossa. Oon löytänyt jostain polttavaa intoa käsitellä kuvia, päivitellä blogia ja viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä: Mä sain töitä! Kuka saa täyspäiväisen duunipaikan keskellä kesää viikon varoitusajalla? Ja vielä mun aikataulujen puitteissa? No minä! Maailma hellii mua taas. On hellinyt siitä asti kun mä opin rakastamaan mun elämää.
Tulisipa elokuu pian. Mä lasken jo päiviä lähtöön.
Kuvat Lontoon reissulta 2012
Sun suunnitelmat kuulostaa taas ihanilta! Jos sulla on yksinäinen hetki ja kaipaisit tavata uusia naamoja (ihan kun niihin ei muutenkin törmäisi :D), niin olisi kyllä mahtavaa tavata täällä Englannissa - jos muka uskallat treffata tällaisen blogistalkkerin...
VastaaPoistaMua kiinnostaisi muuten kuulla Skotlantiin opiskelemaan lähtemisestä enemmänkin. Vaikka niistä lukukausimaksuista ja muista pakollisista pahoista!
Mä en uskalla luvata mitään koska en tiedä mun kavereiden aikatauluista (eli mun aikatauluista), mutta jos niille sattuu pitkiä työpäiviä niin kyllä me voidaan jossaan nähä! Voin laittaa sulle vaikka kommenttia kun tiiän asioista vähän enemmän. Mitään suurempia informaatiopläjäyksiä Skotlannista en kyllä osaa luvata :D
PoistaOho. Mä en ole vähään aikaan täällä käynyt, ja nyt pääsin lukemaan, että olet suuntaamassa Aberdeeniin. Sinne olen minäkin aikoinaan lähtenyt opiskelemaan ja sieltä valmistunutkin, vaikka kaupungissa tuli lopulta vietettyä paljon lyhyempi aika kun neljä vuotta :)
VastaaPoistaTsemppiä opiskeluihin ja erityisesti niiden 17v. "olenekaakertaapoissakotoajapalohälyttimensoiminenkeskelläyötäonsiisteintäikinä" kohtaamiseen. Toivottavasti et ole menossa kampuksen asuntolaan asumaan. :D
Mä muistelinkin että sä oot opiskellut Aberdeenissa! :) Saa nähdä monta vuotta noista neljästä tulee vietettyä paikan päällä koska yliopistovaihto kiinnostaisi "pienesti".
PoistaEi saa pelotella! Toi on mun kaikista suurin pelko että joudun elämään ekaa kertaa poissa kotoa olevien teinien keskellä :D Pelkohan tulee käymään toteen koska asuntoloihin muutan, mutta oon elätellyt toivoa josko siinä mun käytävällä olis vähän fiksumpaa ja kypsempää porukkaa... Toivon todennäköisesti liikoja.