Skypetettiin tosiaan sunnuntaina perheen kanssa. Mun päivä kului jokseenkin näin:
08:00 En mä nyt vielä voi herätä! Pliis joku siellä vähemmän maallisessa elämässä, anna mun kiltti nukahtaa uudestaan.
10:00 Eiiiih kello on edelleen vasta kymmenen! Pakko nukkua niin jää vähemän aikaa panikoida
11:00 Pakollinen tarkistus että oon lukenut kellonajat oikein. Vielä neljä tuntia a-p-u-a. Jatkuvaa vaatteiden vaihtoa, huoneen epämääräistä siivousta ja yleistä ulinaa
13:00 Vähemmässä määrin siivousta ja huomattavasti suuremmassa määrin ulinaa. Miten ihmeessä mun stressinsietokyky on arvioitu suosituksissa hyväksi? Se ei ole edes välttävä!
14:30 NYT SE LISÄS MUT SKYPEN YHTEYSTIETOIHIN APUAAPUAAPUA.
14:40 Itkunauran kiinalaisten (anteeksi yleistys) englannille ja valmistaudun odottamaan ylimääräisen tunnin videopuhelua. Ps mun hostisä käyttää hymiöitä, kuinka liikkistä?
15:40 Neljä puhelua, joista jokainen katkeaa ennenkuin ehtii alkaakaan. Onko tän yhteyden oikesti pakko pätkiä juuri nyt? Sitten puolitoistaminuuttinen puhelu, josta en kuule puoliakaan, kuva pätkii ja rätisee mutta isä ehtii esitellä mut tytöille. Nuorempi ei uskalla sanoa mitään ja yrittää äänestä päätellen karkuun, vanhempi kertoo nimensä ja toivottaa mut tervetulleeksi Shanghaihin. Ne on maailman söpöimpiä. Isällä on maailman ihanin nauru. Äitiä en tavannut, mutta jos se on yhtä ihana kuin loppu porukka puolentoista minuutin rätinän perusteella niin mulla on edessä maailman paras vuosi.
16:10 Puhelu numero 2. Vihdoin. Juteltiin vanhemman tytön kanssa, koska isä ilmoitti että hän puhuu parhaiten englantia. Molemmat vanhemmat moikkasi ja mut toivoteltiin taas kovasti tervetulleeksi ja tyttö kyseli että milloin voisin tulla Kiinaan. Pienehköä aksenttimuuria oli huomattavissa, jäi nimittäin vähän epäselväksi miksi tyttö selitti mulle viidestä hevosesta (jos edes selitti). Pari minuuttia ehdittiin kuitenkin jutella ennenkuin nukkumaanmenoaika koitti. Hyvät fiilikset jäi kaikesta! Ainoa mikä mietityttää on se miten aion saada vastaukset noihin kahteentuhanteen kysymykseen mitkä kirjoitin haastattelua varten jos vanhemmat puhuu oikeasti niin huono englantia kuin ne väitti. Mutta sitä mietitään sitten myöhemmin!
Seuraavana päivänä agency kyseli että moneskos päivä elokuuta sitä olisikaan mahdollista saapua. Kuule mä lennän sinne vaikka heti ensimmäinen päivä jos se siitä on kiinni.
Shanghai kutsuu siis elokuussa. Intiaanihuuto.
Ihan mahtavaa! :-) Kuulostaa tosi hyvältä! Voihan se olla, että puhuvat englantia oikeasti vähän paremmin, mutta kyse voi olla vaan rohkeudesta ilmaista itseään englanniksi. Kanadassa mun kielitaitoa luultiin (ja luulin sitä itse) huonoksi, mutta kun jouduin ja rohkaistuin sitä puhumaan niin ymmärsin ja osasin enemmän kuin luulinkaan! Ja jos eivät oikeasti osaa englantia siellä Shanghain päässä niin pääsetpä sitten kunnon kielikylpyyn. :-)
VastaaPoistaMäki vähän luulen :D Olisin nimittäin voinu iteki yrittää sanoo joitain asioit kiinaks mut aloin sit empimään en sanonko kuitenkaa jos ei mee edes sinnepäin. Todellakin! Enkä edes tiedä onko se siistiä vai pelottavaa kun kaikki tulee puhumaan kieltä jota en ymmärrä. Perheen sisälläkin kun varmaan kommunikoidaan kiinaksi :D
PoistaPS. Mä niin tuun käymään sun ja teidän luona tuolla, saanhan tulla! :-)
VastaaPoistaHahhah, siitä vaan jos pystyt hylkäämään idyllisen yliopistoelämäs :D
PoistaNo totta kai, sanot vaan kun saa tulla! :-P
PoistaOllaan molemmat ilmeisesti menossa melkoseen kielikylpyyn, kun meikäläinenkään ei vielä ainakaan tuota ranskaa hallitse esittelyä ja kahvin tilaamista enempää. Tai no osaanhan sanoa, että metsä on vaarallinen, mutta siitä ei varmaan paljoa apua ole. Mulla tietenkin se etu, että perheen äiti puhuu englantia ja käyttää sitä tyttöjen kanssa, mutta perheen isä puhuu enimmäkseen ranskaa ja tytötkin kuulemma vastaa yleensä ranskaksi. Naureskelin jo yhdessä vaiheessa, että olen ilmeisesti tehnyt elämässäni täysin vääriä valintoja, kun olen lukenut espanjaa ja saksaa molempia kaksi vuotta, mutten ole missään vaiheessa opiskellut ranskaa, vaikka olen sitäkin harkinnut :D
VastaaPoistaMutta eiköhän se elämä ala luistaa mullakin ranskaksi ja sulla kiinaksi, kun on pakko sisäistää se kieli ja käyttää ja kuulee päivittäin. Toivotaan ainakin niin.
Hahhah. Mäkin saan luonnollisesti sanoa kaikkea yhtä hyödyllistä :D Se perussanasto sitten... No mutta onneksi tytöt osaa englantia niin se lastenhoitopuoli pitäisi ainakin kommunikaation kannalta teillä pelittää! Sama mulla. Vähän se tietysti huolettaa että miten vanhempien kanssa aikoo jostain ruveta selittämään mutta enköhän selviä siitä hengissä. Toivottavasti :D
PoistaArvaa paljon mua ärsyttää? Mä oon siis tosiaan lukenut pitkän saksan, opiskellut lukiossa pari kurssia espanjaa ja käynyt vielä opistolla japanintunneilla, mutta missään välissä ei tullut pieneen mieleenkään että kiinasta voisi olla jotain hyötyä. No, tyhmyydestä sakotetaan :D
Mäkin lasken vähän ton päivittäisen oppimisen varaan... On nimittäin sen verran heikoilla kantimilla tämä minun kielitaitoni että pulassa ollaan jossei äkkiä ala oppimaan :D Ja onneksi pääsen ihan kiinantunneillekin sitten perillä, enköhän saa jotain selkoa asioihin!
WAAAAAYY COOOL!!! :D
VastaaPoistaHehee niin on!
PoistaJA MIKSET OLLU KERTONU MULLE ETTÄ SULLA ON BLOGI? Vai testasitko vaa mun salapoliisitaitoja? :D
Intiaani-itku.
VastaaPoistaJa mä oon sanonu sulle että Hannalla on blogi. :D
Etkä oo! Tai sit en yllättäen oo vaan kuunnellu :D Itke sinä vaan siellä Lontoossa.
Poista