Pidempi tarina

Mulla oli jälleen kerran loistavat suunnitelmat eiliselle aamupäivälle! Olin kattonut läpi muutamat osotteet netistä, pistänyt päälle kivat vaattet ja pakannut kameran matkaan. Taistelin kaksi tuntia ennenkuin päätin luovuttaa. Tämä siksi koska yksikään osoitteistani ei pitänyt paikkaansa, muistikortti unohtui yöpöydälle, lompakkoni pohjalta löytyi kaksi euroa ja koska ihanat uudet kenkäni vuodattivat verta Shanghain kaduille. Painelin sitten toimistolle.

Let's make things clear: mulla on maailman paras agency. Siellä on niin mahtavaa porukkaa töissä, että meitsi viettelee vapaa-aikaansa toimiston sohvalla maaten! Vaihtoehtoisesti yritän löytää siedettävää röhnötyssentoa maailman epämukavimmissa tuoleissa, mutta se ei nyt ole pointti. Se on, että marssin aina ilomielin kiinantunneille, koska siitä huolimatta että olen Shanghain ainoa au pair, on mulla toimistolla ihan käsittämättömän hauskaa. Sen lisäksi, että ne googlettaa mulle turhanpäiväisiä osoitteita ja tulostaa yhä uudestaan mun hukkaamia papereita, ne myös ratkoo vapaa-ajallaan mun ongelmia, jakelee omien tuttujensa yhteystietoja, opiskelee sarkasmia ja yrittää järjestää mulle mahdollisuuden lähteä vaihtoaupparoimaan! Eilen vannotin yhden jätkän kokkaamaan mulle illallisen ja lupaus tuli - samainen tyyppi on luvannu myöst tarjota mulle joku päivä lounaan Shanghain tulisimmassa ruokamestassa! Millaiset ihmiset oikeasti tekee tämmöstä? No mun agencyn pojat.

Avaudun armaasta au pair companystani lisää joskus tulevaisuudessa. Ensiksi jos vaikka muistaisin miksi tämä firma on vaihtanut nimensä hehee.

Elämä maistuu suloisemmalta kuin yksikään Shanghaissa syömäni suklaapatukka! Ei ole epäilystäkään siitä missä mun kuuluu tällä hetkellä olla. Voi olla että kuherruskuukauteni jonain päivänä päättyvät, mutta vielä toistaiseksi jaksan uskoa olevani maailman onnekkain tyttö! Silmät lumpsuu ja meinaan joka ilta kaatua huoneeni ovelle pelkästä väsymyksestä, mutta kyllä on muuten sen arvoista. I have a kick-ass life here. Deal with it!

Kuvat yömarkkinoilta. Nyt pusuja sinne toimiston pojille taas. Kiva tajuta puolessa välissä iltaa että joku on sörkkinyt kameran asetuksia ja valotukset on täysin vituillaan. 

Keksisinköhän tähän loppuun vielä pari suloista tarinaa?

Shanghai on tehnyt musta niin loistavan biletytön, että päädyin viime viikolla bussipysäkin viereiseen pusikkoon yrjöämään ennen kuin olin edes ehtinyt käynnistä illan. Olisitte nähneet niiden kiinalaisten ilmeet kun syöksyin kadulta pensaikkoon kakomaan. Joskin vielä ikuistamisemman arvoisia olivat vastaantulijoiden ilmeet kun raahauduin pois sieltä pusikosta kälyisenä, hikisenä, tukka limassa ja huulipunat poskilla. Awesomeness. Voi päivällinen minkä teit!

Tänään puolestaan pelattiin ihmisdominoa bussissa. Ihmisiä on ruuhka-aikaan kyydissä noin kolminkertainen määrä suhteessa bussin mitoitukseen ja kuskilta menee puoli sekunttia hiljentää vauhtia kolmestakympistä nollaan. Kun ottaa huomioon, että puolet ihmisistä seisoo kymmenen neliösenttimetri tilassa pitämättä mistään kiinni voitte kuvitella lopputuloksen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että polkupyörä on tämän kaupungin vaarallisin kulkupeli!

Kaiken kukkuraksi olen elänyt viimeiset kolme päivää neljällä eurolla, koska kukaan agensylla ei ole onnistunut löytämään soppareitani, eikä palkkaa voida luonnolisesti maksaa ilman niitä. Tänään kaivoin lompakostani kymmenen senttiä ja ilmoitin pojille, että mikäli mielivät nähdä minut perjantain tunneilla olisi vähintäänkin kohtuullista jos joku vaivautuisi maksamaan metrolippuni. Neljänkymmenen kilometrin kävelylenkki ei nimittäin oikein kiinnosta. Kyllä tuli vauhtia miehiin ja nyt ollaan niin rikasta että!

Stupidly brave girl kiittää ja kuittaa. Oliks tää nyt semmoin pitkä juttu mistä näitte päiväunia?