Unelmista joista tuli totta

Multa kesti kauan huomata, että ihmiset on kaikkialla maailmassa aika lailla samoja. Että vaikka me tullaan aivan erilaisista maailmoista meillä on kaikilla yhteisiä ajatuksia ja unelmia. Että me kuljetaan samanlaisia teitä, vaikka jokainen niistä haarautuu aikanaan tuntemattomille poluille, sille omalle. Mä en osaa tiivistää sanoihin sitä, miten ihmeellistä on ollut tavata näitä ihmisiä. Kymmenittäin ja kymmenittäin kasvoja. Satoja tarinoita. Ja ennenkaikkea unelmia. Mä katsoin viime viikolla taas kerran videon miehestä, joka käveli halki Kiinan. Miehen kotisivuja selatessa mä löysin lauseen "It doesn’t matter what dream you choose to follow, as long as you have one". Ja sitten mä aloin muistella.




Mä tapasin miehen, jonka unelmana oli omistaa saari. Sellainen jolle voisi jonain päivänä perustaa oman lomakohteen. Mä tapasin naisen, joka ei halunnut mitään niin paljon kuin lentää. Oli tyttö joka halusi heti yliopiston jälkeen mennä naimisiin ja saada kuusi lasta. Poika joka halusi opiskella arkeologiaa ja tehdä tatuointeja. Oli joukko naisia, joista yksi halusi mitä palavimmin olla sairaanhoitaja. Toinen muuttaa Japaniin. Kolmas palata kotiin rakkaidensa luokse. Kaikkien niiden ihmisten unelmat oli niin kovin erilaisia. Mutta kun katsoin silmiin niitä ihmisiä, joiden kanssa keskusteluja kävin, en nähnyt kuin paloa. Jonakin päivänä mä vihdoin ymmärsin itsekin sen, ettei sillä ole väliä mistä unelmoi ja mitä tavoittelee. Vain sillä on merkitystä unelmoiko.



Mulla oli muutama vuosi sitten tuhottomasti unelmia. Silloin en osannu edes ajatella unelmien merkitystä. Haaveilin vain. Sitten kului vuosi. Päätin lähteä. Sitten kului toinen vuosi. Löydän itseni kerrostaloasunnon sohvalta katselemassa ikkunasta avautumaa maisemaa Beijingiä ympäröiville vuorille. Niistä unelmista, niistä mua vuosia polttaneista haaveista ei ole paljoa jäljellä. Mutta ei siksi, että ne olisivat haihtuneet, kuluneet pois tai unohtuneet. Mun suurimmat unelmat on käyneet toteen. Tarkoituksellisesti, vahingossa, suunnitellusti ja suunnittelematta. Edeltävät yhdeksän kuukautta on olleet kaikkea muuta kuin mitä odotin niiden olevan. Niiden odotusten sijaan olen kuitenkin saanut niin paljon enemmän, ettei sitä voi sanoin kuvailla.



On aamuja jolloin herättyäni katson itseäni peiliin ja sanon kiitos. Kiitos että lähdit. Kiitos että annoit itsellesi mahdollisen muuttua. Tulla sinuksi. Ihan oikeaksi sinuksi, sellaiseksi joka ei ole väärä vaikka ei olekaan täydellinen. Kiitos että opit antamaan itsellesi anteeksi. Kiitos että opit tekemään virheitä. Kiitos että uskoit unelmiisi. Koska ne unelmat antoivat sinulle kaiken sen mitä olet nyt. Koska et ole koskaan ollut silmissäsi yhtä kaunis.

Vastaukset

Au pair

Millä rahalla elelet siellä? / Mistä saat rahaa elämiseen ja paljonko sitä tarvitset viikossa/kuukaudessa? / ja muakin kiinnostaa tuo raha ja paljonko sitä rahaa pitää olla, että Kiinassa pärjää
Oon täällä au pairina joten mulle maksetaan katto pään päälle, täysi vatsa ja kuukausittainen palkka. Eli hostperheeni rahoilla elelen. Mulla on kuukausittaista käyttörahaa n. 1400yuania (150€) ja usein kuluu enemmänkin. Sanoisin että 200eurolla pärjää kuukaudessa  jos ei tarvitse huolehtia vuokrista eikä syö jatkuvasti ulkona.

