Englanti

Sataa. Satoi. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten Englantiin saapuessani satoi lähes jokainen päivä. Muutin kahdeksi viikoksi taloon jonnekin Lontoon eteläpuolelle. Sellaiseen rakkautta ja onnellisuutta hehkuvaan, sellaiseen suloiseen ja hassuun taloon joka seisoi rivissä kaltaistensa kanssa. Mulla oli siellä tosi hyvä olla. Mä heräsin aamulla sateen ropinaan ja istuin useita iltapäiviä pelaten shakkia ja katsellen elokuvia. Joskus auringon näyttäytyessä uskaltauduttiin ulos. Kävelemään ympäri pientä kapunkia ja sitä ympäröiviä metsiä, tai pyöräilemään kauemmas kukkuloille. En osannut koskaan vastustaa donitseja, joita sai punnalla neljä kappaletta. Tai sipsejä joista halusin kokeilla kaikkia eri makuja. Mun pistorasiamuuntaja ei toimiut ja kaikki elektroniikka unohtui huoneen nurkkaan lojumaan, mutat se ei haitannut menoa. Ei mulla ollut aikaa millekään muulle kuin elämälle mun silmieni edessä.

Mä rakastuin lattiamattoihin, niihin pehmeisiin ja lämpöisiin joihin voi upottaa jalkansa. Mä ihastuin ruokaan; leivonnaisiin, kasvisruokavalikoimiin marketeissa ja ihan siihen arkiseen cauliflower cheeseen, josta tuli yksi mun lempiruoista ikinä. Epäonnistuin kylmien ja kuumien hanojen käytössä enkä osannut ymmärtää miksi astiat pestään rätillä. Enkä sitä miksei pesuainetta huuhdottu pois vaan astiat kuivattiin ja ladottiin suoraan kaappiin. Unohdin aina katsoa oikealle katua ylittäessäni enkä hahmottanut punnan ja euron suhdetta. Mä olin tavallaan aika yllättynyt siitä miten erilaista elämä voi olla näin lähellä. Mutta toisaalta, onhan se erilaista ihan missä talossa tahansa, ihan vaikka siinä naapurissa Suomessa.

Kävin mun etelä-Englannin viikkojen aikana hengittämässä ensimmäistä kertaa Brightonin meri-ilmaa. Kävelin pitkin Lontoon katuja ensimmäistä kertaa viiden vuoden tauon jälkeen ja menin katsomaan dinosauruksia. Opin pelaamaan shakkia. Oon oppinut leipomaan skonsseja, syönyt crubmlea ja käynyt poimimassa karhunvatukoita ensimmäistä kertaa elämässäni. Oon pyöräillyt ympäri lähialueen suloisten pikkukaupunkien, ihaillut maisemia kaupunkeja ympäröivien kukkuloiden huipulta ja nähnyt suurimpia puita ikinä. Oon viettänyt kahdet syntymäpäivät, leiponut vegaanisuklaakakun ja syönyt intialaista noutoruokaa. Ja käynyt longboardailemassa - sitäkin ensimmäistä kertaa koskaan.

Mun ensimmäiset Englannin viikot oli ihania ja olin ihan murtunut kun tuli aika hypätä pohjoisen bussiin. Ihastuin mä kuitenkin myös pohjois-Englantiin. Lancasteria ympäröiviin maaseutuihin ja Lake Districtin kuvankauniisiin maisemiin. Viimeiset pari päivää oon viettänyt Glasgowssa ja parin tunnin päästä on vihdoin aika hypätä Aberdeenin bussiin. Tänään mä muutan. Ja mua jännittää ihan tosi paljon.