perjantai 25. marraskuuta 2016

San Jacinton kiehuvat mutakuopat, Nicaragua

Luullaan hetken aikaa olevamme väärässä paikassa. Kylä on hiljainen eikä mikään viittaa siihen että siellä tapahtuisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Seisoskellaan pääkatua muistuttavan polun edustalla kun joukko lapsia singahtaa yhtäkkiä paikalle ja lähtee johdattamaan meitä kohti pientä autiota kojua. Jostain saapuu nainen joka veloittaa meiltä sisäänpääsymaksun ja pyytää meitä kirjoittamaan nimemme ja kansalaisuutemme vieraskirjaan. Edellisestä vierailusta on useita päiviä eikä kymmenien viimeisten vierailijoiden joukosta löydy meidän lisäksemme yhtäkään ulkomaalaista. Minne me ollaan oikein saavuttu?



Mutakuopat ovat yhtä aikaa hurmaavat ja kauhistuttavat. Maan muovaamissa kuopissa kiehuva muta ja niistä nouseva höyry muodostavat utopisen näkymän. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Muta pörisee kuopissa, muodostaa valtavia kuplia ja kuumaa nestettä räiskyy toisinaan ilmaan. Maahan on piirretty polku jota pitkin on turvallista kävellä, mutta paikalliset lapset viittovat meitä tulemaan lähemmäs. Maa näyttää hauraalta, mutta vaikka tiedostan mahdollisuuden siihen että se sortuu meidän altamme päätän silti luottaa lapsiin. Tämä on heidän todellisuutensa. He tietävät mutakentän kuin omat taskunsa.

Joukon vanhin lapsi puhuu häkellyttävän hyvää englantia ja kertoo meille mutakuoppien olevan todennäköisimmin yhteydessä läheiseen tulivuoreen. Kukaan ei tiedä varmasti, mutta tulivuoresta purkautuvien maanalaisten höyryjen uskotaan kuumentavan muta kiehumispisteeseen. Se on hyväksi iholle ja auttaa itikanpuremiin, tyttö toteaa ja samassa pieni poika on kauhaissut mutakuopasta pussillisen kiehuvaa mutaa ja ojentaa sen minulle leveästi hymyillen.





Kun on aika lähteä annetaan lapsille muutama dollari kiitokseksi. Ne menivät kylään pysähtyneen myyntirekan karkkiosastolle. Ostin itselleni jäätelön alkaessani valmistautua henkisesti paluumatkaan. Bussit väli-Amerikassa ovat aina ihan oma maailmansa, mutta Leon-San Jacinto välillä busseissa olevat tv:t toivat matkaan vielä oman ulottuvuutensa. Sanotaan vaikka niin että tv:stä tulevien pehmopornoa muistuttavien musiikkivideoiden katseleminen kahden paikallisen mummon väliin litistyneenä ei ole niitä asioita jotka haluaisin kokea uudestaan.



San Jacinto vinkit:

Hinta: Pääsymaksu 2$, bussit maksavat noin 2$ suunta. 
Liikenneyhteydet: San Jacintoon pääsee Leonista joko vaihtamalla bussia Telicassa tai nappaamalla esimerkiksi Esteliin matkaavan bussin joka kulkee kylän läpi. 
Muuta: Meille tarjottiin mutakuoppien lisäksi mahdollisuutta lähteä kyläläisten opastamana valloittamaan tulivuori Telicaa, mutta jouduttiin valitettavasti sanomaan ei koska ei oltu varustauduttu vaellukselle. Hinnat on kuitenkin huomattavasti edullisemmat kuin Leonista käsin tehtävät tourit ja kaikki rahat menevät suoraan kyläläisten pussiin eli suosittelen lämpimästi harkitsemaan kylää vaelluksen aloituskohteena mikäli Telican mielii valloittaa. 

4 kommenttia:

  1. Vautsi, mitä kuvia! Ulkomailla on aina parasta mennä vähän ulos kaupungista ja nähdä erilaista luontoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Mä oon viime vuosien aikana huomannut että tykkää paljon enemmän pyöriä luonnon keskellä kun kaupungeissa - jos aasialaisia kaupunkeja ei siis lasketa :D

      Poista
  2. Näitä sun tarinoita on ihana lukea. Kirjoitat niin eläväisesti kuvaillen, että ihan kuvittelin itseni tonne ja näin paikalliset lapset sieluni silmin! :-D :-)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...