Mitä kautta menit Kiinaan? Jonkun järjestön vai löysitkö perheen itsenäisesti?
Järjestön kautta! Ei ollut paras ratkaisu mutta järjissä ollaan vielä toistaiseksi.

Millaista aupparina olo Kiinassa on? 
Mä sanoisin että hyvin erilaista verrattuna siihen, minkälaisen kuvan oon saanut blogien kautta au pairin elämästä Jenkeissä tai Euroopassa. Kiinassa au pair on englannin opettaja ja muut tehtävät hoitavat talouden- ja lastenhoitajat. Au pairin elättäminen ja ottaminen maksaa perheelle useamman kymppitonnin, eli perheet on yleensä todella rikkaita ja lapset enemmän tai vähemmän pilalle lellittyjä. Jos on aina tottunut saamaan kaiken haluamansa on aika vaikeaa kun ulkomaalainen kotona yhtäkkiä sanookin ei. Tai ainakin siihen asti että lastenhoitaja tulee paikalle ja antaa lapselle haluamansa.

Vaikka Jenkit ja Eurooppa on molemmat kulttuuriltaan erilaisia Suomesta uskallan väittää että on silti vähän eri asia lähteä Aasiaan, missä mikään ei odotetulla tavalla. Joota tai eitä ei pahemmin sanota eikä asioista ei puhuta suoraan joten kokoajan saa olla vähän varuillaan, lukea sanojen takaa ja ennakoida. Kohteliaisuus on perheen sisällä todella tärkeää eli eitä voi au pairkaan ilman pätevää syytä viljellä (lue: se että sulla on menoa ei välttämättä tarkoita etteikö perheellä olisi ja silloin mennään perheen mukana vaikka sun vapaa-ajalla). Au pairin myös oletetaan tekevän ja olevan vähän sitä sun tätä. Suurella osalla mun järjestön perheistä on esimerkiksi oletuksena, että jos sun hostlapsi on kotona niin sinä olet siellä myös. Alkaen viikonlopuista päättyen lomiin, työtunneista riippumatta. Annanpa vallan ihanan kuvan täällä aupparoimisesta...

Mutta joo ei ole varmasti iiseimmästä päästä täällä au pairina olo! Mutta kyllä se maksaa takaisin. 

Onko isäntäperhe helppo löytää, millaiset ovat työtehtävät, miten ulkomaalaisiin suhtaudutaa?
Mä olen täällä järjestön kautta ja mulle etsittiin valmiiksi perheet/perheet, eli tarkemmin en osaa sanoa. Perhe on suhteellisen helppo löytää, hyvä perhe astetta hankalampaa mutta eiköhän se ole vähän näin kaikkialla.

Työtehtävät on perhekohtaisia. Suurimmalla osalla rikkaista (eli au pairin ottavia) perheistä on useita talouden- ja lastenhoitajia ja au pairin roolina on yksinomaan englannin opettaminen. Useimmiten työt on siis leikkimistä, kotitehtävissä auttamista ja yritystä taikoa lapsi puhumaan englantia. Näin oli mulla kahdessa ensimmäisessä perheessä. Kolmannessa kokkaan ja siivoan ja mun työtehtävänä on ennemminkin luoda lapselle englanninkielinen ympäristö kuin varsinaisesti opettaa kieltä.

Ulkomaalaisiin suhtaudutaan todella positiivisesti, mutta toisaalta se positiivinen huomio voi tuntua toisinaan vähän vähemmän mukavalta. Jos oon eksyksissä tai muuten vaan ongelmissa kaikki kiinalaiset on valmiita auttamaan, mutta toisaalta mua tuijotetaan ja osoitellaan kadulla mun blondin/vaalenapunaisen tukan, vaalean ihon ja sinisten silmien takia. Kun oltiin etelä-Kiinassa ravintolassa tarjoilijat kosketteli jatkuvasti mun hiuksia ja otti valokuvia, mikä ei ollut niin siistiä kuin miltä kuulostaa.

