tiistai 20. syyskuuta 2016

Kohti inhimillisempää elämää

Kun mä puolitoista vuotta sitten tein päätöksen ryhtyä kasvissyöjäksi mä tiesin, ettei se tulisi riittämään mulle. Paatuneena lihan- ja maitotuotteiden kuluttajana pelkkä lihan jättäminen pois ruokavaliosta tuntui vaikealta. Koska päätös perustui eettisille syille, tiesin kuitenkin että jossain vaiheessa elämää koittaisi hetki, jolloin päättäisin luopua kaikkien eläinperäisten ruoka-aineiden käytöstä. Se hetki on nyt puolitoista vuotta myöhemmin koittanut.




Katsoin kesällä liikaa vegaani-videoita youtubesta. Niitä toisinaan myötätuntoa herättäviä ja toisinaan naurunkyyneleet silmäkulmiin nostattavia fitness-videoita, missä raakavegaanit esittelivät muutamasta herneestä koostuvaa lounastaan ja selittivät anorektisen laihoina kuinka vegaaniksi siirtyminen oli parasta mitä heille oli koskaan tapahtunut. Ja sitten niitä vähän vakavampia videoita. Niitä joissa puhuttiin maito- ja munatuotannosta. Videoita jossa munatuotantoon kelpaamattomat poikatiput kulkevat liukuhihnoilla kuolemaansa ja sellaisia jossa lehmät teetetään raskaiksi maitoa tuottamaan, vasikat erotetaan välittömästi syntymän jälkeen emoistaan ja surmataan ennen aikojaan siksi että joku Milla tai Pekka saisi tyydytettyä lihanhimonsa. Alkoi ahdistamaan. Olin tiennyt maito- ja munatuotannon synkästä puolesta, mutta katsottuani tarpeeksi videoita kaikki jotenkin konkretisoitui: Mulla ei yhtäkkiä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa maitotuotteiden käyttö jos halusin pystyä elämään itseni kanssa.

Alku tuntui jännittävältä. Samalta kuin viime keväänä kun palasin kaakkois-Aasiasta kasvissyöjänä ja mun piti opetella laittamaan ruokaa. Mulla ei ollut mitään hajua mitä kasvissyöjät edes söi! Olin syönyt kuluneet kuukaudet tiiviisti paistettua riisiä, nuudeleita ja curryja enkä osannut alkuun hahmottaa mitä muuta kasvisruokaa maailmassa edes oli! Aluksi tuntui siltä että lautaselta puuttui koko ajan jotain, mutta parin viikon jälkeen huomasi miten säälittävän pieni ja mielikuvitukseton mun oma ruokakuplani olikaan ollut! Kaksi viikkoa sitten Aberdeeniin palattuani tuntui aluksi oudolta, ettei aamiaiseksi ollutkaan enää munia tai juustoleipiä. Jouduin luopumaan juustopitsasta ja cauliflower cheesestä, jotka kuului molemmat mun lempiruokieni joukkoon. Mutta viikon kestäneen ruoka-ikävän jälkeen ei enää edes tehnyt mieli ostaa cheddaria. Tuntui hyvältä ostaa hummusta mozzarellan sijaan ja sorbettia kermajäätelön tilalta tietäen, että ketään ei enää teurastettu tai kidutettu mun valintojen takia.




Suurimmat mielessä pyörivät kysymykset vegaaniksi siirtymiseen liittyen koskivat matkustamista ja sosiaalista elämää. Vaikka Briteissä ravintoloiden kasvisruoka-tarjonta on huikean paljon parempaa kuin Suomessa, tiesin että päätyisin jossain vaiheessa viettämään iltaa ravintoloissa, joissa mä en tiukalla vegaanisella ruokavaliolla voisi syödä mitään. Mä tiesin että kaverit kutsuisi mut jossain vaiheessa illalliselle ja vaikka tarjolla olisi 100% varmuudella kasvisruokaa se ei todennäköisesti olisi vegaanista. Oon myös tiedostanut, että jossakin päin maailmaa pelkkä ajatus kasvisruoasta on niin uusi ja ihmeellinen, että vegaanisten aterioiden saaminen olisi täysi mahdottomuus. Mulla oli viime kesänä väli-Amerikassa vaikeuksia löytää edes kasvisruokaa ja silloin kun ruokaa tuli vastaan oli liha poikkeuksetta korvattu juustolla. Jos olisin ollut liikkeellä vegaanina, en olisi voinut syödä paikallista ruokaa papujen ja riisin lisäksi lainkaan ja olisin useamman kerran jäänyt näkemään nälkää, koska vegaaneille sopivaa ruokaa ei yksinkertaisesti ollut tarjolla eikä keittiötäkään ollut jatkuvasti käytössä.

