Teleidoscope

Ajattelin repäistä ja perustaa blogin niinkin merkittävänä kuin kahdeksantoista ja puolivuotis syntymäpäivänäni. Laskupää tosin petti ja huomasin että kuukausia on kuuden sijaan koossa vasta viisi. Aina ei voi onnistaa. Päätin pettymyksestä huolimatta pitää kiinni suunnitelmistani ja fanfaarien saattelemana esittelen blogiurani neljännen tuotoksen, joka kantaa nimeä Teleidoscope. Pyörtykää ihastuksesta.

Blogimaailmassa on tosiaan ihmetelty vuodesta 2008 ja viimeiset kolme vuotta on tullut suhteellisen aktiivisesti blogattua, ensin lifestyle- ja sitten kulttuuripuolella kirjablogin muodossa. Viimeksi mainittu on itseasiassa yhä hengissä - talviunilla kenties, mutta sen sydän sykkii kiivaasti. Blogin pystyyn pistäminen tuntui luontevalta ratkaisulta ensi vuotta ajatellen. Saa koottua ajatuksia, kirjoitettua ylös muistoja. Voi kirjoittaa paperille maailman, josta niin harvat tarinoivat. Koska kukaan ei tunnu tietävän mitä Kiina on.

Siis kukamitähäh? 18-vuotias kotkalaistyttö, viittä vaille ylioppilas. Edessä on kesä nakkikioskilla ja elokuussa lähtö suureen maailmaan, au pairiksi Kiinaan. Sitä ennen haaveillaan, kuvaillaan, ja nauretaan. Ollaan yhdessä ja luodaan muistoja, että voidaan niitä ensi vuonna kaivata. Eletään ettei tarvitse katua tekemättä jäänyttä. Opetellaan rakastamaan Suomea, että olisi helpompaa jonain päivänä palata. Ja sitten lennetään toisella puolelle maailmaa ja tullaan ympäröidyksi ihmismassoilla, joiden oletetaan koostuvan aivan erilaisista ihmisistä kuin ne Suomessa liikennevaloihin seisahtuneet naiset ja miehet. Etsitään itseään ja mietitään Kiinaa ja kiinalaisuutta. Rakastutaan elämään vielä entistä enemmän eikä haluta koskaan palata takaisin. Mutta silti jonain päivänä palataan ja opetellaan elämään uudestaan suomalaisena. Mutta siihen on onneksi pitkä aika.

Ei allekirjoitettuja sopimuksia, ei perhettä. Kaikki on vielä avoinna. Mutta asioiden on tapana kulkea omalla painollaan kun ne painot on kerran laittanut liikkelle. Ja omani rullaavat jo kohti itää.