Paljonko teet töitä viikossa? Mitä töihin kuuluu?
Töitä on viikossa max. 25 tuntia, mutta enemmänkin on tullut tehtyä vanhoissa perheissä. Työt koostuu 90% englannin opettamisesta lapsille. Katso ylempi vastaus. 

Paljonko saat palkkaa? Saatko rahaa muualta? Paljonko säästit ennen Kiinaan menoa?
Au pairin kuukausipalkka Kiinassa on 750yuania (80€). Tän lisäksi mulle maksetaan kuukausittain 600yuania (70€) lentohyvityksiä, koska maksoin itse mun lennot. Mun järjestöllä perheet arvioi au pairinsa kuukausittain ja hyvän arvosanan saadessaan voi palkan päälle saada bonusta. Mä sain viime kuussa 400yuania (50€).

Mä kirjoitin keväällä ylioppilaaksi ja olin sen jälkeen koko kesän töissä. Mulla oli about 5000euroa tilillä ennenkuin lähdin makselemaan kaikkia Kiinaan sidonnaisia hommeloita. Pakollisiin juttuihin (lennot, viisumi, deposit) mulla kului rahaa n. 1600€. Tän lisäksi käytin about 800€ ei-pakollisiin juttuihin, jotka halusin kuitenkin Kiinaa varten hankkia tai hoitaa pois alta (uusi objektiivi, piilarit, hammaslääkäri, tuliaiset jne.). Tällä hetkellä tilillä on jäljellä 2000€ mistä voidaan päätellä että omaa rahaa on tuhottu about 600€. Eli rahaa kannattaa ja pitää olla. Ei tänne ilmaiseksi pääse eikä kyllä au pairin palkalla elä jos jotain peruselämää letkeämpää haluaa puuhata.

Monessako perheessä olet ollut?
Oon tällä hetkellä mun kolmannessa ja viimeisessä perheessä! Ekassa vietin 3,5 kuukautta, toisessa viisi viikkoa ja täällä oon nyt neljättä kuukautta.

Onko vapaa-aikaa paljon? Miten käytät sen?
Riippuu perheestä. Mulla on aina ollut arkiaamut ja -iltapäivät vapaata ja viikonloput olen tehnyt töitä lähes ympäri vuorokauden. Tää lienee yleisin au pairin aikataulu Kiinassa. Mulla on kiinantunnit kahdesti viikossa ja jäljelle jäävän vapaa-ajan vietän yleensä kaupungilla kavereiden kanssa roikkuen. Sightseeingia tulee tehtyä aika paljon, sitten ihan perus hengailua lounaan tai shoppailun merkeissä. Perjaatteessa ihan samoja asioita kuin missä tahansa päin maailmaa.

Top-5 vinkkisi Kiinaan auppariksi haluavalle? :)
1. Opettele lukemaan sanojen takaa. Joo on useasti ei, koska kohteliaisuussyistä ei voida sanoa suoraan ei.

2. Mieti oleto valmis olemaan jatkuvasti huomion keskipisteenä. Kadulla kävelevä sinisilmäinen blondi on Johnny Deppiä kiinnostavampi tapaus.

3. Valmistaudu pitämään kiinni oikeuksistasi. Kiinalaiset osaa käyttää sua hyväkseen ja teetättää sulla ihan niin paljon töitä kuin suostut tekemään, vaikka sopimus mitä sanoisi. Kun taas rahasta tulee puhe ne on valmiita pitämään kiinni jokaisesta pennistä ja ne vetää välistä tasan niin paljon rahaa kuin annat. Vahvasta tahdosta ei ole haittaa.

4. Varmista että sun hostvanhemmat puhuu niin hyvää englantia, että niiden kanssa pystyy oikeasti kommunikoimaan. Suurimmat ongelmat on näin vältetty.