Joitain päätöksiä oli siis sosiaalisen elämän ja matkustamisen suhteen tehtävä. Päädyin varsin loogiseen ratkaisuun eli siirtämään oman keittiöni hiljalleen täysin vegaaniseksi, mutta antamaan vähän armoa sosiaaliselle elämälle ja matkustamiselle. Päätin siis olla kiukuttelematta juustosta, maidosta ja munista jos joku muu ne on lautaselleni kokannut. Päätin myös että jonakin päivänä latinalaiseen Amerikkaan tai muihun ruoallisesti haastaviin kohteisiin lähtiessäni nappaisin muna- ja maitotuotteet reissun ajaksi takaisin osaksi ruokavaliotani sekä elämän helpottamisen että oman terveyteni tähden.




Moni kysyy miksi. Että miksei se kasvissyönti riitä, miksi pitää luopua kaikista eläinkunnan tuotteista? Siksi ettei kasvissyönti riitä poistamaan toisten olentojen kärsimystä. Siksi että mä tunnen liikaa myötätuntoa elämää kohtaan riistääkseni joltakin hengen mielihalujeni vuoksi. Siksi että mä välitän ympäristöstä ja yritän omilla valinnoillani olla edistämättä ilmastonmuutosta. Ja kai sen terveydenkin voi listalle laittaa. Laktoosi-intoleranssia ei ole mulle koskaan virallisesti todettu, mutta jätettyäni maitotuotteet pois ruokavaliosta sain huomata, että siitäkin olin todennäköisesti kärsinyt. Eikä ne terveysvaikutuksetkaan toki siihen lopu.

Enpä olisi ikinä uskonut miten helppoa vegaaniksi ryhtyminen on ja miten paljon vegaanisia tuotteita ruokakaupasta löytää! Mun korviin on lisäksi kantautunut järjettömästi tietoa ruoka-aineista, joita en sekaanina tai vegenä olisi osannut edes nimetä! Huomenna ajattelin leipoa vegaanista suklaakakkua ja loppuviikosta taikoa majoneesia papu-liemistä. Ruoanlaitostakin on yhtäkkiä tullut taas jännittävää! 

18 kommenttia:

  1. Itse vuoden alussa lihasta luopuneena olen ollut myös hyvin kiinnostunut vegaanisesta elämäntavasta. Olen ostanut kaupasta monesti Violife vegaanijuustoa (jos et ole kokeillut niin äkkiä etsimään!!) ja maidon sijaan käyttänyt mantelimaitoa. Kotona on helppoa syödä vegaanisesti, mutta kuten sanoit niin sen ulkopuolella ei aina ole ihan niin helppoa. Joten melko samoilla linjoilla mennään ja toivon jossain vaiheessa voivani ottaa harppauksen ja elää oikesti 100% vegaanina.. Saa nähdä! Hienon päätöksen olet tehnyt ja tärkeistä syistä, onnea kokkauskokeiluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin kuolannu tota Violifen juustoa, mut se on ihan _älyttömän_ kallista ainakin täällä Aberdeenissa :D Oon sit toistaiseksi tyytynyt vähän vähemmän maukkaisiin vaihtoehtoihin.

      Yksin asuessa on helppo kokkailla just sitä mitä mieli tekee, mut tosiaan sit ihan vaikka Suomessa kun syö vanhempien jääkaapista homma muuttuu jo huomattavasti mutkikkaammaksi! Mut onneks suurimman osan ajasta pystyy kuitenki elämään täysin vegaanisti :)

      Tsemppiä sullekin! Se on yllättävän helppoa sen jälkeen kun päätöksen tekee!

