Hong Kong Island

Junassa beijingiläinen tyttö pitää mulle seuraa koko matkan. Istutaan makuuvaunun seinämää vierustavilla penkeillä ja puhutaan rikkonaista englannin ja kiinan sekoitusta. You understand me. We are the same. Niin se sanoo mulle kun paikkaan tyhjiä kohtia sen lauseissa. Se on matkalla pohjois-Thaimaaseen vapaaehtoistyöhön spring festivalin ajaksi. Se kadehtii mua vapaudesta pitää taukoa kouluista. Mä kadehdin sitä mahdollisuudesta palata Beijingiin. Me tunnetaan toisemme vain kahdentoista tunnin ajan, mutta palattuani Suomeen löydän kaksi postikorttia yöpydältäni. It was great to meet you in train. Tule kylään koska vain.

Kun mä astun ulos metrosta Hong Kong Islandilla mä jään haukkomaan henkeä samalla tavalla kuin nähdessäni ensimmäistä kertaa Shanghain valot. Rakennukset kasvaa kasvaamistaan, niiden huiput piiloutuu toistensa taakse eikä pilvenpiirtäjäviidakko lopu koskaan. Se on aika maagista. Ihmisiä juoksee ympäriinsä elämässä tavallista elämää. Mä en ole koskaan nähnyt länsimaalaisten ja kiinalaisten elämää niin sulavassa vuorovaikutuksessa. Täällä valkoiset kasvot eivät ole ihmetyksen aihe. Täällä sä olet vain sinä.

Island on yksi suuri kukkula. Kävelen mäkiä ylös ja alas, hyppään maailman suuripien ulkoilmaliukuportaiden kyytiin ja matkustan niin pitkälle kuin pääsen. Olen korkealla kaupungin yläpuolella, mutta rakennusten seinämä peittää näkymät alleen. Olen hämmentynyt siitä miten vihreä kaupunki on. Puut varjostavat mun askelia kaupungin ylärinteillä ja niissä roikkuvat kukat ovat aitoja. Liikennemerkit varoittavat katujen jyrkkyydestä - katujen, joilla on englanninkieliset nimet. Se saari on hullu sekoitus Eurooppaa ja Kiinaa - toisella kadulla sä istut brittipubissa, seuraavalla sun nenään leijuu kantonilaisen katukeittiön tuoksu. Lumoudun siitä sekamelskasta.

Mun jalat kantaa ympäri saarta lähes kahdeksan tuntia ennenkuin mun couchsurfing host palaa kotiin vaellukseltaan. Sitä ennen ehdin käydä vielä ihailemassa sataman valoja. Värikkäinä vilkkuvia pilvenpiirtäjiä, satamasta lähteviä lauttoja, kalastajia rannassa ja pientä saaren eteen pystytettyä huvipuistoa, jossa lapset juoksevat kilpaa illan pimennossa ja joku tanssii slacklinella. Puhelin tärähtää taskussa katuruokaa myyvällä kadulla ja mä kiipeän takaisin kukkuloille. Kaksikymmentä vuotta mua vanhempi mies avaa oven ja me lähdetään viemään sen vain muutamia viikkoja aikaisemmin adoptoimaa koiraa lenkille. Se leikkii jokaisen vastaantulijan kanssa ja saa mut nauramaan.



Ps. Ajattelin että ois loogisempaa kirjotella yhdestä reissusta kerrallaan eli aloitetaan Aasiasta!