5. Piereskely, röyhtäily, julkinen räkiminen ja ulostaminen, ääneen syöminen ja roskien ympäriinsä heittely ovat asioita, joita ei päivittäisessä elämässä voi välttää. Mieti pystytkö elämään niiden kanssa.
6. Hahhaa annan kuudennen koska en osaa karsia mitään pois! Varaudu pitkiin välimatkoihin. Mulla on matkaa kaupungin keskustaan n. 15 kilometriä, mutta istun silti päivittäin julkisen kyydissä vajaat kolme tuntia.

Puhuuko sun hostlapset englantia?
Mun 11-vuotias tyttö puhuu parempaa englantia kun minä puhuin lukioon mennessäni! Eli joo, koulutukseen ja erityisesti kielien opiskeluun panostetaan täällä paljon. Kaikki mun aikaisemmat hostlapset (ikähaarukka 4-8 vuotta) on puhuneet ja ymmärtäneet englantia ikäänsä nähden todella hyvin, eli kommunikaation kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.

Onko siellä seuduilla paljon muita auppareita?
Mä tunnen Beijingin alueelta about 30 au pairia ja tiedän että meidän lisäksi löytyy semmoinen +15, joita en kuitenkaan henkilökohtaisesti koskaan oo tavannut! En sitten tiedä onko se paljon vai vähän. 

Minkälaisessa talossa asut siellä?
Mun hostperhe asuu länsimaistyylisessä yhdellä makuuhuoneella varustetussa kerrostaloasunnossa. Että se siitä glamourista. Ei vaan. Mun eka hostperhe asui jumalattomassa nelikerroksisessa kuuden vessan ja kymmenen makuuhuoneen kartanossa, toinen kiinalaistyylisessä omakotitalossa.

Onko missään vaiheessa tullut jäätävää koti-ikävää?

Mulla on tasan kerran tullut hetki, jolloin halusin palata Suomeen erinnäisistä syistä. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä koti-ikävän kanssa elikkä ei!

Oon jo kauan suunnitellut lähteväni aur pairiksi ja Aasia olisi myös mulla kohteena. Oot joissakin ekoissa postauksissasi puhunut Japaniin ja Koreaan lähtemisestä - miltä sivuilta/minkä kautta näihin maihin lähtö on mahdollista? En löydä muutakuin Au pairiksi Kiinaan -sivuja. Olipas epäselvä kysymys, mutta kiitos kamalasti jos vastaat. :3 Ja ylipäätänsä: minkä sivuston/järjestön kautta oot lähtenyt au pairiksi? (:

Japaniin ja Koreaan lähtijöille ei mun tietojen mukaan ole tarjolla järjestöjä. Ainoa vaihtoehto on etsiä perhe itsenäisesti au pair -sivustojen kautta (aupairworld, greataupair etc.). Mä olen Kiinassa HHS:n kautta, mutta suosittelen lämpimästi lähtemään ilman järjestöä jos tänne päin on tulossa. Mulle järjestön alla oleminen on tuottanut enemmän ongelmia kuin on ratkaissut. Suosittelen myös ihan oikeasti ottamaan maahanmuuttajaperheen,. Kiinalaista kulttuuria pääsee kokemaan ihan riittävästi päivittäisessä elämässä ja elämä on oikeasti miljoonasta helpompaa kun jollain on ymmärrystä miten asiat toimii länsimaissa.