      Poista
  2. Täällä Curitibassa oon syönyt enemmän vegaanista ruokaa nimenomaan ulkona kuin Suomessa ikinä! Vegaanisen lounaslautasen ihanan mehun kanssa saa 3 eurolla. Että terkkuja vaan Latinalaisesta Amerikasta, löytyy sitä täältäkin. ;) Väli-Amerikka oli kyllä yhtä ruokahelvettiä kasvissyöjälle, jos hedelmiä ei lasketa. Söinkin sitten myös kalaa siellä, kuten usein reissuilla muutenkin.

    Oon ollut 9 vuotta vege ja yritän vähentää tehoeläintuotteiden käyttöä, mutta täysin vegaaniksi en edes jaksa yrittää alkaa kun tiedän muuttavani jossain vaiheessa Portugaliin. Siellä kun ainoa kasvisruoka mitä juuri mistään ravintolasta saa on omeletti (tai kala, hah), ja "meillä" on omia kanojakin. Haluaisin sitten myös vuohia, niin saisi syödä juustoakin hyvillä mielin. :P Enemmän kiinnostaakin siis osittainen omavaraisuus.

    Mutta ehdottomasti hyvä päätös, tsemppiä haasteista selviytymiseen! Nyt on ainakin Suomessa niin paljon uusia vegaanituotteita tullut markkinoille, että kohtahan se on jo ihan lastenleikkiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omavaraisuus ♥ Olispa mullakin kanoja niin vois hyvällä omalla tunnolla syödä munia! Mun brittiläisellä kaverilla on takapihalla kanoja ja mä oon sieltä saanut pari kertaa munalahjoituksia joita aion ottaa tulevaisuudessakin vastaan! Eli joo oon ehdottomasti kananmunien puolella jos ne on kotipihalla kasvatettu :D

      Haha Portugali on varmaan aika paha :D Mäkään tuskin pystyisin vegeilemään siellä. Väli-Amerikka oli kyllä ihan perseestä kasvissyöjille, mut hyvä jos Brasiliassa (tai Curitibassa ainakin) tilanne on noin hyvä! Antaa vähän lohtua tulevaisuuden lattari-reissujen suunnitteluun :D

      Kiitti! Asuapa Suomessa nyt kun kaikki vegaanituotteet vallottaa kauppoja :D Mä oon unelmoinu nyhtökaurasta ja härkiksestä ikuisuuden mut taidan joutua odottamaan jouluun saakka.

      Ps. Miks kala tuntuu olevan kasvis niin monessa maailmankolkassa? :D

      Poista
    2. No ehkä ne siellä Skoteissakin hoksaa kohta markkinaraon! Ootan kans ihan innolla että pääsen maistamaan noita nyhtiksiä ja härkiksiä. Ja toi kalajuttu, niinpä! Vitsi mua nauratti sambialaisten kollegoideni naamat kun kalaa tuputtaessa kysyin niiltä, että onko tämä teidän mielestä kasvis! :D:D

      Poista
    3. Joo sais kyllä ainakin mun puolesta hoksata! :D Tai siis onhan täällä tosi paljon kaikkea mitä ei sit Suomesta saa.

      Kun mä kerron että oon kasvissyöjä niin ensimmäinen asia mitä ihmiset länsimaissakin usein multa kysyy on "but you eat fish, right?". Sit oon silleen että mitä yhteistä perunalla ja kalalla sun mielestä on :---D

      Poista
  3. Haluaisin kovasti olla vegaani, mutten taida pystyä siihen... Rakastan nimittäin liikaa erilaisia juustoja ja maitotuotteita! Siitä toki olen tyytyväinen, että lihansyöntini(varsinkin punaisen lihan) on vähentynyt; olen alkanut korvata lihaa mm. sienillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juustot oli mulle kaikista pahin! Käytin juustoa about kaikissa päivän aterioissa ja mitä enemmän sitä parempi :D Voi olla että mulle puhkeaa jossain vaiheessa joku juustokriisi jos en onnistu löytämään tarpeeksi hyviä vegekorvikkeita...

      Poista
  4. Olen ollut itse jo noin pari vuotta vegaani, mutta syönyt viimeiset viisi vuotta pääasiassa vegaanisesti ja viimeiset 10 vuotta vegaaninen ruoka on ollut tuttua seurustelukumppanin vuoksi. Enää vegaanisuutta ei itse oikein edes ajattele, koska se on niin helppoa ja vegaanista ruokaa saa helposti.

    Nykyään Suomessakin tarjonta on aivan eri luokkaa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Kaupat ovat täynnä vaikka mitä vegaanista ja monien ravintoloiden listoilta löytyy ruokaa, parhaassa tapauksessa useita annoksia, ja jos ei löydy, sitä saa usein pyytämällä. Harvoin päätyy paikkaan, josta ei saisi.

    Olen itse matkustellut vain Euroopassa, joten tietämykseni on niukka, mutta ainakin Euroopan sisällä saa helposti vegaanista ruokaa ja vegaanisia ravintoloita on paljon. Jopa Tanskassa, jota moni pitää vaikeana paikkana löytää kasvisruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella miten paljon helpompaa vegaanina eläminen on nyt verrattuna kymmenen vuoden tai edes sen viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Sekä Briteissä että Suomessa on tarjolla ihan huikeat määrät vegaani-safkaa kaupoissa! Briteissä onneksi useinmiten myös ravintoloissa, mutta sielläpäin Suomea mistä mä olen kotoisin saa olla onnellinen jos ruokalistalta löytyy edes se yksi kasvisvaihtoehto (mikä on yleensä juusto-jotain).

      Euroopassa uskon että suuria ongelmia ei tule vastaan - varsinkin kun hintataso on Euroopassa sen verran korkea että reissatessa tulee usein laitettua itse ruokaa. Aasiakin on aika turvallinen kohde, mutta Amerikat on omien kokemuksieni mukaan ihan täysin mahdottomia. Sekä jenkeistä (LA) että väli-Amerikasta ei tuntunut koskaan löytyvän mitään syömäkelpoista edes kasvissyöjälle, saati sitten vegaanille. Saa nähdä miten tuun selviimään ens kevään jenkeissä :D

      Poista
    2. Suomessa pienillä paikkakunnilla on toki se ongelma, että ravintoloista ei välttämättä saa ruokaa. Eipä tullut aikoihin käytyä pienen paikkakunnan ravintolassa. Onneksi kauppojen valikoimista lähes poikkeuksetta löytyy kuitenkin kaikkea jopa valmista vegaanista ruokaa.

      Mun vegaanikaverit kiersi kolme kuukautta jenkeissä ja he olivat kyllä löytäneet ruokaa, mutta toki oli osavaltioita, joista sitä oli vaikeampi löytää. Hitsit kun en enää muista missä heillä oli ongelmia ja mistä löytyi herkästi! :D Mutta kannattaa etukäteen vaan ottaa hyvin selvää mistä saa ruokaa. Moni paikka voi yllättää! Onhan tämä sivusto jo tuttu: https://www.happycow.net/ ?

      Poista
  5. Ihan paras postaus! Samaistuin moneen kohtaan.

    Ja pakko sanoa että löysin sun blogin muutamia viikkoja sitten ja oon innolla lukenut täältä sun juttuja ja tarinoita seikkailuistasi. Ihan huippublogi, kiitos kun pidät tätä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Ja hei mahtavaa että kommentoit mun blogiin koska sun oma näyttää aivan ihanalta myös!

