Kymmenen päivää kuulostaa kamalan lyhyeltä ajalta. Se on sitä. Tuntuu siltä kuin olisin vasta pari päivää sitten kirjoittanut aikaa olevan vielä kuukauden. Ja nyt sekin on kadonnut. Kaikki töiden alle. Tein viime viikolla kuusi vuoroa ja vietin töissä viisikymmentä tuntia. Se on liikaa, mutta loppu häämöttää jo. Sitten on läksiäisiä, pakkaamista, tavaroiden siirtelyä ja Meripäivät. Ja lopulta se kauan odotettu lähtö.
Päivittäin joku kysyy jännittääkö. Ei jännitä. Musta tuntuu, että mitä lähemmäs lähtö tulee sitä sokeammaksi sille muutun. Osaan sisäistää sen, mutten kuitenkaan osaa. Olen sinut sen kanssa, että jätän Suomen taakseni. Olen avoimin sydämin matkalla kohti uutta elämää maailman toisella puolen. Ei kaduta. Ei pelota. Olen ollut henkisesti matkalla niin kauan, että sen toteuttaminen tuntuu vain viimeiseltä askeleelta.
En mä ole idiootti. Olen mä pelännyt lähtöä ja elämää Kiinassa. Paljonkin hetkittäin. Enää en vain osaa huolehtia. En osaa pelätä tulevaisuutta siksi että sen suunta on epävarma. Etten tiedä miten elämä lähtee kulkemaan. Osaan vain hymyillä ja odottaa innolla mitä se tuo tullessaan. Kun ollaan laskusuhdanteessa voidaan itkeä, kun noustaan ylöspäin voidaan nauraa. Mutta itkeä tai surra ei tarvitse etukäteen. Nauraa pitää.
10 päivää jäljellä? voi apua muakin alkaa jännittää sun puolesta :D no onnea matkaan vain!:)
VastaaPoistaHahhah voi ei :D Musta tuntuu muutenkin että kaikki stressaa mun lähdöstä huomattavasti mua enemmän. Kiitos!
PoistaVoi että, muakin alkaa ihan jännittää sun puolesta! Ihan mahtavuutta. Ja et tietenkään ole idiootti - vaikkakin sellaiseksi muakin luultiin silloin ku olin lähdössä vaihtoon. Ei oikein tuntunut miltään ja silti oli kasa tunteita joita ei osannut käsitellä. Eli jotain aivan selittämätöntä.
VastaaPoistaPidä toi hymy ja nauru loppuun asti, selviät varmasti! :-)
Toi tunnekasa on kyllä ihan ihmeellinen juttu. Vaikkei ua sinänsä lähtö paina niin huomaa kyllä olevansa herkempi kaikelle maailman menolle. Eilen olin yhtä hymyä, mutta tänään tuli melkein itku kun sähköpostissa odotti liuta hoidettavia asioita. Sellaisia mitättömyyksiä kuin kopiot passista jne. mutta se riitti mustaamaan mun mielen täydellisesti :D Lisäksi oon kehittänyt liudan loistavia syitä itkeä silmät päästäni. Näihin kuuluvat mm. Beatlesin loistavuus ja vanhat pariskunnat. Ai että. Lähdöstä kun puhutaan niin itkusta ei sitten ole tietoakaan vaan silmät loistavat innosta... En ymmärrä :D
Poistamä oon kanssa miettiny Kiinaan lähtemistä vaihtariks, tai Japaniin. äh tää on nii vaikeeta mutta taitaa se lopulta kiinnostaa eniten se Etelä-Korea :) olis niin siistiä kyllä käydä kiinassa :D no jaa en tiedä, mutta innolla odotan sun postauksia sieltä kiinasta!:)
VastaaPoistaHahhah, sulla oli tismalleen samat vaihtoehdot kun mulla :D Mulla Etelä-Korea oli tosin vaihtoehdoista se viimeisin. Mahtavia maita kaikki kolme ja mäkin toivon että pääsen noissa kahdessa muussa vielä käymään! Mahdollisesti jo tän vuoden aikana :) Kiitos.
Poistamullekin kävi just noin, kauhee kiire loppuaikoina ja jännitys ei siksi tullut ollenkan, lisäksi olin niin varma perheestä ettei siitä tarvinnut huolehtia. Kaiken laisia tunteita oli silloin mutta jännitystä ei.
VastaaPoistaNyt tuntuu kyllä siltä, ettei tää kiire koskaan hellitä. Heti kun pääsee yhdestä pahasta niin toinen odottaa ovella. Viikon päästä kaiken pitäisi olla hallinnassa, ehkä sitten ehdin nyyhkiä Suomen perään ja jännittää :D
Poistaanteeks ku kysyn mutta kauan oot siellä? ^o^
VastaaPoistaYheksän kuukautta on tarkotus tossa perheessä viettää :)
PoistaMusta tuntui ihan samalta, kun lähdin kaks vuotta sitten töihin Lontooseen pariks kuukaudeks. Kaikki kyseli koko ajan jännittääkö, ja äiti hyöri ympärillä hermostuneena. Silti varsinkin lähempänä lähtöä olo oli tosi rauhallinen, kun olin unelmoinut ulkomailla asumisesta niin kauan, että asiat tuntui olevan vihdoinkin niin kuin pitää. Että siellä mun kuului just sillä hetkellä olla. Perillä sitten alko jännittää vähän enemmän, mutta silloinkin sitä oli lähinnä vaan täynnä hämmästystä kun kaikki oli niin erilaista.
VastaaPoistaMutta, tsemppiä kovasti! Jään innolla seuraamaan mitä kaikkea ehdit Kiinassa nähdä ja kokea. Ja jos jotain vastoinkäymisiä tulee, niin voin luvata ettei niitä jälkikäteen muista niin hyvin kuin niitä ihania hetkiä ;)
Onnistuit pukemaan mun ajatukset täydellisesti sanoiksi! Koska musta tosiaan tuntuu, että kuulun tällä hetkellä Kiinaan. Voi olla että jännitys nousee pintaan sitten siinä vaiheessa kun pääsen tapaamaan perheen, näkemään kunnolla kaupunkia, aloittamaan kiinantunnit jne. Tai varmasti nouseekin :D
PoistaKiitos :D Oon ihan äimistynyt miten monia mun ulkomaalailu kiinnostaa! Pidetään mielessä :)
Ei vitsit ko luen ihan kikseissä tätä sun blogii :D toteutat mun unelmaa! jos en koulun kautta pääse vaihtoon niin au pairiksi kyllä lähden vielä! annat toivoa mulle :D
VastaaPoistaHahhah ihana :D Kyllä se on omasta halusta niin pitkälle kiinni. Jos vain päättää että minä lähden, niin harva asia nousee oikeasti vastaan. Kyllä säkin maailmalle vielä pääset! :)
PoistaMinäkään en jännittänyt taannoin muuttoa tänne. On oikeastaan vaikea jännittää, kun ei tiedä, mitä jännittää. Asiat menevät niin kuin menevät ja jos eivät mene, sitä voi surra myöhemmin - ja ennen kaikkea tehdä asialle jotain. Siis sitten kun se on ajankohtaista. On käytännöllinen taito osata olla murehtimatta etukäteen eli hyvin se menee! :)
VastaaPoistaNiin mäkin uskon sen menevän :) Ei tulevaisuutta voi surra ennalta kun sitä ei voi tietää - ja ennen kaikkea kun sille ei mitään mahda! Hyvillä mielin vaan eteenpäin!
Poista