Kiina


Ja miten ku asustelet tuolla Kiinassa, niin onko sulla tullut oireita, siitä kun se ilma siellä niin saasteista?
Mulle ei ole tullut suurempia oireita saasteista. Pienemmät oireet kuten naaman kukkimisen oon saanut vältettyä kunnon pohjameikillä, minkä seurauksena saasteet jää meikkikerroksen päälle ja saan ne illalla pestyä pois. Toisaalta kuulin jostain, että oireet voi ilmaantua vasta vuodenkin päästä, että saa nähdä miltä tilanne näyttää ensi syksynä/talvena. Saasteista oireilu on kuitenkin tosi henkilökohtaista. Akne, jatkuva silmien ja nenän vuotaminen ja hengitysongelmat on tosi yleisiä täällä.

miksi lähdit juuri Kiinaan ja oliko sulla muita vaihtoehtoja maan suhteen? 
Mä oon pienestä asti halunnut asua Aasiassa, joten tänne lähteminen tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Mietin Kiinan lisäksi Japania ja Koreaa, mutta ne tippuivat listalta perheen löytämisen vaikeuden takia. Kiinnostuin Kiinasta siihen aikaan kun piti tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Päähänpiston seurauksena rupesin etsimään perhettä, lähettelemään papereita ja täällä sitä sitten ollaan.

Onko sulla tulevaisuuden suhteen jotain haaveita/asioita, mitä haluaisit tehdä ja kokea?
Suurin osa liittyy varmaan matkusteluun. Mulla on haaveissa reissata ympäri Kiinaa, vierailla Tibetissä, matkustaa Trans-Siberian rata Moskovasta Beijingiin, heittää jossain vaiheessa elämää etelä-Aasian reppureissu ja tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla.  Oon myös aina halunnut nähdä valaita ja kirjoittaa kirjan! Ja jostain tuntemattomasta syytä mä haluaisin asua hetken pienessä alaskalaisessa kylässä.

Miä haluun tietää KIINALAISISTA ja niitten tavoista KAIKEN.
Aamen. Lupaan yrittää raapustaa jotain.

Lempi paikkasi Kiinassa?
The Bund! Voisin seisoskella siellä ikuisesti tuijottaen Shanghain skylineä. Kaupunkia jos haetaan vastaan Beijing. Mä olen ihan rakastunut tähän räkälään. 

Osaatko puhua kiinaa jo jotenkuten/hyvin?
Mä ymmärrän kiinaa suhteellisen hyvin. Kun mun hostäiti ja tyttö keskustelee ymmärrän mistä ne puhuu ja sanastollisesti selvää on ehkä 50%. Mun puhuminen on kuitenkin todella köyhää ja sanallisen tai kijallisen tekstin tuottaminen on aika lailla painajaismaista. Peruselämästä selviän, keskusteluista en.

Kauanko oot vielä Kiinassa?

Mulla on lentolippu Suomeen heinäkuun lopulla, mutta näillä näkymin lopettelen aupparoinnit ensi kuussa! Kiinassa vietettävää aikaa en osaa arvioida, koska edessä on ainakin vielä yksi välivuosi enkä ole sulkenut pois mahdollisuutta työskennellä täällä.

Onko missään vaiheessa tullut vastaan tilannetta missä kukaan ei ymmärrä sua ja sä et ymmärrä ketään (kielimuuri) ja sitten oot saanu romahduksen? Jos tajusit mitä meinaan! :DD

Kielimuurin takia ei, mutta välillä musta tuntuu että ihmiset ei tahallaan halua ymmärtää mua kulttuurierojen takia. Romahduksia ei ole ollut mutta Shanghaissa otin pari kertaa kovaäänisesti yhteen yhden toimiston jätkän kanssa.

Onko kiinalaiset ihmiset tosi lyhyitä, tunnetko olosi "isoks" siellä?

Kiinalaiset on yleisesti ottaen pienikokoisempia kuin länsimaalaiset. Mä olen huimat 163cm pitkä eli pituuden puolesta en tunne itseäni jättiläiseksi (lukuunottamatta hetkiä jolloin pistän korkkarit jalkaan ja pääni heiluu metrossa kaikkien muiden yläpuolella), mutta kun one-size vaatteita ostaa huomaa kyllä kokoeron mun ja kiinalaisten välilllä. 

Onko Kiinassa halpaa?

On! Ravintolassa saa ruokaa alle kahdella eurolla, bussilippu maksaa ale kymmenen senttiä ja vaatteita ostaa helposti alle viiden euron. Asumiskustannukset tmv. on sia erikseen mutta niitä ei tässä tod.näk. haettu.

