kaverien nurkissa asumista
puolen yön jälkeen juuri ennen nukkumaanmenoa käytyjä syvällisiä keskusteluja huoneen nurkassa
yöllisiä ravintolassa istumisia paljaan taivaan alla
katuruoan tuoksua
elämää jossa suunnitelmat lyötiin lukkoon tuntia ennen niiden tapahtumista
vapautta
liikettä, sitä että joka päivä kokosi tavaransa vailla tietoa siitä minne yöksi päätyisi
sitä ettei ollut tilivelvollinen tekemisistäkään kellekään
päiviä jolloin vietin kolme tuntia metrossa vain syödäkseni lounasta kavereiden kanssa
tomaattimunanuudeleita
sitä että viikon kulinaarinen kohokohta oli carbonara
baari-iltoja la bambassa isolla porukalla
meksikolaisia juomalauluja
sitä ettei ollut aikaa muuta kuin elää
tanssimista, nauramista ja kaduilla juoksemista ilman kenkiä
yöllisiä vaelluksia hutongeissa
tuttuja markettien myyjiä, jotka eivät koskaan lakanneet pyytämästä kengistä tuplahintaa
ainaista tappelua omista oikeuksistaan
lime mehua litran lasissa
sitä että jokainen ihminen vastasi hymyyn
skootteriajeluja ympäri kaupunkia
kiinalaisia leffoja ilman tekstityksiä
kolmen euron leffalippuja
illallisia jotka koostuivat parsakaalista ja nuudeleista
sitä miten kauniiksi tunsin itseni
teddyä joka oli maailman hassuin koira
tyttöä, joka sanoi että olen ainoa au pair joka on häntä koskaan ymmärtänyt
toimistoa, jossa vietettiin päiviä toissensa jälkeen tekemättä mitään
skeittausta jossa olin äärimmäisen huono, mutta joka oli äärettömän hauskaa oikeiden ihmisten kanssa
sitä että tulin toimeen kaikkien kanssa
eksoottisuuttani. sitä että ihmisillä loksahtivat suut auki kun kerroin mistä tulin
kuolemanpelkoa jokainen kerta yittäessäni risteystä
sitä ettei tarvinnut koskaan olla yksin
uusien ihmisten tapaamista viikoittain
ilmaista alkoholia torstai öisin
host-isovanhemmilla vierailua
mikrosuklaakakkuja
sitä kun keräännyttiin perheen kanssa saman viltin alle katsomaan elokuvaa
ääneen lausuttuja sanoja siitä, kuinka kiitollisia mun olemassaolosta oltiin
nähtävyyksien kiertämistä vain siksi että ne oli nähtävä
tulevaisuuden suunnitelua vain suunnittelemisen ilosta
aksentteja
ulkomaalaisten yhteistä kuplaa
tapaa jolla ihmiset yrittivät puhua suomea
vesi-ilmapallojen heittelyä toukokuussa
yöllisiä taksimatkoja kaupungin halki
lempinimiä jotka sai mut tuntemaan itseni erityiseksi
karaokea. sitä kun vedettiin kaikki porukka gangdam stylea
ihmisiä jotka eivät olleet ahdasmielisiä
kissojen kanssa leikkimistä, ihan vähäsen niiden sotkujen siivoamista. varsinkin keskellä yötä
heräämistä onnellisena
uusien paikkojen löytämistä
sitä että oli sääntö eikä poikkeus, ettei kukaa ymmärtänyt mun kiinan lausumistani
tuntemattomia jotka tuli metrossa juttelemaan
sanlitunia ja sitä miten hyvä mieli siellä tuli kaikki ulkomaalaiset nähdessään
kiinantunteja joilla juteltiin enemmän kuin opiskeltiin
ihmisiä joiden näki oppivan seisomaan omilla jaloillaan
houhai järveä ja sen tunnelmaa
annie'sia. sitä yhtä ja ainoaa oikeaa sanlitunissa
sitä ettei ollut mitään merkitystä oliko sun vieressä istuvalla tyypillä ikää 18 vai 28
wudaokouta
ravintola illallisia. erityisesti niitä jotka vietettiin italialaisissa
ihmisten unelmiin uskomista ja unelmien elämistä
brittejä joiden puheesta en koskaan saanut mitään selvää
jääteetä. sitä minkä pullossa oli avril lavignen kuva
metrojen ruuhka-aikaa
sitä miten aina puhuttiin miten hyvin asia x olisi paikassa y, muttei silti oltaisi voitu olla onnellisempia siitä missä oltiin juuri silä hetkellä
kiitollisuutta elämästä ja sen antamista mahdollisuuksista
ihmisten ylpeyttä omasta kotimaastaan ja kulttuuristaan
yökyläilyjä, jotka jopa täysin epäonnistuessaan oli parhaita juttuja ikinä
wechat spämmäyksiä ja muiden spämmäyksien lukemista jälkikäteen kyyneleet silmissä naurusta
jalkohierontoja joiden aikana halusi itkeä kivusta, mutta joihin oli kuitenkin aina pakko mennä
hotpottia
vitsailua mun iästä
bileitä joihin aina piti mennä muttei koskaan mentykään
niin pitkiä junamatkoja, ettei niiden läpi jaksanut edes nukkua
näkyä mäkkärissä aamuyöllä
I ♥ BJ paitoja ja sitä että ihmiset ymmärsi niiden kaksimielisyyden
elämää jota ei tarvinnut ottaa vakavasti
hassuttelua. kakkusotia ja toisten vaatteiden kastelemista
leffojen ja modern familyn katselua yhdessä peiton alla
huonekasvien ostamista kaverin kämppään ja niiden kuljettamista skootterilla kotiin
maailman parasta kreikkalaista salaattia
kuivan ihon nyppimistä toisen kulmakarvoista
sitä että mun tyttö raahasi joka viikonloppu patjan olohuoneeseen nukkuakseen mun vieressä ja halusi aina ulos mentäessä pistää päälleen samanlaiset vaatteet
yökyläilyjä host-isovanhemmilla
dairy queenia ja isoja oreo cheesecake jätskejä. mahakipua sen jälkeen
pilvenpiirtäjiä
central perkiä ja tuntien mittaisia frendit maratoneja
järjestön monthly activitieseja jotka oli suurimmaksi osaksi ihan perseestä, mutta joissa oli silti aina äärettömän hauskaa koska kaikki olivat paikalla
kädestä pitämistä
kiinan sääntöjä. säännöttömyyttä. sitä että siellä oli olemassa vain mahdollisuuksia
Isabellaa. Rafaa. Johnia. Ethania. Samia. Izzieta. Vanessaa. Annia. Dianaa. Ashleyta. Dagaa. Belleä. Sandyä. Mariaa. Hannahia. Yasminia. Tamaraa. Davidia. Feifeita. Windyä. Maggieta. Angelaa. Sophiaa. Deniseä. Erykia. Clementinea. Emilieta. Ja kaikkia niitä muita jotka oli osana mun päiviä, kosketti mun elämää ja teki musta hieman onnellisemman
onnellisuutta
sitä millainen ihminen mä olin Kiinassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti