En palaa Suomeen pääsykokeiksi. En mene ensi syksynä yliopistoon. En tiedä menenkö seuraavanakaan tai koittaako se päivä koskaan. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan helpota mua yhtä paljon kuin tieto siitä ettei mun tarvitse palata toukokuussa. Ettei tarvitse edes teeskennellä olevansa kiinnostunut tulevaisuudesta tai asettua niihin niin kauan mua hirvittäneisiin yhteiskunnan normeihin. Ajatuksiin siitä että elämä koostuu koulutuksesta, jatkokoulutuksesta, työstä, perheen perustamisesta ja yhdessä vanhenemisesta
Viisumi. Lentolippu. Asiat jotka rajoittavat mun elämää niin paljon. Asiat joiden mä annan rajoittaa elämääni. Vielä en kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea jättääkseni paluulipun käyttämättä, antaakseni elämälle kaikki mahdollisuudet. Siksi palaan Suomeen heinäkuun viimeisinä päivinä. Tekemään mitä, sitä en tiedä. Kuinka kauksi, en osaa sanoa. Mutta mä palaan ainakin hetkeksi. Muistelemaan mitä on hiljaisuus. Vapaus. Miltä kuulostaa öinen metsä ja miltä näyttää tähtitaivas.
Sisäistin viime viikolla sen, että kun mä palaan Suomeen mikään ei ole ennallaan. Etten tule koskaan saamaan takaisin sitä elämää joka mulla oli sinä päivänä kun lähdin matkaan. Maailma on muuttunut mun ja muiden ihmisten ympärillä paljon. Ehkä liikaa. On vaikea palata Suomeen ja huomata miten todellista elämä siellä on. Nyt kun kaikki tuntuu niin täydellisen hyvältä täällä.
sitä samaa täällä... todellisuuden pelkoa armaan täydellisyyden keskeltä. Kun on saanut elää seikkailua ei osaisi enään vastaanottaa arkea. Minun kohdallani kuitenkin suomi kutsuu kovemmin kuin muut seikat, se että on paikka johon tuntee kuulevansa. Olen onnekas kun olen sen ymmärtänyt! Ihanaa että olet lykännyt lähtöä niin saan lukea kauemmin juttujas!
VastaaPoistaOn vaan ihan käsittämätöntä että elämä kulkee eteenpäin jossain muuallakin kuin Kiinassa. Suomi tuntuu - niin kliseiseltä kuin kuulostaakin - menneisyyden unelta. Oot todellakin onnekas kun oot ymmärtänyt mihin kuulut. Mulla on omat aavistukseni mutten ihan vielä uskalla niihin luottaa. Tai ainakaan sanoa ääneen. Tai sanotaan vaikka näin että mulla on hyvin vahva tunne siitä mihin kuulun tällä hetkellä ja ehkä jopa tulevaisuudessa mutta siitä vaietaan vielä toistaiseksi :) Kiitos!
PoistaIhana postaus. oon itekkin varmaan ihan samanlainen =) kouluttautua ehtii myöhemminkin! nyt ollaan nuoria, maailmankansalaisia joille vaan taivas on rajana. otetaan siitä kaikki irti!
VastaaPoista~Iida
Hahhah kiitos! Kyllä ehtii kun kiinnostaa. Turha sinne on opiskelemaan tunkea vaan siksi että on pakko. True story! :)
PoistaMiä niin rakastan tota kuvaa.. Kun tulet suomeen, miä haluan kehittää sen. Onks se okei? :D
VastaaPoistaMIÄKI! Oon suhteellisen vakuuttunu et se on paras kuva minkä miä (tai itselaukasija) oon koskaan ottanu.
PoistaHahhah siitä vaan sit mun on pakko tulla kyläilemään et pääsen sitä pällistelemään :D