Minkälainen ruokakulttuuri siellä on?

Riisiä syödään lähes joka aterialla. Lihaa ei käytetä ruoan laitossa juuri lainkaan vaan kasviksia on runsaasti. Runsaasti löytyy myös öljyä, eli ihan terveellisimmästä päästä ei tän kaupungin ruokaluttuuri ole kotoisin. Riisin lisäksi yleisimmät ateriat koostuu nuudeleista tai dumblingeista. Kiinalaisella ruoalla ei ole oikeastaan mitän yhteistä länsimaalaisen "kiinalaisen" kanssa, mutta ei se toisaalta ole niin oksettavaa kuin mitä annetaan ymmärtää. Mun hostäiti ei ole koskaan syönyt koiraa, skorppiooneja, käärmettä ja mitä näitä nyt löytyy. Turistit pistää poskeensa usein huomattavasti ihmeellisempää sapuskaa kuin kiinalaiset. Kirjoitin ruokakulttuurista postauksen joskus viime vuonna! Klik.

Pärjääkö Kiinassa hyvin englannilla?

Ei pärjää. Suurin osa kiinalaisista ei joko osaa tai halua puhua englantia, eli jos kiina ei ole hanskassa elekielen käyttö on suotavaa. Ja pärjäämisellä tarkoitan nyt oikeasti sitä, että jos menet joltain kysymään kadulla suuntaneuvoa niin sitä et todennäköisesti ensimmäiseltä tai toiselta vastaantulijalta englanniksi saa. Auttaa yritetään varmasti, mutta kieli on kiina.

Muut


Oletko harkinnut kirjailijan uraa? 
Mulla ei ikinä riittäisi kärsivällisyys ja intohimo täyspäiväiseen kirjoittamiseen eli kirjailijan ura on aikalailla pois laskuista! Pari kirjotusprojektia mulla on ollut ja on edelleen, mutta saa nähdä tuleeko niistä koskaan mitään.

Millainen oli ylioppilastodistuksesi?
Eximiat matikasta ja uskonnosta, magnat äikästä, enkusta ja saksasta!

Kymysys kysmysy kysymys

Mikäli vastaus on myönteinen tämä on mainio ajankohta vuodattaa kaikki mieltä kaihertava kommenttiboksiin. Ei väliä onko aiheena Kiina, aupparointi vai äärimmäisen kiehtova elämäni, lupaan vastailla parhaimman kykyni mukaan.

Mahdolliset postaustoiveet (eli ne mitä en koskaan lupauksista huolimatta toteuttanut) voi myös jättää alle. Katuruoasta on juttu tekeillä ja järjestöstä kirjoittelen kun olen kirjoilta pois. Mulla on jäljellä myös lukematon määrä Shanghain aikaista matskua niin kys. kaupungista kuin reissuista sen ulkopuolelle. Stay tuned!

Lähiörakkaus

Musta on tullut lähiönarkkari. Betonikaupunki kauhistuttaa ja imen kaiken energiani naapuruston pölyisistä kujista ja mutalammikoista. Mä olen kuullut tarinoita Beijingistä puolentoista vuosikymmenen takaa. Polkupyörien liikenneruuhkista, lännen ja idän uudesta kohtaamisesta ja ajasta, jolloin hutongit eivät vielä olleet katoava luonnonvara. Kiina katoaa ja muuttuu hiljalleen länneksi. Mulla ei ole adjektiiveja kuvaamaan miltä se musta tuntuu.






Musta olisi mahtavinta ikinä asua todellisessa kiinalaisessa lähiössä. Sellaisessa jossa koirat juoksevat vapaina ja asuntojen ovista näkee sisälle. Sellaisessa jossa vihannekset pestään kadulla ja vaatteet ripustetaan ulos kuivumaan. Mä elän maantieteellisessä lähiössä. Elän puolentoista tunnin päässä keskustasta, pienen pienten kotien ja tunkio-viljelmien ympäröimänä. Mun kodilla on kuitenkin muurit ja vartijat ja siksi mä en osaa kutsua sitä lähiöksi. Lähiö ei ole pelkkää maantiedettä vaan se vaatii myös omanlaisensa tunnelman. Ja siksi mun on poistuttava kotoa tunteakseni olevani lähiössä.







