Hong Kong

Honkg Kong islandilla pilvenpiirtäjät oli niin korkeita ettei taivasta nähnyt. Maailman pisimmät ulkoilmaliukuportaat olivat niin pitkät ettei niissa jaksanut seisoa. Mieluummin kaveli pitkin katuja, jotka vuorenrinnettä reunustaessaan olivat niin jyrkkiä, että sinne oli pystytetty liikennemerkkejä varoittamaan jyrkkyydestä. Sohossa pukumiehet istuivat brittipubeissa, vaaleatukkaiset naiset istuivat drinkeillä täpötaysien baarien portailla. Kaikilla kaduilla oli englanninkieliset nimet ja näytti siltä kuin kaikki rakennukset kasvaisivat vinoon.

Hong Kongissa vesi on maailman sinisintä.  Ei turkoosia, eikä samanlaista tummaa kuin Suomessa, vaan ihan sinistä. Lauttamatka saarelta toiselle maksaa vahemman kuin metro. Paitsi silloin jos lahtee vaeltamaan kaukaisemmille saarille, missä kylät on talvella autioita ja hiekkarannat tyhjiä. Ja tosi kauniita. Sieltä saa tuoretta seafoodia ja siellä voisi viettää koko päivän katsellen laivoja.

Maailman tiheimmin asuttu alue sijaistee Hong Kongissa. Siellä kävellessä tuntuu samalta kuin Shanghaissa national holidaysien aikaan. Siis siltä ettei askeleita joutuu ottamaan yhden sijasta puolikkaan, koska ihmisiä on niin paljon ettei kukaan mahdu liikkumaan. Siella nayttaa myös ihan oikealta Hong Kongilta. Ei sellaiselta lansimaalaiselta niinkuin saarelta - josta tosin hyvin hyvin paljon pidan - vaan kiinalaiselta tuhansine valokyltteineen ja ravintoloineen.

Eraana aamuna olen satamassa kavelylla ja kohtaan viidennen sukupolven Michiganin suomalaisen. "I knew you were Finnish the moment I saw you", se sanoo. Se puhuu rikkonaista suomea ja kayttaa sellaisia sanoja kuin kirnupiimä ja haukku. Se laulaa suomalaisia lauluja 1800 ja 1900-luvun vaihteesta ja kertoo olevansa viimeisi' kaltaisiaan. Että se vuosisata, jolloin jenkkeihin muuttaneet suomalaiset ja heidän lapsenlapsensa menivät naimisiin vain keskenaan ja pitivät yllä kulttuuriaan, on ohi. Kuvataan sen siskolle video jossa puhutaan suomea. Se jatkaa matkaa Kiinaan ja mina sielta pois.

Mun couchsurfing hosti on mua tuplasti vanhempi ja maailman hauskin tyyppi. Sillä on maailman sympaattisin koira jota jokainen haluaa kaupungilla paijata. Yhtena iltana istutaan Lang Kwai Fongissa oluilla, toisena sohon jazz-klubilla meksikolaisten kanssa. Hong Kong muuttuu iltaisin ihan hulluksi. Mun hosti yrittää hylätä mut ja meksikolaiset kaiken sen hulluuden keskelle, mutta lopulta päädytään kuitenkin sen kämpille pelaamaan juomapelejä. Jostain systä kaikilla mun tuntemilla juutalaisilla on Cards against humanity. Se on hyvä peli se!


Tapaan ihan tositosi monta ihmistä, mutta ainoa joka jää mieleen on ruotsalainen tyttö, jonka nimeäkään en pysty muistamaan. "I've been here for nine years now. I left when I was 19. Hong Kong is my home now and I'm never going back. I never fitted in anyway". Mietin missä mä mahdan olla yhdeksän vuoden päästä.

Mä tykkäsin Hong Kongista. Sanotaan että ihmiset matkustavat sinne elämään. Mun elämä oli ihan helvetin hienoa kaikki ne neljä päivää.



Mun lentokone oli eilen illalla kuusi tuntia myöhässä, milä johti siihen, että mun stopover Signaporessa kutistui neljän tunnin mittaiseksi ja yöunet sen myötä olemattomiksi. Nyt olen Vietnamissa. Mä aion syödä kevätrullia ja phota ainakin viikon tai kaksi.

Ps. Niille jotka tykkää kuvista tiedoksi, että mut löytää instagramista nimellä jamippa.