perjantai 18. lokakuuta 2013

Uudistuminen

Mä olen rematchissa. Siinä mörössä jota jokainen au pair kuollakseen pelkää. Mutta jonka mä otin avosylin vastaan. Uutena mahdollisuutena.

Mä haluaisin mennä Beijingiin. Mennä ja jäädä. Ihan oikeasti haluaisin. Mutta sitten en toisaalta haluakaan. Koska se pelottaa ja se on vaikeaa ja mun pitäisi uhrata Shanghai sen unelman eteen, jonka onnistumiselle ei ole mitään takeita. Tai loistavuudelle. Muita kuin ihmisten säihkyvät silmät heidän puhuessaan kaupungista. Ja ääni syvällä mun sisimmässä, sydämen ääni, joka kuiskii mua ottamaan riskin. Koska kaikki on sen arvoista, niin se mulle kertoo.

Oon yhtenä päivänä hukassa ja toisena vähä vähemmän. Useimpina päivinä en vain tiedä. Koska en tiedä mihin suuntaan elämä mua kuljettaa. Pitäisikö mun alkaa tosissani rakentaa elämää tänne vai valmistautua lähtöön. Kuitenkaan en osaa tehdä mitään sen eteen, että elämä olisi tulevaisuudessa jossain muualla. Vaikka mietin sitä joka päivä. Koko päivän.

Kirjoitin eilen plus ja miinus listan. Miksi mun pitäisi jäädä, miksi mun pitäisi lähteä. Positiivisia ja negatiivisia syitä kertyi sivun verran, mutta täysin samassa suhteessa. Ainoa ero oli siinä, että yksittäiset Beijingin puolella seisovat syyt painoivat enemmän kuin kaikki Shanghain syyt yhteensä. Se että tahdon lähteä. Se että mun sydän sanoo niin. Paperin ylälaitaan kirjoitin kysymyksen miksi. Miksi mä epäröin? Mä olen taas siinä pisteessä, etten uskalla ottaa askelta koska pelkään että multa viedään kaikki jalkojen alta.





Mulla on ollut liikaa aikaa ajatella. Itseäni, maailmaa ja kaikkea vähänkin edellä mainittuihin viittaavaa. Oon inspiroitunut ihmisistä, muiden kirjoittamista sanoista, Shanghain museosta ja Buddhan katseesta. Oon huomattavasti vähemmän hukassa itseni kanssa kuin kuukausi sitten. Koska nyt mä tiedän olevani hukassa. Nyt mulla on polttava tarve tehdä jotain uutta. Oppia ja tietää, tehdä jotain todellista itseni hyväksi.

Inspiroiduin Shanghain museon taidenäyttelystä, vanhoista kiinalaisista maalauksista ja niiden tasapainosta. Muistin tasapainon tärkeyden ja ymmärsin että olin kadottanut sen omasta elämästäni täysin. Päätin lähteä jälleen etsimään sitä.

Mussa on herännyt käsittämättömän suuri kiinnostus Kiinan etnisiä ryhmiä ja niiden historiaa kohtaan. Harmittaa ettei mulla ole varaa ostaa kirjastokorttia eikä kirjakaupoista löydy englanninkielistä materiaalia, joten tällä hetkellä löydyn tyytymään internetin ihmeelliseen maailmaan.

Vierailin tänään paikallisella joogastudiolla. Ensi viikolla mulla on elämäni ihan ihka ensimmäinen joogatunti.

Haluan oppia puhumaan kiinaa. Ja kirjoittamaan. Oppia ihan eri tasolla kuin halusin oppia Kiinaan tullessani. En vain kommunikoidakseni ihmisten kanssa vaan ymmärtääkseni. Maata ja sen kulttuuria, vastaantulevia ihmisiä ja heidän tarinoitaan.

Lisäksi mua ahdistavat mun elämäntavat. Ruokavalio ja sen olemattomuus. Jokaviikkoiset yöt kaupungilla. Kenkäparit joita löytyy tällä hetkellä jo kahdeksan. Kaikki on ihan väärin ja pielessä. Mutta silti tuntuu että paljon helpommin korjattavissa kuin Suomessa.






Shanghaissa on syksy. Sen voi haistaa vaikka lehdet puissa ovat yhä vihreät ja aamuaurinko saman värinen kuin kesällä. Lämmintä on kaksikymmentä astetta ja mulla on takki päällä.

Meidän asuinalueella on ikioma puisto, jossa kukaan ei mun lisäksi vieraile. Se on mun Magic Garden. Ainakin iltaisin kun kävelen pimeässä Pocahontas puiden alla ja kieriskelen ruohomättäissä. Silloin puron vesi ei virtaa ja hiljaisuus kuulostaa lentokoneiden moottoreilta. Yöt on kirkkaita koska saasteet heijastavat kaupungin valot takaisin alkulähteilleen.

4 kommenttia:

  1. minkä takia jouduit rematchiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutuminen ei ehkä oo kaikista korrektein ilmaisu koska tää oli ihan oma päätös ja perheen puolesta olisin voinut jäädä. Ei vain tuntunut oikealta näin tiivistettynä. Tää perhe ei ollut mulle se oikea enkä mä ollut oikea au pair näille. Vaikka lapsista tykkäsin ihan kamalan paljon ja musta on ihan hirveää joutua varsinkin nuorempi jättämään en mahda sille mitään etten vanhempien kanssa tule toimeen. Tai ei kai sitä toimene tulemiseksikaan voi sanoa kun ei missään tekemisissä toistemme kanssa olla. Keskustelujen ja yhteisen ajan puute. Hyvän olon tuntu. Se ettei tarvitse jännittää tiettyjen ihmisten seurassa tai omassa kotona. Näitä ja muita syitä. Mutta kirjoittelen enemmän lähitulevaisuudessa kun tiedän mihin tästä lähdetään! Perheessä asun tosiaan yhä ja asunki siihen asti että uusi paikka löytyy :)

      Poista
  2. Hei, minkä järjestön tai nettisivuston kautta hait aupairiksi?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain HHS Cultural exchange centerin kautta ja tällä hetkellä oon ilmeisesti CIMECin kirjoilla :) Kuitenkin jos oot ite Kiinaan lähtöä miettimässä niin suosittelen ensisijasesti hakemaan itse perhettä ilman mitään välitystoimistoja!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...