Kiinalaisissa lähiöissä parasta on, että ne on syntyneet todellisten ihmisten käsistä, ei paperille piirretyistä kaavoista ja kuvioista. Ne ovat rakentuneet ja kasvaneet hiljalleen kaupungin laitamille. Omiksi pieniksi kylikseen muun maailman keskelle. Musta olisi kiva omistaa pieni viljelmä keskellä kaupunkia. Tai kylpyammeellinen yrttejä. Tai se suihkuverholla varustettu oviaukko. Mä en osaa sanoin kuvailla miten rehelliseltä tuntuu kävellä keskellä tuota kaikkea. Koska mikään ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on.

Viime torstaina muhun iski ensimmäistä kertaa kahdeksaan kuukauteen tarve olla yksin. En edes muistanut miltä se tuntuu. Oon kuluttanut viimeiset neljä kuukautta niin tiiviisti ihmisten seurassa, että oma aika merkitsee mulle nykyään silmien sulkemista metrossa kuulokkeet korvilla. Oon aina luullut olevani henkilö, joka tarvitsee ympärilleen tolkuttomasti tilaa. Mulle ei ole koskaan tuottanut ongelmaa viettää päiväkausia omassa rauhassa. Siksi se on ollut niin absurdia huomata miten on aina luullut olevansa jotain mitä ei oikeasti ole.

Torstai oli kuitenkin hyvä päivä olla yksin. Astua ulos aurinkoon ja mennä ikuistamaan kaupunkia. Se iltapäivä yksinäisyyttä oli kuitenkin tarpeeksi, koska jo illalla mä huomasin kaipaavani ihmisten seuraa.

Mun yksinäisen lähiöiltapäivän huippukohtia olivat mm. hiekkapöllyt joiden seurauksena mun naama vaihtoi väriä ja pienesti liian agressiivinen koira jota pakenin juoksujaloin. Kyllä mä tykkäsin likaveden lemusta ja pellon pullokokoelmistakin. Oli ihan mahti päivä. Ja vielä semisti mahdimpi lähiö.

Melkein kesä

Täällä on melkein kesä ja mä olen ihan rakastunut siihen. On maailman mahtavinta herätä aamuisin sinisen taivaan alle, pistää shortsit jalkaan ja heittää aamukävely ilman kenkiä. Aukinaiset bussin ikkunat ja niistä sormien ulos heiluttelu on parhautta. Puhumattakaan skootteriajeluista ympäri kaupunkia. Tunnen päässeni käsiksi taas aivan uudenlaiseen kiinalaisuuteen kun puikkelehditaan pitkin katuja satojen erilaisten menopelien välissä. On vapautta antaa tuulen tuivertaa tukkaa. Ajaa pitkin joen pengertä kirskikankukkien alla. Nostaa katse taivaalle ja tietää että mikään ei ole mahtavampaa kuin mun elämä nyt ja tässä.

Mun tekisi kovasti mieli ostaa oma skootteri. En mä varmaan mitään muuta enää tekisikään kuin vaan päivät pitkät ajelisin. Eikä kai tarvitsisikaan.




Olisipa teilläkin kesä. Voisittepa tekin viettää sunnuntainne takapihalla auringonpaisteessa loikoillen. Kastaa varpaanne altaaseen ja heitellä vesi-ilmapalloja. Syödä kassin pohjalle sulaneita suklaapatukoita ja katsella koirien perässä juoksevia pikkulapsia.

Musta on ihan uskomatonta miten paljon jokainen päivä voi antaa. Ja vielä uskomattomampaa että multa kesti kahdeksantoista vuotta oppia näkemään se. Enää mä en aio ummistaa silmiäni. Maailma on kaunis.