      Poista
  6. Olipa hyvä ja kannustava postaus! Mä olen vasta siinä vaiheessa, että olen hiljalleen vähentänyt lihan käyttöä ihan reippaasti ja toivottavasti jossain vaiheessa voin luopua siitä kokonaan - näin maailmalla ollessa edes se lihattomuus saati sitten vegaanius ei tosiaan ole aina ihan helppoa. Mä tosin toivon, että jo sekin että liha olisi maailman ihmisille ylellisyystuote eikä arkinen valinta, voisi olla tapa vähentää tuota kaameaa tehotuotantoa ja parantaa eläinten oloja..No, en tiedä. Tää asia on mulle vielä aika auki ja mielenkiinnolla odotan, mihin asti mun oma polkuni tällä matkalla kulkee. Uskon, että helposti käy juuri niin kun säkin postauksessa sanoit, että asteittain ne omat aatteetkin tavallaan jyrkkenee ja omia tottumuksia haluaa viedä vielä vähän pidemmälle. Ja juuri tuolla tavalla pikkuhiljaa se on varmasti helpointakin toteuttaa. Mäkin joudun Suomeen päästessäni todella opettelemaan ruoanlaittoakin ihan uudestaan, koska mitään hirveää kasvisruokien repertuaaria ei kyllä tosiaan löydy takataskusta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osannut kokata yhtäkään kasvisruokaa siinä vaiheessa kun jätin lihan pois ruokavaliosta, mutta onneksi olin silloin kasvisruoan luvatussa maailmassa elikkä siis Aasiassa, joka on varmaan helpoin paikka ryhtyä vegeksi tai jopa vegaaniksi :D Kaikkialla maailmassa ei todellakaan ole yhtä helppoa ja annan kovasti rispektiä niille, jotka on onnistunut luopumaan lihasta vaikeammissa maailmankolkissa.

      Mä en usko että liahn käytännön vähentäminen juuri eläimen oloja parantaa. Kuolemaanhan ne kasvatetaan täysin riippumatta siitä onko syöjiä sata vai satatuhatta. Mutta ylellisyystutteena sitä pitäisi todellakin kohdella, ei arkipäivän valintana.

      Mut hiljaa hyvä tulee! En mä olisi koskaan pystynyt samantien heittäytymään vegaaniksi, mut tälläsellä puolentoista vuoden siirtymällä kaikki on tuntunut ihan luonnolliselta :)

      Poista
  7. Olen kateellinen valinnallesi. Olen itse ollut lakto-vegetaristi jo kahdeksan vuotta ja välillä olen miettinyt vegaaniksi ryhtymistä. "En kuitenkaan voi", koska pidän maidosta liikaa. Pyrin kuitenkin aina, kun se on mahdollista käyttämään luomutuotteita. Ehkä tällä yritän vähän lepyttää omaatuntoani. Ulkomailla maidon käyttäminen minulla yleensä vähenee, mutta tiedän, että välillä saatan syödä jotakin missä on kananmunaa. Ehkä myös altistan itseni videoilla, jotka käsittelevät asiaa ja ne saavat minut miettimään asiaa uudestaan. Toisaalta tuntuu, että olen jo nyt taakka ruokarajoituksineni, varsinkin, kun asun tällä hetkellä toisten taloudessa. Asenteesi, että pidät oman keittiösi vegaanisena, mutta et ole niin tiukka esim. matkustaessa kuulostaa erittäin hyvältä. Ehkä jotain sellaista voisin itsekin harkita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän mitä tarkotat tolla toisten taakkana olemisella! Mä uskallan nykyään vaatia kasvisruokaa minne tahansa menenkin, koska se on nykyään aika perusjuttu, mutta vegaanius vielä sen verran harvinaista, että vegesafkat menee sosiaalisissa tilanteissa :)

      Mulle juusto oli kaikista pahin, koska no, juusto ♥ Heittelin sitä kaikkiin ruokiin, mutta usko tai älä jossain vaiheessa senkin puuttumiseen tavallaan tottui! Jos sulle maito on se vaikea aihe suosittelen lähpimästi katselemaan videoita ihan vaan vaikka siitä miten maito ei todellisuudessa todellakaan ole ihmiselle hyväksi. Tai sit niitä vähän kamalampia maitotuotanto juttuja!

      Mä oon aika huono vielä luomun kanssa, mutta enköhän mä jossain vaiheessa siihenkin suuntaan ala siirtyä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...