Unelmista joista tuli totta

Multa kesti kauan huomata, että ihmiset on kaikkialla maailmassa aika lailla samoja. Että vaikka me tullaan aivan erilaisista maailmoista meillä on kaikilla yhteisiä ajatuksia ja unelmia. Että me kuljetaan samanlaisia teitä, vaikka jokainen niistä haarautuu aikanaan tuntemattomille poluille, sille omalle. Mä en osaa tiivistää sanoihin sitä, miten ihmeellistä on ollut tavata näitä ihmisiä. Kymmenittäin ja kymmenittäin kasvoja. Satoja tarinoita. Ja ennenkaikkea unelmia. Mä katsoin viime viikolla taas kerran videon miehestä, joka käveli halki Kiinan. Miehen kotisivuja selatessa mä löysin lauseen "It doesn’t matter what dream you choose to follow, as long as you have one". Ja sitten mä aloin muistella.




Mä tapasin miehen, jonka unelmana oli omistaa saari. Sellainen jolle voisi jonain päivänä perustaa oman lomakohteen. Mä tapasin naisen, joka ei halunnut mitään niin paljon kuin lentää. Oli tyttö joka halusi heti yliopiston jälkeen mennä naimisiin ja saada kuusi lasta. Poika joka halusi opiskella arkeologiaa ja tehdä tatuointeja. Oli joukko naisia, joista yksi halusi mitä palavimmin olla sairaanhoitaja. Toinen muuttaa Japaniin. Kolmas palata kotiin rakkaidensa luokse. Kaikkien niiden ihmisten unelmat oli niin kovin erilaisia. Mutta kun katsoin silmiin niitä ihmisiä, joiden kanssa keskusteluja kävin, en nähnyt kuin paloa. Jonakin päivänä mä vihdoin ymmärsin itsekin sen, ettei sillä ole väliä mistä unelmoi ja mitä tavoittelee. Vain sillä on merkitystä unelmoiko.



Mulla oli muutama vuosi sitten tuhottomasti unelmia. Silloin en osannu edes ajatella unelmien merkitystä. Haaveilin vain. Sitten kului vuosi. Päätin lähteä. Sitten kului toinen vuosi. Löydän itseni kerrostaloasunnon sohvalta katselemassa ikkunasta avautumaa maisemaa Beijingiä ympäröiville vuorille. Niistä unelmista, niistä mua vuosia polttaneista haaveista ei ole paljoa jäljellä. Mutta ei siksi, että ne olisivat haihtuneet, kuluneet pois tai unohtuneet. Mun suurimmat unelmat on käyneet toteen. Tarkoituksellisesti, vahingossa, suunnitellusti ja suunnittelematta. Edeltävät yhdeksän kuukautta on olleet kaikkea muuta kuin mitä odotin niiden olevan. Niiden odotusten sijaan olen kuitenkin saanut niin paljon enemmän, ettei sitä voi sanoin kuvailla.



On aamuja jolloin herättyäni katson itseäni peiliin ja sanon kiitos. Kiitos että lähdit. Kiitos että annoit itsellesi mahdollisen muuttua. Tulla sinuksi. Ihan oikeaksi sinuksi, sellaiseksi joka ei ole väärä vaikka ei olekaan täydellinen. Kiitos että opit antamaan itsellesi anteeksi. Kiitos että opit tekemään virheitä. Kiitos että uskoit unelmiisi. Koska ne unelmat antoivat sinulle kaiken sen mitä olet nyt. Koska et ole koskaan ollut silmissäsi yhtä kaunis.